Talvisen taivaan alla

tien varren näkymiä

Kuin lohduttavaa musiikkia ovat olleet nämä talviset pitsilumiset maisemat. Voiko olla muuta kuin kiitollinen kaikesta tästä kauneudesta.

Vesisateen saattelemana alkoi matkamme. Ajomatkamme Barcelonaan sujui alakuloisissa tunnelmissa. Harmaa oli sadepäivä, mieleen jäivät tien varren metsäpaloissa mustuneet puunrungot, iltahämärään peittyvät talot ja teollisuusrakennukset.

Seuraavana aamuna olivat sadepilvet kaikonneet. Lentokentällä vältyimme jonotuksilta, koska matkalla mukana olivat vain käsimatkatavarat. Istuinpaikat koneeseen saimme tulostettua netistä kotona jo ennen matkaan lähtöä. Turvatarkastuksessa laukkumme saivat edetä hihnalla kaikessa rauhassa. Nappasimme ne mukaamme ja pääsimme marssimaan suoraan lähtöportille. Lento läksi ajoissa ja saapui Helsinkiin 20 minuuttia etuajassa. Vielä tunnin kestävä junamatka tyttären perheeseen, jossa herkkupöytä oli katettu ja sauna lämpiämässä.

Saimme käyttöömme tyttären perheen toisen auton ja matka läpi aurinkoisten lumimaisemien mykisti kauneudellaan.  Lähes hiljaisen hartauden vallitessa huokaillen katselimme pitkästä aikaa isänmaamme talvisia kasvoja.

Kotirannan pihlajassa sirkuttivat ja aterioivat talitiaiset ja varpuset. Veneet nukkuivat lumipeiton alla talviuntaan. Ehkä ne näkivät jo unia liplattavista laineista ja auringossa välkkyvistä vesistä.

aurinkojen?  nousu 

******************************************************************

Luopumisen aikaa

Vuosi alkoi surun tummien varjojen alla. Vajaan kuukauden sisällä kaksi rakasta ystävää on siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Nyt he ovat matkalla ikuisen valon maahan. Suru ja lohduton ikävä on lamaannuttanut ja mykistänyt. Aikanaan muistot heräävät ja lohduttavat.

Toinen heistä lepää paikassa, jossa tuuli vaeltaa taivuttaen sypressit suojelemaan ikiuntaan nukkuvaa.

Toisen heistä saattelemme viimeiselle matkalle lumisten kuusten katveeseen.  Matka kohti Suomen talvea on alkamassa. Kun tulemme takaisin, kukkivat taas mimoosat ja mantelipuut.

Neitsyt Maaria emonen,

rakas äiti armollinen.

Sirottele uutta lunta

hiuksille hopeisille,

jäsenille piinatuille,

anna unta uupuneelle,

luomet kanneksi levitä.

Neitsyt Maaria emonen,

rakas äiti armollinen.

Laula uupunut unehen,

Luopunut lepoon aseta.

Nosta pois sumuinen verho,

anna ilman sininen kangas

malmikellon kumahdella,

tuskan tuulehen hajota.

Säkeet Helena Anhavan runosta 

 ***********************************************************************