perjantai 10. huhtikuuta 2020

Kielletty polku


Olen nauttinut kävelyretkistä tuolla lähes autiolla rannan polulla, jossa päivittäin olemme saaneet tähän asti kulkea. Talvikauden aikana muita kulkijoita siellä on näkynyt aika harvoin.

Kun Koronaviruksen aiheuttamat rajoitukset alkoivat, rantahiekalle ja merelle meno oli kiellettyä. Nyt kiellettyyn alueeseen kuuluvat myös rannan polut. Ilmeisesti viranomaiset ovat tiukentaneet määräyksiä. Ehkä nyt meri, ilma ja rannan hiekka puhdistuvat.
Usein tuulee mereltä päin. Joskus tyrskyt lyövät polun yli, joskus tuuli lennättää polulle hiekkapilviä. Meren laulu kuuluu koko ajan. Joskus sen laulu on auringon lempeää liplatusta aalloilla, muistelua onnellisista ajoista ja asioista. Joskus sen itkuinen laulu on valitusta ja epätoivoa. Joskus laulu on niin rajua raivoa, että on parempi pysyä poissa sen läheisyydestä.

Hyvän pääsiäisen toivotuksien myötä lisään tähän vielä 88 vuotiaana menehtyneen elokuvatähden Charlie Chaplinin mietteitä elämästä.

 Mikään ei ole ikuista tässä maailmassa, ei   edes ongelmamme.
 Pidän sateessa kävelemisestä, koska kukaan   ei näe kyyneleitäni.
 Elämän hukkaan heitetty päivä on se päivä   jolloin emme naura.
 Maailman kuusi parasta lääkäriä:
1. Aurinko,
2. Lepo
3. Liikunta,
4. Ruokavalio,
5. Itsetunto
6. kaverit
Pidä ne jokaisessa elämäsi vaiheessa ja elät terveenä.

Jos näet kuun, näet jumalan kauneuden.
Jos näet auringon, näet jumalan voiman.
Jos katsot peiliin, näet Jumalan parhaan luomuksen.
Olemme kaikki turisteja, Jumala on matkanjärjestäjämme, joka on jo asettanut reitit, varaukset ja kohteemme. Luota häneen ja nauti elämästä.
Elämä on vain matka, elä tänään!
                                                                   
                                                ^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^

keskiviikko 1. huhtikuuta 2020

Kaiken keskellä kevät

Tosi harvoin on tullut blogia päivitettyä. Mutta näyttää siltä, että kävijöitä Vierailla poluilla näyttää edelleen olevan. Siksipä pieni tilannetiedotus täältä lähes autiolta rannalta.
Elämänmeno tiukkojen koronavirussääntöjen Ranskassa sujuu kuten muuallakin, päivä kerrallaan.
Ulkonaliikkumiskielto ja monet muut rajoitukset ovat voimassa. Kylässämme suunnilleen kaikki palvelut ovat kiinni. Määräysten mukaan vain oman kylän ruokakaupassa ja apteekissa saa käydä. Ulkona liikkuessa mukana on oltava henkilöllisyystodistus ja päivätty ja allekirjoitettu todistus kellonaikoineen kotoa poistumisen syystä.
Meille riittää hyvin yksi kauppamatka viikossa. Onneksemme ulkonaliikkumiskieltoon on tullut vähän väljennystä. Vielä viikko sitten kotoa sai poistua vain ostoksille. Nyt on annettu mahdollisuus ulkoiluun. On lupa käydä kävelemässä tunnin verran päivässä, mutta poistua saa vain yhden kilometrin päähän kodista. Tälläkin matkalla on oltava mukana nuo tärkeät asiakirjat. Poliisit valvovat käytäntöä pistokokein. Laiminlyönnistä seuraa heti armoton 135 euron sakko. Tosin meitä lähipolkujen kulkijoita ei ole tarkastettu vielä kertaakaan. Uskon, että poliiseilla on tärkeämpääkin tekemistä, kuin vahtia lähes aution kylän muutamaa asukasta.
Kertakäyttökäsineitä suositellaan käytettäväksi ostoksilla ja muutenkin kodin ulkopuolella. Kasvomaskeja ei ole vielä saatavilla, eikä niitä näy muilla kuin ambulanssiväellä. Hyvin harvoin täällä hälytysajoneuvoja näkee, mutta
viime viikolla meitä sävähdytti, kun ambulanssi ajoi tälle lähes asumattomalle pihakadulle ja pysähtyi parin talon päähän. Hetken kuluttua päästä varpaisiin asti suojautunut ambulanssin henkilökunta haki talosta paareille peitellyn potilaan. Siniset valot vilkkuen poistui ambulanssi paikalta.
Päivät kuluvat uutisia maailmalta ja lähimaista seuraten, puheluita ja viestejä vastaanottaen ja lähettäen. Hyllystä löytyy vielä lukemista, Netistä katsottavaa ja kuunneltavaa. Päivittäiset kotityöt ottavat oman aikansa ja tunnin ulkoilu tuntuu entistä tärkeämmältä. Syksyllä lehtensä pudottaneet puut ovat verhoutumassa herkkään vihreyteensä, polkujen varrelle nousee päivittäin uusia kukkia.
Tänään sade ja raju koillistuuli saavat meren murisemaan ja vaahtopäinä kuohumaan. Suurimman osan Gloria-myrskyn rannoille tuomista puunrungoista ja juurista on raivaustraktorein kerätty pois ja varastoitu valtaviksi kasoiksi. Kuitenkin hiekalle jääneitä oksia ja muita roskia aallot nyt kuljettavat edestakaisin. Keikkuen tulee kevät täälläkin.

                                          ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~