lauantai 31. toukokuuta 2014

Toukokuinen muuttomatka kesäpesään, osa 1

Lähtöpäivän aamu sujui kuntoillen. Monta kertaa tuli juostua rappuset asunnosta autolle erilaisten kantamusten kanssa. Matkatavaroiden lisäksi Sininen kulkija sai sisuksiinsa viemisiä, laatikoittain viiniä, säilykepurkkeja, juustoja ja muitakin herkkuja. Muutama kukkapurkki parvekkeelta muutti Suomeen, muutama pääsi entisen Rose-naapurin puutarhaan kesähoitoon.
Puolen päivän jälkeen olivat vesi ja sähköt katkaistu, jääkaappi tyhjennetty ja pesty, metalliset sälekaihtimet laskettu ikkunoiden suojiksi. Talvipesälle toivotettiin rauhallista kesää ja matka alkoi.
Kaupunki jäi taakse. Päivä paistoi, tien varren punaiset unikkopellot keinuivat tuulessa, tähkäpäät kypsyivät keltaisilla vehnäpelloilla. Sininen kulkija liittyi moottoritien autovirtaan. Ohitettiin Montpellier ja huomattiin, että oli melkoinen vastatuuli. Mistral-tuulen puuskat ravistelivat kiukkuisesti puita tien varsilla, heiluttelivat rekka-autojen kontteja. Tuulivaroituksia ilmestyi moottoritien infotauluihin. Liikennevirta hidastui, ajo muuttui vastatuuleen luovimiseksi.   Vauhti piti sopeuttaa tuulen vaatimuksiin ja tankkaamassa piti käydä tavallista useammin.
Majapaikat maalaismaisemista poissa liikenteen melusta, oli etsitty ja varattu netistä. Lyonin jälkeen sukellettiin moottoritieltä pienelle metsäiselle tielle. Vanha, vähän hupsu navigaattorimme, Pekka Puupääksi nimetty, johdatti kulkumme pitkin maatilojen pellonpientareita, missä karja laidunsi, kanat ja kukot kuopivat maata, uteliaat lampaat kurkkivat kulkuamme. 

Määränpäästä löytyi rauhallinen ja kaunis pihapiiri pienen lammen läheisyydestä. Ystävällinen madame toivotti meidät tervetulleiksi ja ohjasi viehättävään unikkoteemaiseen pihatupaan. Auringonlaskun aikaan tuuli oli tyyntynyt ja jaloittelimme lammen rannalla kuunnellen lintujen iltakonserttia rantakoivikossa. Illan pimennyttyä madame koputti ovellemme ja toi meille yllätyksenä teetarjottimen. Hyvä oli matkalaisten nukahtaa puhtaalle tuoksuvien unikkolakanoiden väliin.


                                ****************************************************************

perjantai 23. toukokuuta 2014

Kesäpoluilla taas


     
-        Bonjour arvon rouvat!

-        Päeveepä, päevee. Ootte työkii tuas tullunna  tänne kesälaetumille.

-        Niin tultiin, eihän täältä millään voi pysyä poissa. Oma maa mansikka,  muu maa mustikka.

-        Muuu, muuu, ammuuu…

                                                          ******************************************************

lauantai 10. toukokuuta 2014

Kamera kierteli


Aurinko hemmotteli lämmöllään ja valollaan  ”Fête de la victoire de 1945”, eli toisen maailmansodan päättymisen muistopäivää viime torstaina.
Kamera taskussaan tallusteli Simpukka katsastamaan juhlapäivän tapahtumaa sodan muistomerkille. Kuvasaaliina olivat enimmäkseen edessä seisovien selät ja tuulen tuivertamat hiukset. Tilaisuuden loppuvaiheessa nämä punabaretit kunniamerkkeineen ja pyssyineen sattuivat kameran kohdalle.


   Kuvatuksi tuli myös soittokunta, joka odotteli lähtöä lippukulkuetta johtamaan.


   Lounasaikaan kansalaiset siirtyivät piknikille luonnon helmaan veden äärelle.


Nälkäisiä ilmoittivat olevansa nämäkin järven kuninkaalliset. Vastalauseista huolimatta sorsapoikue joutui siirtymään pois tieltä kun ylhäisö päätti tulla lounastamaan nurmikolle.



Keskipäivän kuumasta auringonpaisteesta oli miellyttävä siirtyä vihreisiin varjoihin rauhalliselle lempipolulle, jossa lintujen keväinen sirkutus saatteli kulkijaa kameroineen. 

     ***************************************************************************************