Näkemiin Lappi - joko Ranska kutsuu

Lapinmatka ei mennytkään suunnitelmien mukaan. Meni paljon paremmin. Elämysmatkaamme varten olimme varanneet vanhan kolttamökin. Ehkä mökin entinen emäntä pilvenreunalta päätti, että olimme liian mukavuudenhaluisia hänen entiseen kotiinsa. Kun tulimme majoittumaan illan suussa, huoneet olivat täynnä sinistä savua. Avainten luovuttaja oli yrittänyt lämmittää mökkiä, mutta uunipa ei suostunut toimimaan, vaan kaikki savut pöllähtivät sisätiloihin. Vuorotellen yritimme saada uunin vetämään, mutta saimme aikaan vain lisää savua, köhimistä ja vettä vuotavat silmät. Vajaan tunnin ajomatkan päästä joen rannalta löytyi mökkikylä ja sieltä mukavuuksin varustettu yösija. Seuraavana päivänä ajoimme uudelleen kolttamökille, mutta siellä savuinen tilanne oli ennallaan. Luovuimme ajatuksesta viettää alkeellista elämää ja siirryimme toiseen mökkikylään kaikkien mukavuuksien pariin. Niin meille jäi enemmän aikaa kulkea ja katsoa Lapin lumoavia maisemia, ihmetellä ruskan väriloistoa, kiivetä korkealle näköalatorniin ja kavuta lukemattomat puuportaat Karhunkivelle, istua ongella Inarinjärven rannalla auringon lämmittämällä kivellä. Kaloja ei tullut, mutta auringonlasku saarien lomaan peilityynelle järvelle korvasi sen. Oli mukava viettää kiireetöntä päivää Siida-luontokeskuksessa, kulkea näyttelystä toiseen, myös saamelaisen ulkomuseon poluilla, palata ajassa 6000 vuoden taakse, miettiä, kuinka jo silloin nämä kesän valon ja pitkän pimeän ajan asukkaat ovat tulleet toimeen Lapin ankarissa oloissa. Sykähdyttävää oli myös käydä rajan tuntumassa hiljaisilla salojärvillä, vierailla vanhalla uittorännillä ja tukkikämpällä.

Uittoränni Nellimissä

Yritimme valokuvata maisemien lisäksi pihamme läheisyydessä liikkuvia poroja, sopuleita ja riekkopoikueita, tosin aika kehnolla menestyksellä.

Kaikesta Lapin annista saimme nauttia päivän paisteessa ja noin 20 asteen lämmössä, kunnes lähtöpäivänä sade huuhteli jälkemme. Menomatka Inarin järvelle kesti kaksi päivää, paluu saman verran. Liikenne oli hiljaista, ajoimme pitkät asumattomat taipaleet, ohitimme pieniä kyliä, ylitimme jokia, kaartelimme sinisinä päilyvien järvien rantoja. Keltaiseen syysasuun pukeutuneet koivut ja lepät, puna-asuiset pihlajat, haavat ja metsien matalat varvut katselivat rauhallisina kulkuamme.

Inarinjärvi

Somia olivat tien varren bussipysäkit

Ohitimme lammella uiskentelevan joutsenparin ja mielessä alkoivat soida Eino Leinon säkeet:

”Oi, oppi ottakaatte joutsenista!
Ne lähtee syksyin, palaa keväisin.
On meidän rannoillamme rauhallista
Ja turvaisa on rinne tunturin.


Havisten halki ilman lentäkäätte!
Tekoja luokaa, maita valaiskaa!
Mut talven poistuneen kun täältä näätte,

ma rukoilen, ma pyydän: palatkaa!”

Riekonmarja syyskuussa 

Vaikuttava tilateos Suomussalmella "Hiljainen kansa"

        ***********************************************************************