keskiviikko 23. syyskuuta 2009

Muistoja Välimereltä

Katselin äsken netistä merisää-ennustetta viikonlopulle. Ihan hyvältä näyttää, ei myrskyjä luvassa. Muistui siinä mieleeni muuan merimatka.
Tammikuussa 1983 matkustimme uuden automme kanssa pienehköllä Tassili-laivalla Marseillesta Annabaan Algeriaan. Aikataulun mukaan lähtöaika oli kello 12 ja saapuminen Annabaan seuraavana aamuna. Matkan hintaan kuului lounas, päivällinen ja seuraavana päivänä aamiainen. Söimme lounaan laivan ravintolassa ja katselimme kun Ranskan rannikko hävisi horisonttiin. Sitä en muista miksi meillä ei ollut omaa hyttiä vaan yövyimme couchettessa tuiki tuntemattomien algerialaisperheiden joukossa. Illansuussa avomerellä puhkesi talvimyrsky. Laiva koukki jokaisen aallon, nousi aallon harjalle ja putosi aallon pohjalle ryskyen ja paukkuen. Viereisen viinamyymälän kaikki viski- ja pastispullot putosivat hyllyiltä ja särkyivät. Sekä henkilökunta, että matkustajat olivat merisairaita. Vessat olivat jo ennestään tukossa. Lattialla loiski laidasta laitaan viskin, pastiksen, lasinsirpaleiden ja oksennuksen sekainen kuvottavan hajuinen aallokko. Laiva keikkui niin, että vuoroin pää, vuoroin jalat rysähtivät sängyn päätyihin. Ihmiset pelkäsivät, lapset ja naiset itkivät. Laiva kääntyi pois avomereltä ja otti suunnan kohti Italian rannikkoa. Uusi reitti kulki Italian rannikon sekä Korsikan ja Sardinian suojissa. Myrsky ei hellittänyt otettaan vaan sama ryske jatkui koko yön. Vasta aamun valjetessa jossakin Sisilian rannikon tuntumassa myrsky hieman vaimeni. Matka jatkui keinuen Tunisian pohjoisrannikkoa pitkin Annaban satamaan, jonne laiva saapui illan suussa. Edellisen illan päivällinen ja tämän päivän aamiainen jäi kattamatta. Tuskin kukaan niitä olisi pystynyt syömään. Viinat ja oksennukset kykeni joku siivoamassa vasta iltapäivällä. Viemärit olivat edelleen tukossa. Matkustajat, me mukaan lukien, hoippuivat kalpeina viimeisillä voimilla pois laivasta. Huomasin, että moni polvistui suutelemaan maata astuttuaan sen kamaralle. Allah oli pitänyt huolen omistaan, parista suomalaisesta ja heidän uudesta autosta.

4 kommenttia:

  1. No jopa oli saapuminen! Veikkaan että jouduitte kalposina seisomaan vielä muutaman tunnin tullijonossakin, että ehtivät laskea kaikki pullonsirpaleet autonne tavaratilastakin.

    VastaaPoista
  2. Hyva etta tallaista kirjoitat silla kaikki eivat usko etta Valimerella voi olla myrskyja. Siita on useimmilla vain se sininen savy mielessa. Ikuinen kesa....

    VastaaPoista
  3. Huh, melkein alkoi vazzaa kääntää kun luin!

    FBI olisi voinut jälkikäteen tehdä vääriä päätelmiä hajonneista viinapulloista, oksennuksista ja krapulaisen näköisistä ihmisistä.

    VastaaPoista
  4. Sirokko - Totta puhut. Kauan piti jonottaa ja autokin viedä tullin kanahäkkiin odottelemaan. Kesti päiviä tai viikkoja kunnes paperit olivat kunnossa ja saimme viedä auton pois. Tämä kaikki oli pientä merimatkaan verrattuna.

    hpy - Eilinen päivä Välimeren rannalla oli kuin suoraan matkailumainoksesta. Aurinkoa, laineiden liplatusta ja hiekka kuin silkkiä.

    Rita- Painajainen olisi ollut täydellinen jos FBI olisi saanut vihiä asiasta.

    VastaaPoista