Pienten lastenlasten vierailujaksot isovanhempien luona
tuovat melkoista vipinää normaaliin, ei niin vauhdikkaaseen elämäämme.
Kesän aikana lapset ovat oppineet uimaan, sukeltamaan,
kellumaan, pituushyppäämään kiveltä veteen, kaikki tämä riemunkiljahdusten
siivittäminä. Pian pienten jalkojen tuoma hiekkapolku rannalta terassille
ruohottuu. Terassin pöydän ympärijuoksun töminä vaimenee. 20 kierrosta
myötäpäivään ja 20 kierrosta vastapäivään, sitten kilpaa pesuhuoneeseen
lämpimään suihkuun. Vedestä löydettyjen ”jalokivien” kokoelma on jo varsin mittava
pikkukiviröykkiö seinän vierustalla.
Päivän seuraavaa uintikertaa odotellessa isovanhemmille
on kärsivällisesti opetettu ”mustaa Maijaa, ristiseiskaa, katkoa, puolta pakkaa”
ja mitä kaikkea niitä onkaan. Opetuksen vastapainoksi on haluttu kuulla
aamusatu, aamupäiväsatu, päiväsatu, iltapäiväsatu, iltasatu ja joskus myös
yösatu. Molemmille kuulijoille oma satu, jonka toki molemmat yhdessä kuuntelevat.
Pahvilaatikosta, johon aikoinaan kerättiin heidän isänsä
moneen kertaan luettuja kirjoja, löytyi kaksi teosta ylitse muiden, Pandan
laskinkirja ja Aale Tynnin satuaapinen. Koulunsa aloittava innostui molemmista.
Satuaapisen myötä vähäinen lukutaito tuntui kehittyvän. Jopa niin, että
kirjastosta lainattu Aku Ankan taskukirjan hän luki muutamassa päivässä
kannesta kanteen. Laskinkirja, vaikka kirjan laskin ei enää toiminutkaan, avasi
nuorelle miehelle polun matematiikan maailmaan. Kirjan esimerkkilaskut olivat
nopeasti ratkottu. Piti etsiä ruutuvihko ja laatia siihen lisää laskutehtäviä
sillä aikaa kun sisarukset olivat uimassa. Toivomuksena olivat sekalaskut,
jotka sisälsivät yhteen- ja vähennyslaskujen lisäksi kerto- ja jakolaskuja.
Kesäpäiviin kuuluivat myös metsäretket eväineen, sporttiset retket
koulun kiipeilytelineille ja urheilukentälle. Oli myös kokopäiväretki aurinkoiseen eläinpuistoon, jossa sai ruokkia apilanlehdillä ja heinillä söpöjä erirotuisa kanoja, kertoa
vuohille satua kolmesta pukista sillalla, säikähtää nälkäisen ja karvaisen
villasikaperheen korvia särkevää rääkymistä kun niille oltiin ruokaa jakamassa.
Makuuhuoneemme ikkuna on kohti itää ja aamuaurinkoa. Eihän
sälekaihdin pimennä huonetta kesäöinä juuri ollenkaan. Pimennysverhoakaan ei
voi käyttää, koska se peittää tuuletusikkunan ja estää raikkaan yöilman sisälle
pääsyä. Niinpä taittelin mustan käyttämättömän muovisen jätesäkin sopivan kokoiseksi ja peitin sillä
ikkunaruudun. Huone pimeni aika tehokkaasti. Ilmeisesti se muuttui myös houkuttelevaksi,
koska joskus aamuyöllä heräsin siihen, että vuoteessamme potkivat parit
ylimääräiset jalat. Useimmiten nämä ylimääräiset jalat jäivät sänkyymme sätkimään
aamukymmeneen asti ja me jouduimme etsimään rauhallisempia nukkumapaikkoja.
Lastenlasten perheessä kaikki lasten käyttämät tietokoneet,
tabletit ja älypuhelimet jäivät heinäkuussa kesälomalle kaapin ylähyllyyn koulun
ja eskarin alkuun asti. Lapset haettiin isovanhempien luokse ilman yhtään
älylaitetta. Eikä meilläkään edes TV ollut auki, vain musiikkia kuunneltiin
toisinaan cd:ltä. Lapsille päivät ilman älylaitteita olivat eräänlainen
aikamatka isänsä lapsuuden kesiin.
*********************************************************
.jpg)
