Minä, minä, minä…

Suurkiitos Minna M:lle Euroopan laidalle mieltä ilahduttavasta tunnustuksesta. Haasteena tunnustuksen saajan olisi kerrottava kahdeksan asiaa itsestään, jotka ovat ennestään tuntemattomia/tietämättömiä.
Lähestyn nyt aihetta kaksijakoisesti, ettei mene ihan pelkäksi hymistelyksi.

Ensin neljä mieluista asiaa:

1. Soutaminen, tämän kesän mieluisin kuntoilulajini. Kesän alussa soutamisen seurauksena tuntui, että olin kuin selkääni saanut. Silti jatkoin sitkeästi järvellä soutamista ja niin vain hävisivät niska- ja selkävaivat, käsivoimat kasvoivat.

2. Reseda, mielituoksuni. Vaatimaton kukka, mutta ihana tuoksu kuului jo lapsuuden kesiin.

3. Eucalyptus-tipat löylyveteen, se kruunaa saunomisen kesät ja talvet.

4. Spider-pasianssi, jonka pelaaminen tietokoneella auttaa keskittymään johonkin muuhun aiheeseen. Kuten nytkin löytämään nämä kahdeksan asiaa.

Sitten neljä asiaa, joissa olisi korjaamisen varaa:

5. Nykyisin olen useimmiten myöhässä kuin aikaisessa. Johtunee siitä, että työvuosina kello määräsi aikatauluni, nyt kai kapinoin kaikkea sellaista vastaan.

6. Olen epävarma lähtijä. Mennessäni käännyn vielä ovelta tekemään tarkistuskierroksen, että mikään laite ei jää päälle.

7. Olen jonkin sortin hamsteri. On tosi vaikea heittää pois mitään, täysin tarpeetontakin.

8. En enää löydä radiokanavaa, jota voisi kuunnella pitkillä automatkoilla. Vaihdan kanavalta toiselle ja aina vain kuuluu rämisevää musiikkia ja kikattelevia, epäselvästi puhuvia juontajia, sekä joka välissä huudetaan mainoksia. Pitäisiköhän ostaa uusi radio autoon.

Pidin ihan omatoimiset arpajaiset suosikkiblogilistallani, koska muuten valinta olisi ollut mahdotonta.
Siispä tunnustuksen ja kahdeksan asian haasteen saavat:

Lastu Kallaveden saareen

Liisa ihan pihalle

Stazzy Ranskaan

*************************************************************************

Kaarnalaiva

Männyn neulasten peittämä tie nousee kirkon luokse. Syksyinen Lapin aurinko lämmittää kulkijan selkää. Nellimin ortodoksinen kirkko mäntyjen lomassa on kaunis kuin koru taidokkaine puuleikkauksineen. Sisällä opas kertoo, että kirkko on pyhitetty pyhälle kolminaisuudelle ja Trifon petsamolaiselle. Kirkko on rakennettu v. 1987 ensin rukoushuoneeksi, ja vuotta myöhemmin vihitty kirkoksi. Suunnittelussa on jäljitelty Petsamon luostarin kirkkoa. Kirkossa toimitetaan myös luterilaisia jumalanpalveluksia.

Kirkon vieressä on hautausmaa, jossa lähes luonnontilassa olevilla haudoilla kohoavat valkoiset puuristit. Kulkija pysähtyy hetkeksi haudalle, jossa ristin juurelle on laitettu pieni veistetty kaarnalaiva, hän kumartuu hellästi hipaisemaan laivan kylkeä. Ihan samanlainen kuin oman lapsuuteni kaarnalaiva. Kulkija jatkaa matkaansa ”Ollos iäti muistettu, sinä autuuteen kutsuttu.”

Huolestuttavalta vaikuttaa pienen Nellimin kylän kohtalo. Kylän, joka on kolmen kulttuurin kohtauspaikka, suomalaisten, koltta- ja inarinsaamelaisten. Kyläkauppa on lopetettu, linja-autoliikenne samoin. Kylässä asuu enää noin 150 ihmistä. Nyt aiotaan kylän neljältä poromieheltä viedä perinteinen elinkeino, porotalous. Luonnonmukainen poronhoito loppunee pakkoteurastuksen seurauksena.
Tilannetta ei taida mikään pelastaa, ei loitsu eikä rukous.

                ****************************************************************

Näkemiin Lappi - joko Ranska kutsuu

Lapinmatka ei mennytkään suunnitelmien mukaan. Meni paljon paremmin. Elämysmatkaamme varten olimme varanneet vanhan kolttamökin. Ehkä mökin entinen emäntä pilvenreunalta päätti, että olimme liian mukavuudenhaluisia hänen entiseen kotiinsa. Kun tulimme majoittumaan illan suussa, huoneet olivat täynnä sinistä savua. Avainten luovuttaja oli yrittänyt lämmittää mökkiä, mutta uunipa ei suostunut toimimaan, vaan kaikki savut pöllähtivät sisätiloihin. Vuorotellen yritimme saada uunin vetämään, mutta saimme aikaan vain lisää savua, köhimistä ja vettä vuotavat silmät. Vajaan tunnin ajomatkan päästä joen rannalta löytyi mökkikylä ja sieltä mukavuuksin varustettu yösija. Seuraavana päivänä ajoimme uudelleen kolttamökille, mutta siellä savuinen tilanne oli ennallaan. Luovuimme ajatuksesta viettää alkeellista elämää ja siirryimme toiseen mökkikylään kaikkien mukavuuksien pariin. Niin meille jäi enemmän aikaa kulkea ja katsoa Lapin lumoavia maisemia, ihmetellä ruskan väriloistoa, kiivetä korkealle näköalatorniin ja kavuta lukemattomat puuportaat Karhunkivelle, istua ongella Inarinjärven rannalla auringon lämmittämällä kivellä. Kaloja ei tullut, mutta auringonlasku saarien lomaan peilityynelle järvelle korvasi sen. Oli mukava viettää kiireetöntä päivää Siida-luontokeskuksessa, kulkea näyttelystä toiseen, myös saamelaisen ulkomuseon poluilla, palata ajassa 6000 vuoden taakse, miettiä, kuinka jo silloin nämä kesän valon ja pitkän pimeän ajan asukkaat ovat tulleet toimeen Lapin ankarissa oloissa. Sykähdyttävää oli myös käydä rajan tuntumassa hiljaisilla salojärvillä, vierailla vanhalla uittorännillä ja tukkikämpällä.

Uittoränni Nellimissä

Yritimme valokuvata maisemien lisäksi pihamme läheisyydessä liikkuvia poroja, sopuleita ja riekkopoikueita, tosin aika kehnolla menestyksellä.

Kaikesta Lapin annista saimme nauttia päivän paisteessa ja noin 20 asteen lämmössä, kunnes lähtöpäivänä sade huuhteli jälkemme. Menomatka Inarin järvelle kesti kaksi päivää, paluu saman verran. Liikenne oli hiljaista, ajoimme pitkät asumattomat taipaleet, ohitimme pieniä kyliä, ylitimme jokia, kaartelimme sinisinä päilyvien järvien rantoja. Keltaiseen syysasuun pukeutuneet koivut ja lepät, puna-asuiset pihlajat, haavat ja metsien matalat varvut katselivat rauhallisina kulkuamme.

Inarinjärvi

Somia olivat tien varren bussipysäkit

Ohitimme lammella uiskentelevan joutsenparin ja mielessä alkoivat soida Eino Leinon säkeet:

”Oi, oppi ottakaatte joutsenista!
Ne lähtee syksyin, palaa keväisin.
On meidän rannoillamme rauhallista
Ja turvaisa on rinne tunturin.


Havisten halki ilman lentäkäätte!
Tekoja luokaa, maita valaiskaa!
Mut talven poistuneen kun täältä näätte,

ma rukoilen, ma pyydän: palatkaa!”

Riekonmarja syyskuussa 

Vaikuttava tilateos Suomussalmella "Hiljainen kansa"

        ***********************************************************************

Näkemiin Kreikka – Täältä tullaan Lappi!

Kreetan-matka oli ehdottomasti yksi kesän parhaita kohokohtia. Se onnistui yli odotusten. Leppoisaa oleskelua ystävien kesken, pitkiä lounaita rannan tavernoissa, lempeää keinuntaa meren lämpimässä sylissä, askelten jättämiä jälkiä rannan hiekassa auringon sukeltaessa maininkeihin. Rannan palveluista parasta oli thaineitosen antama rentouttava hieronta aurinkovarjon alla. Ihan huomaamatta uni valtasi hierottavan. Lämpömittarin +32 - +36 asteen lukemat eivät haitanneet muulloin kuin ostospäivänä läheisen Hanian turistien täyttämillä kujilla. Ulkona kohteemme yöelämä vaimeni jo ennen puolta yötä, huoneen ilmastoinnin hiljainen kehräys tuuditti matkaajat syvään uneen. Matka oli kuin suoraan parhaista matkailumainoksista. Jäi tunne, että tänne haluan tulla uudestaan, ystävällisten ihmisten aurinkoiselle saarelle.

Laukut on purettu, rannan hiekat kopisteltu vaatteista, pyykit pesty. Sienimetsään piti päästä heti kotiin tultua. Vajaassa parissa tunnissa täyttyi kolme sankoa haaparouskuista. Nyt ne ovat suolattuna lasipurkeissa talvea odottamassa.

Ei laukut vielä kaappiin joutuneet, vaan täyttyvät varusteista Lapin matkaa varten. Pian pääsemme toisten ystävien kanssa katselemaan ruskaa Inarinjärven rannoille erämökkiin. Jännityksellä odotan tulevaa elämysviikkoa melkein erämaassa, ilman mukavuuksia.
   
                        **************************************************