Arkea ja vähän juhlintaakin

 Nyt on kotikatu remontissa. Sen on luvattu kestävän jouluun asti. Katu on suljettu muulta liikenteeltä, vain työajoneuvot saavat liikkua kadulla. Mutta eiväthän kieltotaulut, kaivannot, hiekkakasat ja puomit näytä estävän kaikkia autoilijoita. On nähty monenlaisia seikkailijoiden ja sekoilijoiden selviytymisyrityksiä. Ilman kolhuja ja lommojakaan eivät kaikki ole selvinneet. Ihmeen kärsivällisiä ovat olleet työkoneiden kuskit työntekoansa häiritseviä kieltojen uhmaajia kohtaan.

Pian remontti-ilmoituksen tultua kadun varteen, Sinisen kulkijan näköala kanaalille muuttui rautatieaseman varastoalueen hiekkakentäksi. Siellä se pääsi sentään pensasaidan viereen kuuntelemaan varpusten juoruilua ja välillä riitelyäkin.

Eilen, lähes kesäisen lämpimänä sunnuntaina ajelimme noin 10 km:n päässä sijaitsevalle suosikkijärvellemme. Olipa sinne tullut moni muukin. Kaikki parkkipaikat ja teiden varretkin olivat täynnä autoja. Järven ympäri kiertävällä noin 5 kilometrin mittaisella kävelytiellä riitti  paikoitellen tungostakin. Oli paljon perheitä lastenvaunuineen ja kolmipyöräisineen, oli kävelijöitä koirineen, joista osa kytkettyinä, osa vapaana juoksennellen.  Tiellä puikkelehtivat myös maasto- ja kilpapyöräilijät. Kulkijoiden joukossa olin ainoa sauvakävelijä.   

Iltapilviä Gruissanissa

Edellisen superkuun valaiseman viikonlopun vietimme leppoisasti noin 5000 asukkaan Gruissanin rantakaupungissa mukavien Reissunaisen ja Reijon seurassa.  Sää oli ajoittain sateinen ja tuulinen, mutta sitä tiesimme odottaakin.  Meillä oli yhteinen mukava majapaikka. Meidän huoneessamme oli kattoikkuna, josta saimme katsella toisiamme, kuu ja minä.

Oli aikaa pelata korttia ja jutella mukavia, nostaa maljoja syksyn synttärisankareiden kunniaksi ja syödä pitkän kaavan mukaan herkkuateria mukavassa ravintolassa. Toki ehdittiin ulkoillakin ihan riittävästi myrskytuulten riepoteltavina. Puolet meistä on syksyllä syntyneitä, puolet kevään lapsia. Kevään sankareita juhlittiin huhtikuussa Costa Bravalla.

Varauduimme ravintolailtaan hieman lenkkikamppeita siistimmillä asusteilla. Puolisoni oli pakannut oman kassinsa ja hölmistyi purkaessaan kassista kävelykenkiään.  Laukusta löytyi musta ja harmaa jalkine, molemmat oikean jalan kenkiä. Siitäpä sitten iloa riittikin koko porukalle. Ravintola oli reilun kilometrin päässä asunnostamme, joten kyllä sinne oli helpompi suunnistaa lenkkareilla kuin kahdella saman jalan kengällä.

ReissuNainen on kirjoittanut  kolme postausta kuvien kera blogiinsa  Reppu ja ReissuNainen osa 1, osa 2 ja osa 3  yhteisestä kolmen päivän viikonlopustamme.

                                    *********************************************