Taas kotirannalla

Lämmin aurinkoinen kesäsää hemmotteli pohjoiseen matkaajia. Aamun varhaisina tunteina aloitettu talon loppusiivous oli saatu päätökseen ja auto pakattua. Juuri lähdön hetkellä täpötäyteen autoon piti järjestää vielä tilaa muutamalle rosmariinin taimelle, iiriksen mukuloille ja kaktus-pienokaisille, jotka Rose-naapuri juoksutti mukaamme puutarhastaan.

Ensimmäinen etappimme oli reilun 500 kilometrin päässä oleva Roanne. Koska meillä oli lähes koko päivä aikaa, valitsimme edellisiltä matkoilta tutun A-75 tien. Sen vuoristonäkymiin en kyllästy ikinä. Joka kerta ne lumoavat karuina kuun maisemina tai rehevinä metsäisinä rinteinä, joiden lomasta kurkistavat pienet harmaat kylät kirkontorneineen. Mielen valtaa rauha ja lähes harras kiitollisuus luonnon kauneuden edessä.

Illansuussa, auton mittarin näyttäessä + 28 astetta, ajoimme varaamamme hotellin aidatulle pihalle. Vastikään rakennettu, todella edullinen hotelli yllätti siisteydellään ja viihtyisyydellään. Kävelymatkan päästä löytyi ruokapaikka, jonka terassilla nautiskelimme maukkaan aterian illan pimentyessä ja raukeuden hiipiessä jäseniin.

Kapea tie kulki piilossa niittyjen lomassa

Aamuvarhaisella, lämpimien sämpylöiden, voisarvien ja cafe au lait:n antamalla energialla matka jatkui. Pari päivää ennen matkaa tullut kutsu sai meidät vaihtamaan Luxemburgin ja Kölnin kautta suunnittelemamme reitin pikaiseen sukulaisvierailuun Brysselissä. Valitsimme navigaattorin vaihtoehdoista alkumatkaksi  moottoriteitä karttavan reitin. Seikkailun makua antoivat pienet, lähes olemattomat tiet, jotka kaartelivat vihreiden niittyjen välissä, tuntuivat päättyvän jonkun ulkorakennuksen pihaan, mutta kuitenkin jatkuivat navetan takaa pitkin pellon laitaa vähän leveämmille väylille. Onneksemme muuta liikennettä ei näillä poluilla tänään ollut, koska ohitustilanne esim. traktorin kanssa ei olisi onnistunut millään. Luulenpa, että vahingoniloinen navigaattorimme nauroi partaansa ajo-ohjeita antaessaan. Kesä-aamun rauha lepäsi tien varren vihreinä kumpuilevien kunnaiden yllä ja me nautimme näkemästämme. Lähestyimme kuitenkin moottoritietä ja liityimme mukaan sen vauhtiin.  Brysseliin oli matkaa vielä melkoisesti.

Iltapäivällä jäi taakse Ranska ja autojen määrä tiellä moninkertaistui. Naureskeleva navigaattorikin vakavoitui ja johdatti meidät parasta reittiä suurkaupungin sydämen sykkeeseen. Määränpäässä piti hetken aikaa hakea paikkaa autolle kadunvarsille pysäköityjen kulkuneuvojen loputtomiin riveihin. Lämpömittari virnisteli + 30 astetta kun talsimme auton luota oikealle kadulle ja kiipesimme jugend-talon rappukäytävän 76 askelmaa serkkuni avaraan ja valoisaan kattohuoneistoon.

Viihtyisä ilta Brysselissä vilahti ihan liian nopeasti. Auto lasteineen pääsi turvalliseen isoon lukittavaan talliin nukkumaan. Me siirryimme lähikadun italialaisravintolan viehättävälle terassille ruokailemaan ja päivittämään kuulumisia serkkuni kanssa lämpimässä kesäillassa. Naapuripöytien puheensorinasta päätellen asiakasjoukko oli varsin kansainvälistä. Olin kuulevinani lähistöllä ainakin ranskan-, saksan-, englannin- ja italiankielistä puhetta.

Näkymä kattoterassilta Brysselissä

Sunnuntai oli kolmas matkapäivämme. Brysselissä oli maraton-tapahtuman takia suljettu keskustan katuja, mutta onnistuimme pääsemään ulos kaupungista aika vaivattomasti. Navigaattorimme ei tiennyt liikennejärjestelyjen muutoksesta, vaan pyysi koko ajan tekemään u-käännöstä mikäli mahdollista.  Sekin rauhoittui kun pääsimme moottoritielle kohti Hollantia ja Saksaa.  Liikenne soljui varsin rauhallisesti. Samaan suuntaan menijöitä ei ollut ruuhkaksi asti. Vastaantulijoiden puolella näytti liikennettä olevan enemmän, varsinkin Hampurin pohjoispuolella, jossa kilometrien mittaiset jonot seisoivat paikoillaan.  Travemunden satamaan tulimme laivalle pääsyä odottamaan illan hämärtyessä.  Laivaan nousimme pian keskiyön jälkeen. Matkustajia ja ajoneuvoja olikin tällä kertaa enemmän kuin aikaisemmilla matkoillamme. Suurimman ryhmän muodostivat rallista palaavat noin 200 suomalaismotoristia isoine ja äänekkäine pyörineen.

Merimatka sujui rauhallisesti lepäillen ja laivan kioskista ostamaani Piiat pokkaria lueskellen, välillä kannella viileässä tuulessa virkistyen. Lounaspöydän salaatteja, kaalikääryleitä, ruisleipää ja muita herkkuja yritimme syödä maltillisesti, mutta taas pääsi ähky yllättämään.  

Aurinkoinen aamu Vuosaaressa otti vastaan laivan matkustajineen. Hyvin levätyn laivamatkan jälkeen oli mukava ajaa pari päivää kauniissa juhannusmaisemissa perheen ja tuttavien kautta rakkaalle rannalle odottamaan sateiden väistymistä. Rosmariinit, iirikset ja kaktus-pienokaiset värjöttelevät ulkona ihmetellen loputonta veden tuloa. En saa millään silmiäni pois harmaalta järveltä, jossa sadepisarat tanssivat, silkkiuikut lipuvat pitkin rantoja, joutsenet lentävät vedenpintaa hipoen etsimässä kotipaikkaansa, illan tullen kalastajien veneet saapuvat kuha-apajilleen.

Soitin Ranskaan Roselle. Hän valitti voimat vievää kuumuutta. 

              *********************************************************