Mimosapuu joulukuussa

On auringon lempeä lämpö

sen unestaan herättänyt

liianko varhain – kenties –

on nuppunsa avannut.

Ei muistele menneitä,

ei pelkää tulevaa.

Ei kysy keltään lupaa,

kun kukkaan puhkeaa.

Kultaiset pallot oksillaan

huokaavat tuuliin  tuoksujaan.

Kevättä kantaa sylissään,

se elämää vain ylistää.

*************************************************

Golgatan puistossa

Kanaalin takana, pienen kävelymatkan päässä kivimuurin ympäröimänä on salaperäinen paikka. Muurin sisäpuolelta kohoaa puiden latvoja, yhdellä sivustalla on tiukasti lukittu rautaportti. 

Portin kaltereiden raosta näkyy mäelle nouseva mukulakivinen polku, rinteillä kasvaa puita ja pensaita. Heti portin takana seisoo ajan patinoima madonna ja lapsi-patsas, kuin kulkijaa vastaanottamassa.

Yllättäen eräänä joulukuisena päivänä portti oli auki. Portin viereen oli ilmaantunut kyltti, jossa kerrottiin puiston aukioloajat. Kun astelin portista sisälle, huomasin tulleeni kauniiseen raamatulliseen puistoon. 

Pitkin polun vartta puiden ja pensaiden lomaan oli sijoitettu pieniä kappeleita, joiden takaseinien freskoihin on kuvattu Jeesuksen kärsimystie. 

 Sypressien, setri-, oliivi, laakeri- ja puksipuiden ja muiden tuntemattomien puiden ja pensaiden reunustamaa polkua kiivetessäni tulin mäelle, jossa seisoi kolme ristiä, joissa ristiinnaulittujen Jeesuksen ja ryövärien patsaat, ristin juurella Mariat.

Ristillä rinnalla ryövärin nukkuu uhri puhtahin

Luonnollisen kokoiset, luultavasti valurautaiset patsaat olivat rapistuneita, ruosteen syömiä. Myös kappeleiden freskot olivat kärsineen näköisiä. Surullisimman vaikutuksen teki kukkulan juurella oleva hylätty ”pyhän haudan kirkko”. Sieltä olivat sateet ja tuulet tuhonneet seinien maalaukset. Jäljellä oli maalattia ja puulavitsalla kyyneleitä silmistään pyyhkivä patsas.

Hylätty kirkko

Puiston historia on vanha ja tapahtumarikas. 1300-luvulla se tuhoutui lähes kokonaan tulipalossa, sitä on korjattu, mutta toistuvat sodat ovat sitä runnelleet. Puisto oli katolisen kirkon omistuksessa Ranskan vallankumoukseen asti, kunnes 1900-luvun alussa se luovutettiin kaupungille. Kaupungin päättäjät eivät ole päässeet yksimielisyyteen siitä, mitä alueelle pitäisi tehdä, vaan antaneet sen rauhassa rapistua ihan viimepäiviin asti. Puistoa ja sen käytäviä ovat kaupungin puutarhurit hoitaneet, mutta rakennukset ja patsaat ovat jääneet huomiota vaille. Muutamia freskoista on hieman korjailtu ja erääseen kappeliin on tuotu kuivamuonaa alueen villikissoille.

Hylätyssä kirkossa seisoessani tuli mieleeni Ylen Teemalla syksyn aikana pyörinyt vaikuttava ranskalainen sarja ”Tapahtukoon sinun tahtosi”. Sarjan viimeisessä jaksossa nuori pappi toimitti joulumessun käytöstä poistetussa kirkossa. Saarnassaan hän vertasi kirkon tyhjentämistä hautajaisiin ja pohti onko tämä loppu samalla jonkun uuden alku.

Samassa jaksossa, mutta toisessa kirkossa myös nuori pappi saarnansa lopuksi kehotti ihmisiä viettämään joulun iloista perhejuhlaa, olemaan onnellisia ja sulkemaan sydämeensä myös he, jotka eivät ehkä ole yhtä onnellisia. Nämä saarnan kehotukset olkoot myös hyvän joulun toivotukseni sinulle lukijani. 

                           ************************************************************

Ateriakokeilu

Vilkaisen jääkaappiin, se näyttää aika tyhjältä ja toripäivä on vasta huomenna. Aamulenkin jälkeen ei millään viitsisi lähteä nälissään enää kaupalle tallustelemaan. Silti tänäänkin on tarkoitus syödä. Rasiassa jääkaapin hyllyllä näyttää olevan hieman eilistä papukeittoa, siitä riittää vain yhdelle. Otan sen pöydälle ja kaapin uudelleen tarkkailuun. Vihanneslokerosta löytyy viikko sitten vahingossa ostettu outo salaatti, joka jäi käyttämättä kovien lehtiensä ja vieraan makunsa takia. Otan sen pöydälle roskiin heittämistä varten. Tosin ulkonaisesti se näyttää hyvin säilyneeltä. Löydän vielä pussin pohjalle jääneen parmesanjuustoraasteen ja lähes tyhjän kermapurkin. Pois jääkaapista joutavat nekin. Aika autio on nyt kaappi, ovitaskuihin jää erilaisia juomia, hyllyille pari hillopurkkia ja suolasieniä, yksinäinen voipaketti. Samalla kun kerään tavaroita pöydälle, alkaa mielessäni muovautua kokeilu erilaisesta salaatista.

Pian ilmassa leijuu kuullotetun punasipulin suloinen tuoksu. Lisään pannulle sipulisiivujen joukkoon pesemäni ja hieman pienemmiksi repimäni salaatinlehdet. Mukaan siivutan pari tomaattia. Kääntelen seosta varovasti, Ennen kuin salaatinlehdet muuttuvat lähes tunnistamattomaksi vihreäksi massaksi, ripottelen päälle parmesanraasteen ja lopuksi ravistelen päälle kermapurkin viimetipat. Aikaa aterian tekoon kuluu vajaa 10 minuuttia. Perheen sipulikammoiselle lämmitän papusopan.

Salaattikokeilu osoittautuu yllättävän maistuvaksi ateriaksi. Käyttämättömät salaatinlehdet pääsevät takaisin jääkaappiin. Aloitettuun kauppalistaan lisään parmesanraasteen, kerman ja lisää kovalehtistä salaattia.

Vaikka öisin lämpötila on laskenut nollan tienoille, päivät ovat olleet mukavan lämpimiä ja lähes tuulettomia. Jälkiruokakahvia on mukava siemailla parvekkeella. Jo hieman huonosti voivat kaksi kukkaa toin syksyllä mukanani Suomesta. Koko kesän ne kukkivat ahkerasti. En raaskinut jättää niitä terassille paleltumaan. Iltaisin kun mittari laskee lähelle nollaa, kannan Suomen kukkaseni sisälle lämpimään.

                                 *****************************************************************

Joulun ihmemaa

Aurinkoisena alkoi joulukuu täällä vuorten takana kanaalin rannalla.  Yöt ovat edelleen kylmiä, mutta päivisin aurinko lämmittää mukavasti.

Elämä kaupungissa on pikkuhiljaa Pariisin järkyttävien tapahtumien jälkeen palannut lähes entiselleen.

Ensi viikonlopusta lähtien on kaupunki täynnä Joulun taikaa ”La Magie de Noël”.  Silloin avataan perinteinen, kuuman viinin tuoksuinen joulutori luistinratoineen ja värikkäine myyntikojuineen, jotka kutsuvat kansaa kurkistelemaan ja maistelemaan monenlaista tarjontaa. Jouluvaloja ripustetaan aukioiden puihin ja katujen ylle. Kaiuttimista tulvii musiikkia, jonka tahdissa iltaisin värivalot lakaisevat taivaankantta, rakennuksia ja luistinrataa.

Tuohon lähettyville, kanaalin vastarannalle on rakennettu näyttävä tivolikylä. Lapsille ja lapsenmielisille on tarjolla kaikkia mahdollisia kieputus- ja vatkauslaitteita, sekä monenlaisia seikkailupaikkoja.

Pari muutakin puistoa on valjastettu samaiseen tyyliin, on maailmanpyörää, huimia keinovuorilla kiitäviä, lähes lentäviä porotokkia. Mäellä linnoituksen sisällä siirrytään ajassa taaksepäin ja vietetään keskiaikaista joulua kulkueineen ja turnajaisineen.

Näitä sirkushuveja kestääkin sitten kuukauden ajan.

Luulen, että sisälläni asuva pieni jouluihminen piiloutuu talviuniinsa, korkeintaan jouluaattona herää hetkeksi.

Taitaa tänäkin vuonna oikea joulu olla siellä joulupukin kotimaassa, täällä talvea selätetään karnevaalimenoin.

                                                                ************************************************