 |
Pierre
Auguste Renoir - La Danse a Bougival
|
Yläkerran herttainen madame B pyysi meitä mukaansa
tutustumaan seniorikerhoonsa ja halutessamme liittymään siihen.
Entisen asuinkylämme kerhon toiminnassa olimme satunnaisesti mukana, lähinnä
heidän järjestämillään bussimatkoilla ja joissakin huvitilaisuuksissa. Ihan
mukavat muistot niistä tapahtumista jäivätkin mieleen.
Sovittuna iltapäivänä tapasimme madame B:n kerhotalon
edessä. Paikkaan on vain 15 minuutin kävelymatka kotoamme. Kolmikerroksissa vanhassa
ja rapistuneessa rakennuksessa on harrastustiloja monella eri yhdistyksellä
seniorikerhon lisäksi. Aluksi kiipesimme kolmanteen kerrokseen ja menimme
pitkin sokkeloisia käytäviä tervehtimään toimiston ystävällisiä rouvia. Kaikki
he olivat yhtä aikaa äänessä. Osa kertoi harrastusmahdollisuuksista ja osa
kyseli mikä meitä kiinnostaa. Onneksi saimme heiltä mukaan esitevihkosen, josta
voi rauhassa lukea kerhon toiminnasta.
Madame B keskeytti
rouvien puhetulvan ja sanoi, että lähdetään. Hänellä on juuri nyt yllätys
meille. Hän veisi meidät teetanssiaisiin. Mielessäni näin jo tyylikkäästi ja
vanhanaikaisesti sisustetun teesalongin, pikku pöydissä tuoksuisi tee ja
leivokset, pianonsoittaja loihtisi ilmoille sulosäveliä, kauniisti pukeutuneet tanssijat
liitelisivät lattialla kuin romanttisissa elokuvissa.
Tulimme hissillä pohjakerrokseen, seurasimme madamea ulos
ja kävelimme rakennuksen toiseen päähän. Astuimme madamen perästä sisään avoimesta
ovesta. Samalla hävisi illuusio teesalongista. Huone oli noin 25 neliön suuruinen,
kivilattia, muovituolien reunustamat betoniseinät, verhottomat ikkunat, yhdessä
nurkassa pöytä, vastapäisessä nurkassa cd-soitin ja kaiuttimet. Seurasimme
madamea istumaan muovituoleille seinän viereen. Tuolirivistöt alkoivat täyttyä
naisista. Moni heistä kävi viemässä pienen paketin nurkkapöydälle, niin teki
myös madame B. Tultuaan takaisin paikoilleen hän kertoi, että tanssiaiset toimivat
nyyttikestitarjoilulla. Hän itse oli leiponut kakun ja tuonut sen. Pian pöytä
täyttyikin paketeista avatuilla makeilla herkuilla. Oli useita kakkuja,
monenlaisia pikkuleipiä ja leivoksia, marsipaanilla täytettyjä taateleita,
erilaisia suklaamakeisia ja hedelmiä.
Äänekäs puheensorina täytti huoneen, paikalla oli
arviolta 40–50 seniori-ikäistä naista. Muutamat heistä kävivät tervehtimässä
madame B:tä ja samalla toivottivat meidätkin tervetulleiksi mukaan.
Pian sisään asteli kaksi miestä, hopeahiuksinen ”tiskijukka”
ja farkkuasuinen, kampauksesta päätellen Elvis-fani avustajansa. Kaverukset
kumartuivat päät yhdessä soittolaitteiden ylle ja samassa huoneen täytti korvia
särkevä musiikin pauhu, joka törmäili kiviseinästä toiseen ja katosta lattiaan.
Se oli kuin lähtölaukaus seinustalla istuneille naisille, suurin osa heistä
pomppasi lattialle tanssimaan. Minä puolestani melutasoa säikähtäneenä vein vaistomaisesti
kädet korville.
Tanssijat muodostivat lattialle piirin ja sen sisälle
pieniä jonoja. Alkoi hieman rivitanssia muistuttava liikehdintä, rivit
askelsivat eteen, taakse ja vuoroin molemmille sivuille. Osa tanssijoista
joutui palaamaan tuoleilleen, koska huone osoittautui liian ahtaaksi, jonot
törmäsivät väistämättä toisiinsa.
Näin, että madame B kumartui meitä kohti ja aukoi
suutaan, ääntään en kuullut ollenkaan. Hän viittilöi ja ymmärsin, että hän
halusi, että menemme ulos. Lattialla huiskivia tanssijoita väistellen pääsimme
ulos.
Hän sanoi, että valitettavasti hänen pitää lähteä
hierojalle. Kehotti meitä jäämään, tanssimaan ja maistelemaan tarjolla olevia
herkkuja ja ehdottomasti hänen leipomaansa kakkua. Samassa kun madame B läksi,
luoksemme tuli kaksi naista, jotka toivottivat meidät tervetulleiksi. Toinen heistä
kertoi olevansa kerhon puheenjohtaja, toinen ranskanryhmän vetäjä, joka sanoi,
että meille on paikat hänen ryhmässään. Teetanssiaisista nämä madamet eivät
olleet kiinnostuneet, vaan kertoivat lähtevänsä pian alkavaan naurujoogaan. Nyt
oli saatu selville jo ainakin kolme harrastusmahdollisuutta, tanssi,
kieliopinnot ja naurujooga, mielenkiintoista.
Palasimme meluisaan huoneeseen, jossa sama musiikki oli
alkanut uudelleen. Osa hengästyneistä tanssijoista oli vaihtanut paikkaa
seinustalla istujien kanssa. Kappale tuntui jatkuvan loputtomiin. Suurin osa
tanssijoista oli tilanteeseen sopivasti pukeutunut pitkiin housuihin ja
neulepuseroihin, jaloissa urheilutossut. Musiikki vaihtui kreikkalaisesi Zorban
tanssiksi ja piiri lattialla täyttyi silmänräpäyksessä. Taas pitkä kappale soi
kahteen kertaan, kaikki halukkaat saivat tanssia. Aikaa oli kulunut jo yli
tunti, osa tanssijoista alkoi jo väsyä. Jokohan oli teehetken aika.
Pian musiikki loppui ja väki kiiruhti herkkupöydän
ympärille. Pahvilautasille kerättiin pinot maisteltavia. Mekin kävimme
hakemassa palaset madame B:n makoisaa kakkua ja parit makeiset. Kun herkut oli
popsittu, pöydälle tuotiin vesi- ja siideripulloja, pino muovilaseja.
Tiskijukka haki lasillisen siideriä, vei sen pöydälleen
ja taas alkoi soitto. Tällä kertaa nopea ranskalainen valssi. Nyt oli meidän
tilaisuutemme pyörähdellä puolityhjällä lattialla muutaman naisparin joukossa. Valssi
jatkui ja jatkui, pyörähtelimme pöydän ääreen, joimme lasilliset vettä ja
jatkoimme valssaamista. Lopulta pää pyörällä tanssimme ovelle ja ulos salista. Sama
valssi jäi soimaan kun hoipuimme kohti kotia. Mutta missä viipyi tee…
***************************************
.jpg)
