![]() |
Sadepilvi
tuulen uupuu
vuoren
rinteille laskeutuu,
metsäkyyhky
pariaan kutsuu,
jää
hyvästi huhtikuu.
******************************************
|
tiistai 30. huhtikuuta 2013
Usvahuntu vuorilla
torstai 25. huhtikuuta 2013
Tanssiaisyön unelma
Istun nojatuolissa tanssisalissa. Huomaan, että minua kohti
kävelee kaksi miestä. Toinen tulee itsevarman näköisenä liukuvin tanssin
askelin, toinen sotilaallisen suoraryhtisenä. Molemmat kumartavat kohteliaasti yhtä aikaa minulle. Tunnen itseni varsin imarrelluksi. Toisaalta olen hämilläni, pitäisi valita jompikumpi heistä. Epätietoisena hipaisen hiuksiani ja kauhukseni
huomaan, että pääni on täynnä papiljotteja. Ilmeisesti olen kaunistautunut
tanssiaisia varten ja unohtanut ottaa papiljotit pois hiuksistani. Tunnen
kuinka nolostun ja polttava puna leviää kasvoilleni. Hävettää niin, että herään
kesken tanssiaisunen. Käännän kylkeä ja toivon, että uni jatkuisi. Mutta
turhaan. On kuuma ja tuntuu kuin joku katselisi minua.
Avaan silmät. Huone on yllättävän valoisa, täysikuu kurkistaa
ikkunasta suoraan sisään. Kellon valaistu numerotaulu ilmoittaa ajaksi 4.05. Hipsuttelen
ikkunan luokse ja avaan sen. Kostea yöilma tulvahtaa sisälle tuoden eilen
illalla leikatun nurmikon voimakasta tuoksua, johon sekoittuu kukkaan
puhjenneen sireenipensaan runsaat aromit. Lintujen aamukonsertti on jo täydessä
vauhdissa, vaikka auringon nousuun on vielä lähes 3 tuntia aikaa. Kuuntelen riemukasta
sirkutusta, viserrystä, huhuilua, haikeita huiluääniä, liverrystä ja kujerrusta.
Jätän ikkunan auki ja nukahdan lintujen säveliin. Kello seitsemän herään huoneen
viileyteen ja pilviseen aamuun, mutta lintujen konsertti vain jatkuu. Suljen
ikkunan ja laitan lämpöpatterin päälle. Romanttisesta kuutamosta, kesäheinän
tuoksusta ja linnunlaulusta huolimatta tanssiaisuni ei enää palannut. Se
kummitteli mielessä vielä aamukahvillakin. Siitä on iäisyys kun kukaan
tuntematon mies on minua tanssiin kumartanut, eikä koskaan kaksi yhtä aikaa. Pitäisiköhän
hakeutua tanssipaikalle ja asettua seinäruusuksi papiljotit päässä, ties vaikka
kuinka olisi vientiä.
*******************************************************
torstai 18. huhtikuuta 2013
Vierailuja
![]() |
Kaupunkilaistulppaanit |
Tulivat käymään, kesä (+27 astetta) ja
vieraat Suomesta. Nyt ovat menneet niin kesä kuin vieraatkin. Jospa suvi
saapuisi uudestaan uusien vieraiden myötä.
Lomalta
tuntui meistäkin kukkivilla vuorilla samoilu, nähtävyyksien katselu, ruokailut varjon
alla ravintoloiden terasseilla, juomatauot katukahviloissa ja loputon rupattelu
- suomenkielellä! Aamuisin avoimesta ikkunasta kantautuivat sisään kevään
ensimmäiset käen kukunnat.
![]() |
Villejä iiriksiä ja narsisseja vuoripolun varrella |
![]() |
Pitihän golfin pelaajille Carcassonnen kenttää näyttää |
Eilen
vieraiden lähdettyä jäin terassille istuskelemaan ja ihmettelemään taivaalla
kaartelevaa isoa lintua. Kotka kolostaan oli lähtenyt ihmisten ilmoille ja
leijui saalistamassa lounastaan. Ennen kun ehdin kameraa ajatellakaan, se syöksyi
nopeasti alas ja hävisi puiden latvojen taakse. Uljaan kotkan sijaan sain
otettua huonolaatuisen kuvan terassin rinteellä ruokaa etsivästä harvinaisesta
harjalintu-vieraastamme.
![]() |
Harjalintu **************************************************************** |
tiistai 9. huhtikuuta 2013
Parsaa pöytään
![]() |
Onnenpensas |
”Ovat tänään poimittuja, eikä näitä tarvitse kuoria, ainoastaan
huuhtoa”, valisti torikauppias ja laittoi vihreät parsat pussiin. Aika
hintavilta tuntuivat, 5,90 € nippu. No maksoi, mitä maksoi, onhan niitä koko
kevättalvi odotettu. Torin lihakauppiaalta olisin ostanut vielä muutaman
unelmanohuen siivun Bayonnen ilmakuivattua, savustamatonta kinkkua
valmistaakseni osan parsoista käärittynä kinkkusiivuihin. Kauppiaalla oli
ilmakuivattua savukinkkua. Hän antoi siitä siivun maistettavaksi, mutta
mielestäni savunmaku oli liian voimakas, samoin suolaisuus. Ne saattaisivat peittää
parsan oma maun, niinpä kiitin vain kohteliaasti maistiaisista. Päätin
seuraavalla kauppareissulla napata tyhjiöpakatut Bayonnen kinkkusiivut marketin
hyllyltä.
Kotona huuhdoin ja valutin parsat. Taivuttelin varsia löytääkseni
sopivan kohdan, josta ne ohjeen mukaan kuuluu katkaista. Uunin olin laittanut kuumenemaan 200
asteiseksi. Kaadoin lasivuokaan tilkan oliiviöljyä. Pyörittelin parsoja öljyssä
ja asettelin ne sitten sotilaalliseen riviin pitkin ja poikin. Niiden päälle ripottelin
hieman sormisuolarakeita ja lopuksi parmesaanijuustoraastetta, sitten koko komeus
uuniin reiluksi 20 minuutiksi.
Kevään ensi parsojen kastikkeeksi lirautin pikku
kattilaan tilkan valkoviiniä voisulan joukkoon.
Aurinkoisesta säästä huolimatta ulkona oli viileää, joten
nautimme parsa-aterian keittiön pöydän ääressä. Ajatukset kuitenkin olivat jo
kesäajatuksia.
************************************************************
perjantai 5. huhtikuuta 2013
Nakurannoilla
Aamulla lähtiessä en tiennyt laitanko päälleni toppa- vai
tuulitakin. Päädyin toppatakkiin koska mittari näytti vain +5 astetta. Suurin
osa noin 50 lähtijästä oli päätynyt samaan ratkaisuun. Kylän seniorikerhon
päivämatkalla suuntautui tällä kertaa Välimeren rannalla n. 20 000 asukkaan Cap
D'Agden kaupunkiin. Oli kovatuulinen
mutta sateeton päivä. Viimeisetkin unet karisivat silmistä kun kaupunkikierros
alkoi yli tunnin ajelulla pienellä avonaisella kaupunkijunalla pitkin autioita,
tuulisia rantakatuja lähes tyhjässä kesäkaupungissa. Junassa oli automaattinen
opastus, joka herätti hilpeyttä esitellessään nähtävyyksiä vähän miten sattuu.
Automaatti pyysi katsomaan suuntaan, jossa piti olla kaupungintalo, mutta
olikin uimaranta, jossa tuuli pöllytti hiekkaa. Koska alue on tuliperäistä, osa
hiekasta oli aika mustaa.
Matkatovereilta saimme kuulla, että ihan kaupungin vieressä
sijaitsee iso naturisti/nudistikaupunki omine rantoineen, liikekeskuksineen,
ravintoloineen ym. palveluineen. Talveksi alue hiljenee, mutta kesäisin siellä viihtyy
valtavat määrät asian harrastajia. Eikä ongelmiltakaan ole vältytty. Kanssamatkustajat
paheksuivat alueelle pesiytynyttä seksiturismia orgioineen, pedofiilejä ym.
epämääräisiä kulkijoita. Itse en tunne kiinnostusta alastomuuteen. Saunassahan
se on suomalaiselle itsestään selvää. Jos ihmisen olisi tarkoitus pärjätä ilman
vaatteita, olisi nahkamme varmaan luonnostaan samanlainen turkispeite kuten vaikkapa
jääkarhuilla.
Nudismin läheisyys ei saanut väkeä vähentämään vaatetustaan.
Päinvastoin, kietouduttiin hampaat kalisten tiukemmin toppatakkeihin kun
laskeuduttiin junasta tuuliselle kadulle
Matkaan kuului tietenkin ranskalaiseen tapaan pitkä lounas.
Se syötiin eräässä sataman monista ravintoloista. Muutaman askeleen päässä ankkuroidut
purjeveneet katselivat merelle odotellen keväisempiä tuulia. Matkanjohtaja oli
jakanut ilmoittautumisen yhteydessä ravintolan menun lähtijöille ja pyytänyt
palauttamaan sen valitut ruuat rastitettuna. Listan hän oli toimittanut
ravintolaan, että kaikki olisi valmiina saapuessamme. Pöydät olivatkin osittain
valmiiksi katettu, vain leipä ja juomat puuttuivat. Nälkäinen väki asettautui
paikoilleen. Kadulta kantautuva poraamisen ym. rakennusmelun ääni häiritsi
juttelua. Salissa oli vain kaksi hyvin nuorta tarjoilijatyttöä, joista toinen
joutui olemaan myös baarissa. Toinen tytöistä kierteli tekemässä listaa mihin
pöytään mikäkin ruoka tulisi.
Melun yli alkoi kuulua tyytymätöntä huomauttelua leivän ja
juomien puuttumisesta. Samaan aikaa kokki ilmestyi ovelle ja ilmoitti
tarjoilijoille, että alkuruuat ovat keittiössä valmiina pöytiin kannettaviksi. Tytöt
katsoivat hetken toisiinsa, mitä tehdä. Asiakkaiden murinasta huolimatta päättivät
hakea keittiöstä ruuat pöytiin. Linja-autokuski ja muutama madame löysivät
sivupöydältä ison korin täynnä sämpylöitä ja hyllystä pieniä koreja, joihin
jakoivat sämpylät ja kantoivat pöytiin. Tarjoilijatytöt juoksuttivat salaattiannoksia
ja kalakeittoja pöytiin, kuski ja madamet leipäkoreja. Yksi madame pysäytti
toisen tarjoilijoista ja kysyi mistä löytyisi juomia. Tyttö viittasi hyllyyn,
jossa oli karahveja. Vesihana ja viinilaatikot löytyivät baarista. Kuski ja
yksi mies joukostamme toimivat juomanlaskijoina, madamet ja pian tytötkin
kantoivat juomia pöytiin. Omatoimisuus herätti vilkkaan keskustelun ja myhäilevä
kuski sai ansaitsemansa kiitokset myös tarjoilijatytöiltä. Pian kokki ilmestyi
taas ovelle ilmoittamaan, että pääruoka on valmiina tarjoiltavaksi. Jokainen
pöytäkunta kokosi käyttämänsä lautaset baaritiskille, josta keittiöapulainen
kävi ne hakemassa tiskattaviksi. Tytöt juoksivat valmiiden annosten kanssa
keittiöstä pöytiin. Jossain vaiheessa paikan pomo ilmestyi baariin, katseli
ihmeissään kun asiakkaat kantoivat tiskille lautaspinoja ja täyttivät
tyhjenneitä juoma-astioita ja leipäkoreja. Nyt tytöt kiidättivät pöytiin juustolautasia,
jotka tyhjennyttyään siirtyivät asiakkaiden toimesta baaritiskille. Tytöillä
olikin jo kädet täynnä omenatorttuannoksia. Toinen tytöistä viittilöi pomoa
kahvin keittoon. Pian baarin espressokeitin alkoikin sylkeä kahvia sisuksistaan
ja pomo latoi höyryäviä kuppeja tarjottimille. Tytöt ehtivät jakaa vain ensimmäiset
parikymmentä kahvia, kun sähkökatkos sammutti keittimen ja valot, myös
rakennusmelu loppui. Sähkökatkokos ei ehkä ollutkaan täysi yllätys, sillä toinen
tytöistä kasasi tyhjiä kuppeja tarjottimelle ja kiiruhti niiden kanssa ulos,
pomo puhui puhelimeen. Toinen tytöistä keräsi asiakkailta tyhjentyneet
kahvikupit ja tiskasi ne baarin tiskialtaassa. Ensimmäinen tyttö palasi
tarjotin täynnä höyryäviä kahvikuppeja lasku mukanaan. Hän jakoi kupit
asiakkaille, sai pomolta rahaa kouraansa ja poistui tiskattujen kuppien kera naapuriravintolaan
uutta kahvisatsia hakemaan ja jokainen sai kahvinsa. Matkanjohtaja pahoitteli
epäonnistunutta matkatoimiston suosittelemaa ravintolavalintaa. Mutta väki vain
naureskeli, että ravintolakokemus oli erilainen ja jäi varmasti mieleen. Sitä
paitsi keittiön toiminta oli todella nopeaa ja ennen kaikkea ruoka hyvää.
Myöhemmin oli vielä kiertokävely merimuseossa, jossa tukevan
lounaan ja raittiissa ilmassa tehdyn juna-ajelun väsyttämä väki istuskeli
seinustoilla torkkuen. Aika harva jaksoi kuunnella oppaan yksitoikkoista puhetta
tai katsella merenpohjasta löytyneitä aarteita, yli 3000 vuotta vanhoja kiviankkureita,
viiniruukkuja, pronssisia koruja ja patsaita, aseita ja keramiikkaa
keskiajalta. Minulle poseerasi ja maagisilla sinisillä silmillään katseeni
vangitsi rakkauden jumala Eros.
Kotimatkalla bussissa kuului varsin vähän juttelua, mutta sitäkin enemmän harrasta kuorsausta.
![]() |
Eros ********************************************************** |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)