Bonjour la Finlande

Pitkä taival Gallian kukon valtakunnasta kalakukkojen laulumaille on taas tehty. Takana ovat päivittäiset ajomatkat vilkkaan liikenteen seassa, majapaikkojen etsinnät illan lähestyessä, keinunta tuulisella ja sateisella merellä. Kuljettu lähes 3000 km:n matka kohti pohjoistuulessa soutelevia kotikoivuja, harmaina kiitäviä vaahtopäälaineita, kotisaunan pehmeää lämpöä.
Matka Helsingistä Savoon vei kaksi päivää, kaksi riemukkaan jälleennäkemisen päivää. Sai taas halata kotimatkan varrella asuvia perheenjäseniä, sukulaisia ja ystäviä. Tyttöset olivat venähtäneet melkoisesti pituutta kahdeksassa kuukaudessa. Sitä ei skypen välityksellä seurustellessa huomannut ollenkaan. Monta vierailukutsua on saatu ja annettu.
Uimaan en ole uskaltautunut, en edes saunasta. Vene rannalla odottelee kumollaan soutelijoita. Naapuri kertoi uistelleensa 16 kuhaa männäviikolla. Savolaisia kalajuttuja … luulisin.
Aamukahvilla on hauska lukea Savon Sanomia, ei tarvitse etsiä sanakirjaa. Jaetaan lehti kahtia ja kommentoidaan juttuja pöydän molemmin puolin. Aikaa aamupalalla kuluu monin verroin enemmän kuin Ranskassa.
Tuntuu, että osa minusta ei ole vielä ehtinyt tänne, vaan harhailee Ranskan kodissa ja matkan varrella. Kai tämä ulkopuolisuuden tunne helpottaa ajan myötä.
Mokkula löytyi sieltä mihin sen muistimme jättäneemme. Pienten alkuhankaluuksien jälkeen se näyttää toimivan, aika hitaasti, mutta kuitenkin.
Pataleipä lähettelee sulotuoksuja uunista, poronkäristys porisee hellalla. Tunnin päästä tulevat kaivatut ruokavieraat. Taitaa aurinkokin pilkahtaa sadepilvien lomasta.

                                  ***************************************