Viikko Lapissa

Tummat pilvet erämaajärven yllä

Lappi lumosi taas kerran, vaikka ei näyttänytkään meille kovin värikästä syysruskaa, eikä yötaivaalla tanssivia taivaantulia.

Pieni seurueemme kulki verkkaisesti omia polkujaan. Emme patikoineet tuntureilla aamusta iltaan, viihdyimme hyvin myös kodikkaassa vuokramökissämme. Joinakin päivinä laitoimme itse ruokamme, toisina nautimme muiden tekemistä aterioista.

Inarin järven ruísteilyalus

Teimme pieniä retkiä lähialueille. Uusi kokemus oli Inarinjärven risteily. Saamelaismuseo Siidan rannasta nousimme Inari III-risteilyalukseen. Se on moderni, sähkön voimalla kulkeva katamaraanialus. Virtaa se saa 50 kWh akustosta, jonka lisäksi dieseliä tarvitaan noin kolme litraa tunnissa. Vastaavan kokoinen dieselillä kulkeva risteilyvene kuluttaisi tunnissa jopa 40–100 litraa polttoainetta. Laiva on mitoitettu 120 matkustajalle, mutta tällä kertaa matkustajia kolmen tunnin risteilyllä oli arviolta 20 - 30 henkeä. Istuimme laivan yläkerrassa, josta oli hyvä näkyvyys laajalle ulapalle. Tasaista ja hiljaista oli matkanteko, ei läikähdelleet juomat laseissamme. Noin 11 km:n päässä Inarista laiva rantautui louhikkoiselle Ukonkivi-saarelle. Osa matkustajia kiipesi kallion huipulle maisemia ihailemaan, osa jäi rantakiville aistimaan menneiden aikojen tunnelmia.

Pyhä uhripaikka Ukonkivi

Inarinjärven saaria

Näkymiä Ukonkiven huipulta

Ukonkivi on ollut vuosisatoja saamelaisten poro-, kala- ja metsämiesten pyhä uhripaikka. Sinne he ovat tuoneet eräuhrejaan Ukko-ylijumalalle. Tarinoiden mukaan siihen aikaan naiset eivät saaneet nousta saarelle. Nykyisin saari on tärkeä suojelukohde, osa arvokasta Inarinsaamelaisten kulttuuriperintöä.

Pysähdyksen jälkeen risteily jatkui, Alkumatkan taivaan peittäneet pilvet väistyivät ja aurinko pilkisti pilvien lomasta leikkimään laineilla ja kirkastamaan maiseman värejä. Kauniita olivat tämän valtavan erämaajärven asumattomat rannat. Toivottavasti saavatkin pysyä koskemattomina.

Saimme nauttia muidenkin erämaajärvien hiljaisuudesta ja rauhasta, kävellä neulaspoluilla. Eräällä polulla seuraksemme pyrähti metsien kätköstä värikäs kuukkeli. Hetken se kulki mukanamme hyppien oksalta oksalle kunnes hävisi takaisin syvälle metsän suojaan. Tarinoiden mukaan se on pyhä sielunlintu, joka kuljettaa mukanaan esi-isien sielua, tuo mukanaan onnea ja turvaa.

Porot eivät meistä välittäneet, vilkaisivat vain suuntaamme ja jatkoivat laiduntamistaan valkoisilla jäkäläkankailla.

Sadepäivinä tutustuimme saamelaiseen kulttuuriin Siida-museossa ja kulttuurikeskus Sajoksessa. Siida-kierros alkoi auditoriossa upealla Inarissa ja Utsjoella kuvatulla Aurora Aanaar – revontuliesityksellä, taustamusiikki toi mieleen Lapin noitarummut. Esityksen tunnelmissa museokierros alueen historiaan antoi oman ulottuvuutensa.

Sajos on Suomen saamelaisten parlamenttitalo, jossa toimivat muun muassa Saamelaiskäräjät. Arkkitehtuuriltaan rakennus on erikoinen ja hyvin varusteltu nykytekniikalla. Sen ulkoseinät on rakennettu kuusesta, valoisat ja kauniit sisätilat koivua ja mäntyä.

Kaunispään avaruutta

Kukkien hoitaja/maistaja

Matsutake-sieni ?

Syksyinen viikko Lapissa päätti kesän. Kotiin tultua lensi rannan yli parinkymmenen joutsenen parvi. Huutelivat mennessään, että olisi aika lähteä etelään...

                                                   *************************************************