Kylmyys

Aamutelevision säätyttö ilmoitti ”Unohtakaa kevät, etsikää päällenne lämpimiä vaatteita ja ottakaa mukaan sateenvarjo”.

Katsoin lämpömittaria, joka häpeillen ilmoitti ulkolämpötilaksi vain + 2 astetta. Raju tuuli puisteli kanaalin rannan mäntyrivistöä. Kovin viluisen näköisinä, kaulukset pystyssä puskivat ihmiset tuulta vastaan kohti työpaikkojaan. Kaulahuivit olivat kiedottu tiukasti kaulan ympäri ja kasvojen eteen.

Aamu-uutisten pääaihe oli edelleen Ranskan Alpeilla viime tiistaina tapahtunut mystinen lento-onnettomuus, jossa koneen maahansyöksyssä tuhoutui 150 ihmisen elämä. Onnettomuuden syy on vielä selvittämättä, avoimia kysymyksiä on paljon. Uhrien omaisten suru, järkytys ja hätä on valtava. Mikään ei tuo heidän rakkaitaan takaisin.

On kulunut vain muutama viikko siitä kun istuin lentokoneessa suunnilleen samalla reitillä matkalla Barcelonasta Helsinkiin. Sää Alppien yllä oli lähes selkeä. Katselin koneen ikkunasta alla olevia lumisia vuorenhuippuja ja tummia syviä rotkoja. Matkan edetessä silmien eteen avautui sadunomaisia pilvimuodostelmia. Tuntui, että koneen ulkopuolella vallitseva kylmyys sai tämän katselijan värähtämään, vaikka sisätiloissa oli turvallisen lämmintä.  

                              

Pilvien yllä

 ************************************************

Joella sateen jälkeen

Kävelemme joen rannalla. Sateen jälkeen samea vesi virtaa vauhdikkaasti kuohuvina pyörteinä. Jäämme seuraamaan sorsapoikien koskenlaskua. Ihan selvästi ne nauttivat vauhdin hurmasta. Antavat virran viedä joen alajuoksulle, jossa nousevat siivilleen ja lentävät takaisin aloituspisteeseen. Mieluiten ne laskettelevat rohkeasti takaperin, selkä menosuuntaan päin. Vesi on korkealla, joen kivistä ei nyt taida olla pelkoa.

Joen suvantokohdassa istuu yksinäinen onkimies. Juuri kun kävelemme hänen kohdalleen, onkeen tarttuu kala. Hän kiepauttaa eteemme nurmikolle noin 20 cm mittaisen kalan. Vastauksena kyselyymme, hän tyytyväisenä sanoo saaliin olevan purotaimen. ”Vähän pieni tuo on, mutta jos saisin vielä toisen, riittäisi minulle hyvin”, onkimies arvelee. Toivotamme hänelle hyvää kalaonnea ja jatkamme matkaamme. Ajatukset harhailevat kesään ja kotijärvelle, mutta toisaalta, aika kiva olisi onkia noita pikku taimeniakin. Olisi pitänyt kysellä onkimieheltä vähän enemmän.

Ohessa lähikuva viime postaukseni kevät-kuvasta. Punakukkainen pensas murattien takana on luultavasti Japaninruusukvitteni, le cognassieur du Japon. Olen kuullut sitä sanottavan myös nimellä le pommier d'amour, eli rakkauden omenapuu. No, hyvällä lapsella on monta nimeä. Eipä ihme jos tällä puutarhan kaunottarellakin.

                         ****************************************************************

Ja kevät tuli

Kevät odotteli tunnelin päässä

Se tuli lämpimin henkäyksin, suukotteli puut kukkimaan, linnut laulamaan. Keräsi ihmiset aurinkolaseissaan istumaan katukahviloihin, riisui lenkkeilijät shortseissa juoksemaan. Kilpaa auringon kanssa hymyilivät torimyyjät. Alueen viljelijät toivat kevään ensimmäiset parsat myyntipöydille. Hinta oli vielä aika korkea, mutta pitihän niitä nippu ostoskoriin saada yhdessä neilikkakimpun kanssa.

Sirkushuveja huimapäille

Tästä se kieputus alkaa

Myös tivoli härveleineen tuli kaupunkiin. Hiljainen puisto täyttyi kovaäänisestä musiikista ja laitteiden kieputuksen aiheuttamista kiljaisuista. Viereisen kirkon kellojen paastoajan messukutsu hävisi tivolihulinan joukkoon.

Plataanit Aude-joen varrella saavat vielä odotella lehtiään

              

                                       **********************************************************