Maisema on vaihtunut

 Täällä sitä taas ollaan, Ranskassa. Parannellaan syysflunssaa aurinkoisessa Carcassonnessa. Istuskellaan kauniiden kukkaistutusten reunustamalla aukiolla seuraten kun pulu pesee kainaloitaan suihkulähteissä. Muilla penkeillä istujat näyttävät tuijottavan kännyköitään. Ei heillä taida olla aikaa ihastella kukkasia tai pulujen peseytymisiä. Läheisen Audejoen vesi on nyt kirkasta ja poikkeuksellisen matalalla. Omin silmin voi todeta joessa olevan aika isojakin kaloja. Veden partaalla on mielenkiintoista katsella rämemajavaperheiden ja sorsien arkea joella, jossa tummia hiuksia muistuttavat vesikasvit huojuvat virran keinuttamina.

Tulomatka Ranskaan meni oikein mukavasti kahden kuskin vuorotellessa auton ratissa. Mukaan kakkoskuskiksi saimme kevään ylioppilaan, tammikuussa armeijaan menevän lapsenlapsemme. Minä sain köllötellä takapenkillä. Katselin maisemia, lueskelin, nukahtelin, jututin kuskeja, välillä yritin hillitä nuoremman kuskin kaasujalkaa. Vaikutti, että Saksassa on poistettu nopeusrajoituksia ja tottahan nuoren miehen piti kokeilla miten lujaa meidän autovanhus kulkee. Taitavasti hän kyllä osasi luovia liikenteessä kaikilla autobaanoilla. Matkasää oli ihanteellinen, viileähkö, noin + 15 astetta ja puolipilvinen.

Majapaikat olimme varanneet netistä etukäteen. Tällä kertaa ne onnistuivat yli odotusten. Ensimmäinen yöpyminen oli laivalla Turusta Tukholmaan. Seuraava Saksassa vähän ennen Hampuria.  Nimesimme paikan "Piippolan vaarin farmiksi”. Ankkalammen vieressä olevan tallin ylisille oli rakennettu tilava ja viihtyisä sviitti, jossa oli täydellisesti varustettu keittiö, kylpyhuone, olo- ja makuuhuoneet. Lammen rannoilla tepasteli joukkue äänekkäitä kaakattajia, mukana näytti olevan myös erivärisiä kanoja. Vaarin kertoman mukaan tallin sisällä oli yli 800 samana aamuna kuoriutunutta kananpoikaa.  Sinne oli pääsy kielletty.  Kauempana niityllä laidunsi vaarin ylpeys, pelottavan iso sonni. Viereisellä laitumella aterioivat lehmät ja omassa aitauksessaan mustavalkeat possut. Lappuhaalarissaan ja lampaannahkaliivissä myhäilevä vaari olisi valmistanut meille iltaruuan ja aamupalankin, mutta olimme juuri tulomatkalla käyneet kaupasta hakemassa tarvikkeet ruokailuihin. Jäi vähän harmittamaan kun piti kieltäytyä tarjouksesta. Pullea vaari oli itse hyvä mainos keittotaidoistaan.

Seuraavan yön olimmekin hotellissa Kölnin eteläpuolella.  Kolmannen kerroksen huoneemme oli myös tilava ja erittäin siisti leveine sänkyineen, parveke hiljaiselle sisäpihalle päin. Kävimme illalla popsimassa lautasen kokoiset schnitselit kylän pienessä gasthausissa.   Aamupala hotellin aamiaishuoneessa oli saksalaisittain tuhti ja tukeva.

Viimeisen matkayön nukuimme Lyonin länsipuolella vuoristossa pienellä kodikkaalla hevostilalla. Neljän tunnin ja yhtä monen ruokalajin, sekä muutamien juomien Iltaruokailu mukavan isäntäparin kanssa heidän kodikkaassa keittiössään jäi mieleen poikkeuksellisen viihtyisänä muistona. Illan päätteeksi isäntä tarjoili vuorilta keräämistään yrteistä sekoittamansa mainion "unilääkejuoman". Ihmeen hyvin raittiissa vuoristoilmassa uni maistuikin.  Samoin maistui aamiainen keittiössä, maitokahvi isoista kupeista, emännän leipoma leipä ja kotitekoiset hillot.  Kun pakkasimme autoa, huomasimme että nurmikko oli huurteessa, auton mittari näytti + 2 astetta. 

Näissä maisemissa nukutti hyvin

Tähän viihtyisään ja ystävälliseen majapaikkaan olisi mukava mennä toistekin.

Hyväntuulinen kakkoskuskimme nautti matkasta ja yöpymispaikoista, tykkäsi kaikista aterioista ja oli kuin kala vedessä, oli tosi helppo ja avulias matkakumppani.

Ensimmäinen aamuyö omassa sängyssä menikin sitten valvoessa. Illalla kakkoskuski totesi, ettei häntä nukuta yhtään. Voisiko hän lähteä kaupungille katselemaan, ehkä pistäytyä baarissakin. No, mikä ettei, siispä menokamppeet päälle, muutama kymppi taskuun ja kohti seikkailuja kaupungissa jossa hän oli viimeksi pikaisesti pistäytynyt kuusi vuotta sitten. Tässä muistoja siitä.

Meitä kyllä nukutti jo. Noin klo 2 heräsin, eikä poikaa näy missään. Herätin miehenkin, hän oli sitä mieltä, että nuorukainen on löytänyt baarista mukavaa seuraa, ja jatkoi uniaan. Ei tullut enää uni silmiini vaan mielikuvitus riistäytyi valloilleen ja pian olin varma, että jotain pahaa on tapahtunut. Vaikka tiesin, että poika on sosiaalinen, reipas ja järkevä, fyysisesti hyväkuntoinen ja urheilua harrastava, synkät lehtien otsikot vilisivät silmissäni.  Klo 3 lähetin pojalle tekstiviestin, kyselin missä hän on ja onko kaikki OK. Puolen tunnin päästä tuli vastaus, että anteeksi. Hän oli baarissa tutustunut muutamiin englantia osaaviin ranskalaisnuoriin ja lähtenyt heidän kanssaan ilmaisbussilla kaupungin ulkopuolelle diskoon ja bussi sieltä tulee takaisin klo 5. Enhän minä sitten osannut nukkua ennen kun näin, että poika oli kotiutunut ja kunnossa. Ihan mukavan baari- ja diskoillan kertoi olleen, pari olutta juoneensa. Ihmetteli että suuri osa nuorista näytti olevan selvin päin.

Viikon loma luonamme vilahti nopeasti. Nyt on poika taas kotona Suomessa, jatkaa kesätöitään armeijaan lähtöön asti. Kotimatka, ensimmäinen ihan yksin tehty matka oli sujunut hyvin. Ensin Carcassonnesta iltajunalla Toulouseen, sieltä bussilla lentoasemalle. Lento yöllä Easyjetillä Lontooseen, aamulla Norwegianilla Lontoosta Helsinkiin ja sieltä Onnibussilla kotinurkille. Ainoa harmi oli, että tyttöystävälle tuomiseksi ostettu kilon purkki Nutellaa piti jättää Lontooseen. Easyjet antoi viedä sen koneeseen, mutta Norwegian ei päästänyt sitä enää mukaan Lontoosta Suomeen.

Tässä matkaseuralainen, joka on ollut jo ainakin kolme vuotta mukana muuttomatkoillamme. Ei sitä raaski jättää kesäksi Ranskaan kuihtumaan, eikä talveksi Suomeen jäätymään.


***************************************************