Nukkuva prinsessa

Hartaasti odotettu Prinsessa Ruusunen kurkisti ensimmäisen kerran maailmaa varhain aurinkoisena kesäaamuna. Totesi hymyillen kaiken olevan hyvin ja jatkoi uniaan.
Muutamaa päivää myöhemmin ihastuneet isovanhemmat kujersivat pienokaisen vierellä. Taaskin pieni kurkistus silmäkulmasta, vauvan hymy, pieni venytys ja tyytyväisenä takaisin sulouneen.
Prinsessa taivalsi untenmailla samaan aikaan kun isoveli pääsi ripille, kun lähes koko kansa seurasi naapurimaan prinsessan häitä, kun silkkiuikku tuli laiturin viereen esittelemään yhdeksää poikastaan, kun isovanhemmat soutelivat juhannusaattona peilityynellä järvellä kummastellen outoa pitkäkaulaista pilvioliota.
Hymyilevä prinsessa muuttuu komentavaksi Justiinaksi jos ruoka-automaatti ei olekaan paikalla silmänräpäyksessä nälän yllättäessä. Äidin tuttu tuoksu lepyttää nopeasti kiukkuisen Justiinan ja ruokailu tapahtuu tyytyväisin ilmein. Röyhtäys äidin olkapäätä vasten ja takaisin untenmaille.
Tänään kun sade rummuttaa ikkunaan ja maisema on harmaa, haluaa moni muukin vain nukkua. Kuka mistäkin syystä……

        **********************************************************

Mitä kieltä kukkasille

Soitin eilen illalla Ranskaan Roselle. Hän innostui soitostani ja puhetta tuli konekiväärin nopeudella. Olin ymmärtäväni, että ilmat ovat olleet tosi huonot (exécrable) ja hän masentuu ainaisesta sateesta ( ce temps me donne le cafard). Mutta kesähoidokit voivat hyvin. Kiinanruusu on kuulemma täynnä kukkia, bougainvilleassa on paljon nuppuja, eikä flamingonkukallakaan ole valittamista. Hyvässä hoidossa ovat kukkani. Luulenpa, että Rose juttelee niille ja saa ne voimaan hyvin. Minäkin aloitan keskustelut kukkieni kanssa.

Maljaköynnöksen sain Ranskasta läksiäislahjaksi. Se matkasi mukanamme läpi Euroopan takapenkillä torkkuen. Sitä tervehdin sanomalla bonjour, vointia kyselen ça va? ja erotessamme toivotan bonne journée.

     Soman karjalanneitosen löysin torin kukkamyyjältä. Da sillehä mie karjalan kieldy pagisen.

      Pelakuulle sanon päevee, että pätkähti. Mitteepä out vaella. Lorrautanko vettä juurilles?

       Orvokille kuiskailen ihan omia juttuja. Viimeksi kyselin osaako se ennustaa.
Perheemme nuorimman jäsenen olisi pitänyt syntyä 11.6, mutta yhä mummo täällä odottaa ja peukaloitaan pyörittää. Vauvoilla kun on ihan omat aikataulut.

                  *************************************

Bonjour la Finlande

Pitkä taival Gallian kukon valtakunnasta kalakukkojen laulumaille on taas tehty. Takana ovat päivittäiset ajomatkat vilkkaan liikenteen seassa, majapaikkojen etsinnät illan lähestyessä, keinunta tuulisella ja sateisella merellä. Kuljettu lähes 3000 km:n matka kohti pohjoistuulessa soutelevia kotikoivuja, harmaina kiitäviä vaahtopäälaineita, kotisaunan pehmeää lämpöä.
Matka Helsingistä Savoon vei kaksi päivää, kaksi riemukkaan jälleennäkemisen päivää. Sai taas halata kotimatkan varrella asuvia perheenjäseniä, sukulaisia ja ystäviä. Tyttöset olivat venähtäneet melkoisesti pituutta kahdeksassa kuukaudessa. Sitä ei skypen välityksellä seurustellessa huomannut ollenkaan. Monta vierailukutsua on saatu ja annettu.
Uimaan en ole uskaltautunut, en edes saunasta. Vene rannalla odottelee kumollaan soutelijoita. Naapuri kertoi uistelleensa 16 kuhaa männäviikolla. Savolaisia kalajuttuja … luulisin.
Aamukahvilla on hauska lukea Savon Sanomia, ei tarvitse etsiä sanakirjaa. Jaetaan lehti kahtia ja kommentoidaan juttuja pöydän molemmin puolin. Aikaa aamupalalla kuluu monin verroin enemmän kuin Ranskassa.
Tuntuu, että osa minusta ei ole vielä ehtinyt tänne, vaan harhailee Ranskan kodissa ja matkan varrella. Kai tämä ulkopuolisuuden tunne helpottaa ajan myötä.
Mokkula löytyi sieltä mihin sen muistimme jättäneemme. Pienten alkuhankaluuksien jälkeen se näyttää toimivan, aika hitaasti, mutta kuitenkin.
Pataleipä lähettelee sulotuoksuja uunista, poronkäristys porisee hellalla. Tunnin päästä tulevat kaivatut ruokavieraat. Taitaa aurinkokin pilkahtaa sadepilvien lomasta.

                                  ***************************************