Kävelemme joen rannalla. Sateen jälkeen samea vesi virtaa vauhdikkaasti kuohuvina pyörteinä. Jäämme seuraamaan sorsapoikien koskenlaskua. Ihan selvästi ne nauttivat vauhdin hurmasta. Antavat virran viedä joen alajuoksulle, jossa nousevat siivilleen ja lentävät takaisin aloituspisteeseen. Mieluiten ne laskettelevat rohkeasti takaperin, selkä menosuuntaan päin. Vesi on korkealla, joen kivistä ei nyt taida olla pelkoa.
Joen suvantokohdassa istuu yksinäinen onkimies. Juuri kun kävelemme hänen kohdalleen, onkeen tarttuu kala. Hän kiepauttaa eteemme nurmikolle noin 20 cm mittaisen kalan. Vastauksena kyselyymme, hän tyytyväisenä sanoo saaliin olevan purotaimen. ”Vähän pieni tuo on, mutta jos saisin vielä toisen, riittäisi minulle hyvin”, onkimies arvelee. Toivotamme hänelle hyvää kalaonnea ja jatkamme matkaamme. Ajatukset harhailevat kesään ja kotijärvelle, mutta toisaalta, aika kiva olisi onkia noita pikku taimeniakin. Olisi pitänyt kysellä onkimieheltä vähän enemmän.
Ohessa lähikuva viime postaukseni kevät-kuvasta. Punakukkainen pensas murattien takana on luultavasti Japaninruusukvitteni, le cognassieur du Japon. Olen kuullut sitä sanottavan myös nimellä le pommier d'amour, eli rakkauden omenapuu. No, hyvällä lapsella on monta nimeä. Eipä ihme jos tällä puutarhan kaunottarellakin.
****************************************************************
.jpg)
Teillä siellä kevät on jo pitkällä. meillä vielä lumen alla. Hyvä niin, yöpakkaset ei pääse puraisemaan perennoita hengiltä. Vielä kukkii täälläkin, joskus-.
VastaaPoistaKevät on mahtava vuodenaika, niin siellä kuin täälläkin. Siellä päivät pitenevät ja luonto herää hiljalleen, täällä kevät kukoistaa nopeasti ja sitten kuivuuden myötä kuihtuu myös nopeasti.
PoistaSiis kauniskukkainen on sukua omenapuulle. Minkälaisia ovat rakkauden omenapuun hedelmät?
VastaaPoistaOnkiminen on todella rentouttavaa puuhaa. Kun kalaakin saa, sen mukavampaa.
Kauniit ovat ruusukvittenin kukat. Lempinimestä huolimatta se ei taida olla omenapuulle sukua, hedelmistä en osaa sanoa mitään. Koska pensaan kukinta alkaa jo helmikuussa, luulen, että mahdolliset hedelmät kypsyvät jo loppukesästä, jolloin ollaan vielä Suomessa.
PoistaEntisen Ranskan kodin pihassa kasvoi aika iso kvittenipuu, sukua päärynäpuille. Ulkonäöltään se muistuttaa omenapuuta, kukkii myöhemmin, kukat vaaleanpunaisia, kauniita myös. Hedelmät kypsyvät syksyllä, ovat isoja, muhkuraisia, kovia ja kirpeitä, hilloina herkullisia.
Kalastamaan pääsyä odotan kovasti.
Sorsilla lystin pitoa, vai noukkivatkohan koskenlaskun lomassa nokkaansa jotakin.
VastaaPoistaUpea kukka. Uutuus Minulle.
Mukava oli todellakin seurata sorsien huimaa koskenlaskua. Rannan kaislikossa niitä näkyi myös sukeltelemassa, ilmeisesti välipalaa haukkaamassa.
PoistaRuusukvitteni taitaa olla täällä yksi kevään ensimmäisistä kukkijoista manteli- ja mimoosapuiden ohella.
Minulla on Japaninruusukvitteniä pihassa, se on melko matala pensas, kukat ovat kauniita, vaikka usein jotenkin piilossa. Ja väriltään oransseja, kuvassasi ne ovat aika punaisia, mutta kamera ja koneet vääristävät värit. Marja on täällä Suomessa pieni, jos yleensä ehtii kypsyä.
VastaaPoistaSiis tuttu kasvi sinulle. Se taitaa viihtyä Suomessa vain maan eteläosassa ja kukkii ehkä joskus kesäkuussa. Pohjoisemmassa se ei taida enää menestyä. Ehkä kukkien väriin vaikuttaa maaperäkin. Täällähän maa on hyvin kalkkipitoista.
PoistaIhana ruusukvitteni! Olenkin jo odottanut blogisi kukkaterveisiä eteläisen EU.mme keväästä. Meillä varhaisimmat kevätkukat vasta availevat nuppujaan aurinkorinteillä. Pihamme sinivuokko vasta kehrää nuppujaan..
VastaaPoistaKirkkaan punaisena hehkuessaan se vangitsee ohikulkijan katseen. Sen rinnalla samassa pihassa kukkivat narsissit ja tulppaanit vaikuttivat kovin vaatimattomilta.
PoistaSinivuokkoja en ole täällä nähnyt ollenkaan, toivottavasti niitä löytyy ihailtavaksi vielä toukokuussa Suomeen tultuamme.