Tupapäiviä Ranskassa

Mitä tekee Simpukka silloin kun asunnon etsintä on katkolla, kun ulkona sataa ja tuulee. Kun kantapäähän on iskenyt luupiikki ja jokainen askel aiheuttaa kipua. Sentään netti toimii ja Simpukka pääsee nauttimaan TV-kaistan tarjonnasta. Aika on kulunut ihan mukavasti Taivaan tulien, Downton Abbeyn, Naisten paratiisin ja ranskalaisen kylän tapahtumia seuratessa, Emmerdalea unohtamatta. Ranskan TV- kanavilta tulee katsottua lähinnä uutisia ja säätiedotuksia.

Lukemistakin on riittänyt. Viimeksi luin Anja Snellmanin koskettavan kirjan Pääoma. Se olikin kirja, joka vaati pysähtymään ja lukemaan joitakin kohtia uudestaan, herätti tunteita. Ennen Pääomaa luin Kari Hotakaisen Luonnon lain, jossa oli teräviä huomioita tämän ajan ilmiöistä Suomessa hurtilla huumorilla maustettuna. Ei ollut nopealukuinen sekään kirja, toisin kuin Kristiina Vuoren lähes 600-sivuinen Näkijän tytär ja Outi Pakkasen dekkari Toinen kerros. Joulupaketissa tuli lisää 4 kirjaa. Kiva, että luettavaa riittää, mutta on siinä vähän ongelmaakin. Kun joudutaan muuttamaan luultavasti paljon pienempään asuntoon, niin mitä tapahtuu kaikille tänne kertyneille kirjoille. Täkäläisillä kirpputoreilla ei suomenkielisillä kirjoilla taida olla kysyntää, eikä millään raaskisi hyviä kirjoja roskiinkaan heittää.  

Kantapään kipeytyminen onkin sitten uusi vaiva. Kuulemma yleinen pitkänmatkan juoksijoilla. Siihen porukkaan en tunnusta kuuluvani. Viimeksi olen tainnut juosta muutaman askeleen varmaan 10 vuotta sitten ehtiäkseni bussiin.

Vaivaa olen hoitanut ihan kotikonstein, hieronut ja venytellyt jalkaa varovasti, rasittanut sitä mahdollisimman vähän. Lääkkeeksi olen iltaisin keittänyt pari perunaa kuorineen, litistellyt ne haarukalla soseeksi, jonka olen laittanut yöksi muovipussiin yhdessä kipeän jalan kanssa, sitonut paketiksi ja pukenut villasukkaan. Joinakin aamuina yöllisen hoidon jälkeen kantapää on tuntunut terveen veroiselta, mutta kipeytynyt uudelleen kun en ole malttanut pitää sitä tarpeeksi levossa. 
Pitäisiköhän hoitoon varmuuden vuoksi vielä lisätä kivunpoistoloitsu:

”Mene kipu kiven kolohon,

alle pään paakkuraisen;

ei kivi kipuja itke,

paasi vaivoja valita!”

     ******************************************************************************

Asunnon ja joulumielen etsintää

Kauan aikaa olemme olleet onnettaren suosiossa. Nytkö onni on kääntynyt? Ainakaan asunnon hakeminen ei taida sujua onnellisten tähtien alla.

Omasta ja asunnonvälittäjienkin mielestä tarvittavat asiapaperit ovat kunnossa. Löytyy dokumentit kolmen viimeisen kuukauden tuloista, kolmen viimeisen kuukauden maksetuista vuokrista, kolmen viimeisen vuoden Ranskalle maksetuista veroista, todistukset vakuutuksista, shekkivihko, kopiot passeista, virkatodistus, jossa näkyy omien tarkkojen tietojen lisäksi jopa äidin tyttönimi ja vanhempien avioliiton solmimispäivä.

Se ensimmäinen asuntonäyttö, jonne välittäjä ei ilmestynyt ollenkaan, ei ollut ainoa laatuaan. Pari vastaavaa tapausta tuli vastaan myöhemmin. Ehkä vuokra-asuntojen välitystoiminta on toisarvoisempaa kuin asuntojen myynti, palkkiot niistä lienevät ihan eri suuruusluokkaa. Oli myös välitystoimistoja, jotka eivät välitä asuntoja ulkomaalaisille, koska asuntojen omistajat eivät luota ulkomaalaisiin, eivätkä ota heitä vuokralaisiksi. Onneksi sentään jotkut asunnonvälittäjät ovat suostuneet esittelemään meille kohteita todettuaan papereidemme olevan kunnossa.

 Olemme etsineet asuntoja Carcassonnen tienoilta, koska olemme jotenkin kiintyneet näihin tuulisiin vuoristoseutuihin ja löytäneet täältä ihmisiä, jotka kuuluvat talviimme. Myös Narbonnen aluetta kävimme tutkimassa, pari asuntoa olisi ollut kaupungin läpi kulkevan kanaalin varrella. Viehättäviä olivat näkymät, mutta juuri vuokratalojen kohdalla lemusivat kanavaan laskevat viemärit. Kun sattuu olemaan turhan tarkka hajuaisti, piti luopua niistä kohteista.

Muuten hyvä paikka asua, mutta ne hajut ...

Asunnonvälittäjien nettisivuja on selattu edestakaisin, huomattu, että samat asunnot ovat tarjolla useampien välittäjien sivuilla. Carcassonnen keskustan 200–300 vuotta vanhoissa taloissa on kapeiden katujen varsilla asuntoja tarjolla, mutta siniselle kulkijallemme ei löydy paikkaa niiden läheltä ja näköala ikkunoista on kadun vastapäisen talon ankea betoniseinä. Usein asunnot ovat aika surkeassa kunnossa, ikkunoissa vain yksinkertaiset lasit, ei juurikaan lämmitystä, ainakin näin talviaikaan näkyy hometta nurkissa ja seinissä. Päätimme siirtyä etsimään asuntoa kaupungin ulkopuolella oleville asuntoalueille ja lähikyliin. Ensimmäisenä katsoimme tämän kotikylämme tarjontaa, sitä ei näyttänyt olevan ollenkaan.

Mutta seuraava näyttö on sovittu ja välittäjän mukaan asunnon omistajakin hyväksyy meidät. Asuntoalue ei ole kovin suosittu, koska sen lähellä sijaitsee kuulemma sotkuinen mustalaisleiri. Meitä se ei haittaa, jos vain asunto on yhtään sopiva tarpeisiimme. Nykyisen hulppean talon veroisesta emme edes haaveile, vaatimukset eivät ole enää kovin korkeat. Taitaa olla viisainta pitää hengähdystauko etsinnästä ja keskittyä viimeisen, ehkä haikeankin joulun viettoon näiden tutuksi tulleiden seinien suojissa.

                  **************************************************

Tarinaa tuulesta

Täällä viinitarhojen keskellä syksyn viinisadon lisäksi ajankohtainen puheenaihe on vallitseva sää, liian aikainen talven tulo, viima ja kylmyys.

Kuuntelin vanhaa miestä, jonka suku on asunut täällä vuosisatoja. Miehelle tuulet ovat tuttuja. Hän kertoi hieman virnistellen, että täällä puhaltaa 13 tuulta, mutta tyypillisin niistä on ikivanha Cers-tuuli. Mistraali puhaltelee Provencen alueilla ja Tramontane Kataloniassa, Espanjan rajan tuntumassa.

Raju luoteistuuli Cers puhaltaa keskimäärin 200 päivänä vuodessa. Se on kuiva, voimakas tuuli, talvella kylmä, kesällä kuulemma joskus lämminkin. Cers puhaltaa kolmen, kuuden tai yhdeksän päivän jaksoissa. Kun se yltyy myrskyksi, sen nopeus on lähes 200 km tunnissa. Silloin kaatuu metsää, kattotiilet irtoilevat, tapahtuu onnettomuuksia. Vanhat talot on rakennettu siten, että Cersin tulosuuntaan päin taloissa ei ole ovia, eikä ikkunoita, vain vahva seinämuuri torjumassa tuulen voimaa.

Rajuudestaan huolimatta Cers on myös terveellinen. Se karkottaa pilvet, raikastaa ja puhdistaa ilman. Paikalliset asukkaat rakastavat sitä, mutta muualta tulleille se voi aiheuttaa masennusta. Ehkäpä tuulen ansiosta kylässä asuu kodeissaan yli 90-vuotiaita pirteitä vanhuksia.

Joinakin päivinä tuuleekin idästä. Silloin puhaltaa Marin, kosteahko merituuli. Roomalaisvallan aikaan mereltä puhaltava tuuli oli levittänyt malariaa rannikolle. Tauti kylvi kuolemaa ja pelkoa.  Narbonnesta tuli myrkyllinen kaupunki. Silloin puhalsi Cers, karkotti taudin, pelasti saastuneen kaupungin ja puhdisti ilman. Kiitokseksi rannikon asukkaat rakensivat temppelin Cers-tuulen jumalalle "Cersiukselle”.

Tuulettomia päiviä täällä on hyvin harvoin. Silloin tuntuu kuin koko maailma olisi pysähtynyt, luontokin vaikenee. Kun tuulee mereltä päin, linnut pyrähtävät pihapuihin sirkuttamaan tai etsimään nurmikolta nokittavaa. Cers puolestaan saa haukat, joskus jopa kotkan leijumaan vuorille ja viinitarhojen ylle, tekemään nopeita syöksyjä maahan kohti saalistaan.

Cers kuuluu tänne kuten vuoret, viinitarhat, sypressit, plataanit ja mäntymetsätkin. Me ihmiset olemme vain vierailijoita.

       *************************************************************