Muuttolintu on matkansa tehnyt

Yhä on paikka, missä voi seurata yksinäisen veneen lipumista pitkin veden pintaa, missä lokit kaartelevat saarien kuvajaisissa, missä jokainen ilta tuntuu sunnuntailta.

Yhä on paikka, jossa saa kehrätä läheistensä kohtaamisen lämmöstä ja mielihyvästä, jossa jokainen halaus antaa energiaa. Onnentunnetta henkäilee lempeästi myös kotisaunan kiuas. Olkoon ulkona vain kolme lämpöastetta, naurakoon aurinko jo kello kolme aamulla pimennysverhon raosta. Ehkä unet karkaavat, ehkä jatkuvat tauon jälkeen, kunnes sateen ropina havahduttaa uudelleen nukahtaneen. 

Siellä on tie, missä sauvakävelijät kulkevat pareittain reippain askelin, missä pienet koululaiset vilkuttavat ulkomaan rekisterikilvin varustetulle autolle.

Viimesyksyisten ongelmien ja pitkän talvilevon jälkeen Sininen kulkija voi hymyillä tyytyväisenä moitteettomaan toimintaansa. Ranskalaisen merkkikorjaamon tietokoneen laatiman kuolemantuomioraportin mukaan mitään ei ollut tehtävissä. Onneksi menopeliinsä kiintynyt kuski ei uskonut raporttia vaan vei kulkijamme pienelle nyrkkipajalle. Siellä veikeästi myhäilevä ”taikuri” kurkisteli konepellin alle, vaihtoi vanhan tilalle jonkun uuden osan, kiristeli ruuveja, hyräili ja vihelteli. Kun oli taikansa tehnyt, taputteli konepeltiä ja tuumasi, että kyllä tällä vielä miljoona kilometriä pitäisi päästä. Ihan selvästi moinen kommentti nauratti sinistä kulkijaa. Meidän elinpäivämme eivät riitä näkemään miljoonan kilometrin täyttymistä, mutta mielihyvin sen lukeman Siniselle kulkijalle suomme.

Sininen kulkija matkalla Suomeen majapaikan luona  Pohjois-Ranskassa

Matkalla Suomeen,  aamiaisen värikäs alkupala

Tarjolla myös lämpimiä ja tuoksuvia leivonnaisia, ehkä terveellisiäkin ?

                                               ********************************************************

Vanha muuttolintu lähtötunnelmissa

Taas on yksi talvi vieraalla maalla muuttunut kesäiseksi vihreydeksi. Pian on aika vanhan muuttolinnun, jo vähän siipirikon jättää talvipesä ja matkata pohjoisen laulumaille.

Tärkeimmät valmistelut on jo tehty, eli varattu tarvittavat matkaliput ja yöpymispaikat. Pakkaaminen on ollut aina yhtä jossittelua ja niin on edelleenkin. Mitä otetaan mukaan, mikä saa tänne jäädä odottelemaan syksyä. Joka kerta jotain on ollut liikaa ja jotakin puuttunut. Niin on varmaan nytkin.

Kaupunki linnoituksineen jää odottelemaan kesän turistivirtoja. 

Jätän pienen puiston linnunlauluineen ja tutun penkin hevoskastanjoiden alla toisille istujille.

Yllättäen olemme joutuneet hyvästelemään myös monivuotisen talviystävämme, hyvin palvelleen TVkaistan, joka on tullut tiensä päähän.  Se on mahdollistanut Suomen tv-kanavien katselun täällä kaukana kotoa. Uskon, että monelle ulkosuomalaiselle se on ollut tärkeä viihdyke ja side kotimaahan. TVkaistan rauniolle on nousemassa uusi samanlainen palvelu, jolle toivomme varmaa toimivuutta ja pitkää ikää.

Vaikka seurailenkin vielä täällä lämpimässä sorsien soutelua kanaalilla, osa minusta seikkailee jo matkalla, osa on perillä keväisen kotijärven rannalla luonnon heräävää vihreyttä katselemassa.

                                      **************************************************************