Metsämiehet liikkeellä

kävelen mieluummin  satulinnan rauhallisissa maisemissa...

  

kuin suren nahistuneita rypäleitä

 

... tai kuivaa pihanurmea


Kauan kaivattu sade vihmoo kevyinä tihkusadekuuroina kulottunutta piharuohikkoa. Rutikuiva maa ei kovempaa sadetta imisikään.
Selailen päivän lehteä, jossa kerrotaan, että villisikojen metsästys on alkanut elokuun puolivälissä ja jatkuu helmikuun loppuun. Helteiden takia metsästäjät eivät ole olleet kovin innokkaina harrastuksensa parissa. Ovat myös säälineet arvokkaita koiriaan. Nyt ilmojen viilennyttyä on laukausten pauke vuorilla alkanut. Myös viinitarhoissa ammutaan kaneja ja muuta pienempää riistaa. Lenkkeilyn kohteet pitää valita huolella, ettei osu metsästäjien luotien kohdalle. Niin kävi lehden mukaan maastopyöräilijälle, joka sai luodin pohkeeseensa. Onneksi metsämiesten joukosta löytyi ensiaputaitoinen, joka teki kiristyssiteen jalan ympärille ja toimitti uhrin nopeasti sairaalaan. Toinen uhri oli metsätielle pysäköity auto. Onneksi auton omistaja ja koiransa eivät olleet sen sisällä. Villisian metsästykseen tarkoitetut luodit lävistivät sen takalasin, tuulilasin ja molemmat takaikkunat. Santarmit ihmettelevät ja raapivat päätään. Luetteloidako tämä metsästysonnettomuuksiin vai ilkivaltaan.
Kävelylenkit teemmekin järvien, jokien tai kanaalin rannoilla. Siellä on kaunista ja rauhallista kulkea. Kunhan viinitarhojen köynnökset ovat pudottaneet lehtensä voimme palata viinipeltojen laitamille. Vuoret odottakoot helmikuulle asti.

                 ******************************************************************

Sateen odotusta

Tummat pilvet laahautuvat alas vuoren rinnettä. Kuivuuden koettelemat puut ja ruoho anovat sadetta, mutta tuuliveitikka tulee ja hajottaa pilvet taivaanrannalle. Aurinko hekottelee taas tyytyväisenä taivaalla. Tuuli voimistuu ja kääntyy luoteeseen, ilmansuuntaan, josta puhaltavat kylmät henkäykset. Suloisesta lämmöstä nauttinut etsii päälleen villatakin ja jalkaansa villasukat, uskoo, että syksy on tullut.

Linnuille löytyy matalalta järveltä syötävää

Koska auringossa löhöäminen ei nyt onnistu, on aika mennä katsomaan miten lähin järvi jaksaa. Matalaksi on käynyt järvi veden puutteesta, silti onkimiehet ja uskollinen vartijansa istuvat toivorikkaina rannalla kohoa tarkkaillen. Lähes pari metriä on laskenut järvenpinta, Vettä on jäljellä enää noin 50-70 cm. Joutsenet ovat tyytyväisiä, sillä ne yltävät helposti noukkimaan syötävää järven pohjasta.

Joutsen on kietonut heiniä kaulaansa

Onkijat saaliin toivossa

Kesän aikana järven ympärille on rakennettu mukava kävelytie, ei liikaa nousuja, eikä laskuja, näkymät kauniita ja niin tuttuja kulkijan silmissä. Mielessä kaivertaa pieni haikeus. Pitääköhän tästäkin paikasta luopua tulevan muuton myötä. Aika näyttää…

Nämä kukat eivät kuivuutta säiky

************************************************

Muuttolinnut talvipesässä

Maistiaisia

Syysmyrsky itämerellä puisteli ja keinutti etelään matkaajia. Jopa isossa rahtilaivassa tuntui meren raivo. Rysähdys aallon harjalta sen pohjalle, kallistelut laidalta laidalle saivat matkaajan viihtymään parhaiten hytin uumenissa nukkuen, lukien ja televisiota katsellen.
Tuntuipa hyvältä päästä vakaalle maan kamaralle vain kaksi tuntia aikataulusta myöhässä. Etelään matkasi edellä ja sivuilla monta lintuparvea. Rypsipellot hehkuivat kirkkaan keltaisina tien varsilla kunnes harmaa sademuuri vei värit. Yöpymiseen varattu vuoristohotelli Eifelin vuoristossa löytyi sumupilvien keskeltä, huikeat maisemat voi vain aavistaa. Sade ja viileys ottivat vastaan matkaajat Ranskasakin. Liikenne oli varsin maltillista. Ainoa kolari oli sattunut Lyonissa tunnelin suulla, jossa raivauskalusto parhaillaan lopetteli toimiaan.

Näkymä? moottoritiellä

Vähitellen sade lakkasi ja pilvet väistyivät, laskeva aurinko kultasi maisemat. Matkaajat etsivät vielä yhden yösijan ennen kotia. Mittari apteekin seinällä näytti + 22 asteen lukemaa, kuu kurkisteli matkaajia pilvien lomasta. Iltataivas hehkui punaisena, sammutuslentokoneet kaartelivat taivaalla pudottaen vesilastinsa vuorilla roihuavan metsäpalon liekkeihin. Etap-hotellin uumenissa matkaajat nukkuivat kohtalaisen hyvin. Seuraavana päivänä +35 asteen helle ja kuivuus olivat kotipihalla matkaajia vastassa. Talon siivoaminen ja tavaroiden paikoilleen saaminen lähes näännyttivät tulijat.
Pahin kuumuus on jo ohi, + 25 astetta tuntuu miellyttävältä, päivänpaiste suloiselta. Aurinko on kypsyttänyt seinustan köynnösten viinirypäleet maukkaiksi. Niitä täytyy kaapata kourallinen suuhun tullen mennen.
Jälleennäkeminen naapureiden kanssa sykähdytti lämpimästi. Miten monta ranskankielen sanaa olikaan kesän aikana kadonnut muistista. Mutta sanoja tärkeämpää olikin iloinen hymy ja sydämellinen halaus.

Ylväät sypressit eivät kuivuutta säikähdä

Päivän ajatus:
Älä tapa mitään elävää. Älä toisissa ihmisissä, älä luonnossa. Äläkä varsinkaan lasta sielussasi.

                    *******************************************************

Valkonaaman pettymys

Olen se naapurin kissa, joka tänne joskus kirjoitteli.
Sinne ne menivät, etelän aurinkoon ja jättivät minut tänne kylmään ja sateeseen. Eivätkö ne huomanneet, että tahdoin lähteä mukaan. Varasin paikankin ja kaksi päivää odotin kassissa valmiina lähtemään. Mutta ei, nostivat minut pois ja kantoivat omaan kotiini. Sulkivat laukut, nostivat ne autoon ja ajoivat pois. Miten ne saattoivat.
Olen nyt istunut niiden ikkunalla ja katsellut sisälle. Vaikka tiedänkin, ettei siellä ole ketään, voin muistella mennyttä kesää. Ikkunan takana näen sohvan, jossa usein isännän kanssa vietimme siestaa etelämaiseen tapaan. Nojatuolinkin näen ja sen päälle levitetyn peiton, joka kuulemma odottaa minua ja ensi kesää.
Siellä ne nyt ovat, Ranskassa,  kuumassa kuivuudessa.
Myrsky oli riepotellut niitä laivamatkalla. Ähäkutti, mitäs lähtivät.
Sadetta oli riittänyt melkein koko automatkan ajaksi, kunnes Etelä-Ranskassa kuumuus oli yllättänyt paksuihin syysvaatteisiin pukeutuneet.
Nauttikoot nyt helteestä, minä menen saunan lauteille.

                    *************************************************

Syysmatkalle etelään

Näkemiin ensi kevääseen, sinä utuinen järvi

Taas on näiden muuttolintujen aika lähteä syysmatkalle Ranskaan talvehtimaan. Jo monena päivänä ovat kurkiaurat ja joutsenet kaartaneet järven yli kohti etelää. Pihanurmikko oli aamulla jäässä, ei kai mene kauan kun ensilumi peittää sen.
Laukut nököttävät rivissä valmiina autoon kannettaviksi. Tyynykultakin omassa kassissaan seuranaan pari pikkuväen rannalta poimimaa ja laukkuun sujauttamaa muistokiveä. Parit läksiäiset pidetään vielä ja sitten viikon puolivälissä matkaan.
Tuleva talvi onkin ehkä erilainen. Joudumme luopumaan Ranskan kodistamme, koska talon omistaja suunnittelee laittavansa keväällä sen myyntiin. Toivottavasti löydämme talven aikana uuden kodin jostakin päin Etelä-Ranskaa. Sitä ennen kuitenkin paluu tuttuun kylään ja tuttuun taloon.

          *******************************************************************

Lisää mielihyvää

Uusi tunnustus heti edellisen jälkeen. Tämän söpöliinin sain Inalta. Paljon kiitoksia hyvän mielen tuojasta.

Haluan laittaa hyvän kiertämään, joten Pinea, Sirokko ja aimarii olkaapa hyvät. Blogejanne on mukava lukea.

                 **************************************************************