Taikauistin

Halpakaupan kahden euron tarjouskoria penkoessani tein mielestäni löydön. Nappasin innoissani muovirasian, jossa oli 5 kpl metallisia uistimia.

”Noilla romuillako luulet saavasi kaloja”, hymähti kalakaveri, joka piti itseään asiantuntijana saatuaan edellisenä päivänä yli kolmekiloisen hauen. Samalla kalareissulla oli oma viimeinen vieheeni jäänyt kiinni jonnekin järven pohja-onkaloihin. Taas kerran tuli uhrattua veden haltijalle yksi uistin.

”Eipähän sitten harmita rahanmeno, jos nämäkin järveen häviävät”, tuumasin löytöäni tutkien.

Kovin vaatimattomia ja värittömiä olivat vieheet, joista yhden solmin siiman päähän. Ei siitä kalatkaan välittäneet, tyhjin toimin sain palata uistelemasta.

Pyörittelin valjua uistinta käsissäni. Mietin, voisikohan siihen lisätä värejä.  Laatikon pohjalta löytyi musta, keltainen ja punainen vedenkestävä tussikynä. Niillä piirtelin uistimeeni maagisia taikakuvioita.

Seuraavalla kalareissulla kaksi uteliasta kuhaa tarttui pyydykseeni ja päätyivät makoisien Annabella-perunoiden kera herkkusuiden lautasille.

Uusi uistin on tuonut kalaonnea. En ole ahnehtinut suuria saaliita. Jokaisella kalareissulla olen tyytynyt vain yhteen kalaan, jonka olen valmistanut itsellemme ateriaksi tai antanut kalasta pitäville ystäville. Enkä tiedä parempaa kesäpäivän ruokaa kuin itse pyydystetty tuore kala.

                     **********************************************************************

Kirjat ja jalkapallo

Minusta on tullut vanha ja laiska. Juhannushulinan jälkeen ja vieraiden mentyä olen tarvinnut aikaa palautumiseen. Täytyy tunnustaa, että olen nauttinut näistä toipumispäivistä, viileistä, laiskoista sadepäivistä.

Hieman olen riidellyt silityslaudan kanssa kun se lähes joka kerta ohikulkiessani tönäisee minua. Se, samoin kuin ylipursuava pyykkikori yrittävät muistuttaa, että elämässä on muutakin kuin kirjat ja jalkapallo.

En enää tunnista itseäni. Minä, joka olen naureskellut jalkapallolle, samoin kuin jääkiekollekin. Pitänyt niitä ihan hulluna touhuna, aikuiset miehet kiitävät henkensä edestä yhden pallon perässä, repivät vaatteista, huitovat, potkivat ja jopa purevat toisiaan. Ja nyt, ilta toisensa jälkeen toisella silmällä tuijotan TV:stä jalkapalloa, toisella ahmin kirjoja.

Ylemmässä kuvassa olevan kirjapinon olen lukenut juhannuksen jälkeen. Tykkäsin kaikista noista kirjoista. Oman viehätyksensä lukemiseen antoi taustalta kuulunut Tv-selostajan hurmioitunut ääni. Puolen yön aikoihin olen irrottautunut TV:n pauloista ja keskittynyt vielä pariksi tunniksi kirjoihin. Jos olisin arvannut miten hurjaa tekstiä on tuo Pavel Sanajevin kirja ”Haudatkaa minut jalkalistan taakse”, en olisi valinnut sitä yölukemiseksi. Ensin se valvotti, tuli sitten uniin, tuli vielä seuraavanakin yönä.

Tänään kävin kirjastossa. Alemmassa kuvassa oleva kirjapino odottaa lukijaansa. Nyt aion hieman hidastaa lukuvauhtia, onhan kirjojen laina-aika lähes 2 kk. Aion myös vähentää jalkapallon katselua ja lopettaa riitelyn silityslaudan kanssa. Saapa nähdä miten tässä vielä käy.

                                            ************************************************************