Vuosi alkoi surun tummien varjojen alla. Vajaan kuukauden sisällä kaksi rakasta ystävää
on siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Nyt
he ovat matkalla ikuisen valon maahan. Suru ja lohduton ikävä on lamaannuttanut
ja mykistänyt. Aikanaan muistot heräävät ja lohduttavat.
Toinen heistä lepää paikassa, jossa tuuli vaeltaa taivuttaen
sypressit suojelemaan ikiuntaan nukkuvaa.
Toisen heistä saattelemme viimeiselle matkalle lumisten kuusten
katveeseen. Matka kohti Suomen talvea on
alkamassa. Kun tulemme takaisin, kukkivat taas mimoosat ja mantelipuut.
Neitsyt Maaria emonen,
rakas äiti armollinen.
Sirottele uutta lunta
hiuksille hopeisille,
jäsenille piinatuille,
anna unta uupuneelle,
luomet kanneksi levitä.
Neitsyt Maaria emonen,
rakas äiti armollinen.
Laula uupunut unehen,
Luopunut lepoon aseta.
Nosta pois sumuinen verho,
anna ilman sininen kangas
malmikellon kumahdella,
tuskan tuulehen hajota.
Säkeet
Helena Anhavan runosta
.jpg)
Otan lämpimästi osaa ja hiljennyn surusi edessä. Kauniin runon lohduttavilla ajatuksilla saattelet läheisiäsi ajasta ikuisuuteen.
VastaaPoistaKiitos myötätunnosta ja lohduttavista sanoistasi aimarii.
PoistaSurullista! Otan osaa. Kauniin runon ja hienon kuvan olet valinnut kuvaamaan tunteitasi.
VastaaPoistaKiitos Ina, suru kulkee mukana, myös muistojen lohdutus.
PoistaLämmin osanotto. Kaipaus on varmaan suuri.
VastaaPoistaKiitos Lezzie. Kaipaukseen liittyy myös kiitollisuus ystävyydestä.
PoistaLämmin osanotto! Suru tuo mieleen ajan rajallisuuden.
VastaaPoistaKiitos mummeli. Surun ja ikävän myötä alkaa tajuta elämän rajallisuutta.
PoistaLämmin osanottoni!
VastaaPoistaKiitos lohdutuksesta Minttuli.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaLämmin osanottoni. Voimia surutyöhön.
VastaaPoistaKiitos mustakissa, voimia tarvitaan.
PoistaOtan osaa suruusi.
VastaaPoistaKiitos lohdutuksesta voikukka.
PoistaEn osaa sanoa muuta kuin osanottoni. Läheisten poismeno on aina rankkaa. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä harvemmaksi käy myös ystäväpiiri, muistutus myös oman elämän rajallisuudesta.
VastaaPoistaKiitos Sirokko. Rakkaan ja pitkäaikaisen ystävän menetys tuo mieleen juuri nuo mainitsemasi asiat.
PoistaOtan osaa suruusi.
VastaaPoistaKiitos osanotosta Liisa.
PoistaVoimia surun ja kaipauksen keskellä! Elämä on joskus yhtä luopumista. <3
VastaaPoistaKiitos Piipe, luopumiseenkin pitäisi oppia, se on vain niin vaikeaa.
PoistaHuominen ei kerro tulevaa, minne polkumme johtaa.
VastaaPoistaVoimia Sinulle suruusi.
Kiitos Liplatus. Onneksi huomista ei tiedä.
PoistaOsallistun suruusi, nyt juuri ymmärrän tuntemuksiasi, kun omakin suru painaa mieltä. Menetimme serkkuni joulun alla. Elämä jatkuu ja elämä kantaa. Voimahali sinulle,
VastaaPoistaKiitos Unelma ja osanottoni suruusi. Niin elämä jatkuu ja poisnukkuneet rakkaat läheisemme elävät sydämissämme.
Poista