Kevätmuuton jälkeen

Taas on yksi muuttomatka tehty. Kunkin päivän ajomatkat olivat noin 400–600 km. Tälläkin kertaa etsimme etukäteen netistä rauhallisia majoitustiloja pienistä kylistä matkan varrelta. Koska emme muista kylien, vielä vähemmän majapaikkojen nimiä, annoimme niille keksimämme nimet, jotka heti palauttavat kohteet mieleemme. Ranskassa yövyimme Yhdeksän kissan majatalossa. Saksassa pääsimme Keisarin kammariin, Punakalojen kylpylään ja Hylättyjen talojen naapuriin. Etelä-Ruotsissa sänkymme oli Pehtorin aitassa ja viimeisen yön laivalla Tukholmasta Turkuun kuuntelimme sumusireenien laulua.

unikkopeltoja

1. päivä

Matka Carcassonnesta alkoi aamulla kauniissa ja lämpimässä päivänpaisteessa. Taakse jäivät vihreyteen puhjenneet viinitarhat, punaiset unikkokentät ja violetin sävyissä aaltoilevat laventelipellot. Iltapäivällä Lyonin seuduilla vastassa olivat mustat pilvet, salamoiva taivas ja kaatosateet. Tie oli veden peitossa. Moni auto oli pysähtynyt moottoritien reunaan odottamaan taukoa sateeseen. Me matelimme jonon mukana kunnes pääsimme poikkeamaan pikkutielle kohti yöpymispaikkaamme. Ukkosmyrsky oli ohitse kun illansuussa saavuimme peltojen lomassa mutkittelevaa pikkutietä Yhdeksän kissan majataloon. Maatilan puhelias isäntä savisaappaissaan, yksi kissoista sylissään tuli vastaan. Ohjasi meidät tupaan, riisui kenkänsä, tarjoili tuoremehua ja pientä välipalaa. Kertoi, että yhdeksän kissan lisäksi heillä on kolme koiraa, kaksi hevosta ja aasi. Illan tullen kiipesimme yläkerran vierashuoneeseen. Avasimme ikkunan, sisälle tulviva sateen raikastama ilma ja lintujen konsertti saattelivat meidät untenmaille. Aamukahvilla tapasimme myös talon emännän, yhtä puheliaan kuin isäntäkin. Oli huolissaan oliko herättänyt meidät yöllä töistä tullessaan. Vakuutimme koko yön sikeästi nukkuneemme.

2. päivä

Matka jatkui aurinkoisessa säässä läpi vihreiden metsäisten mäkien ja laaksojen kohti Saksan rajaa. Maisemat olivat kesäisen kauniita, liikenne rauhallista. Samoin oli Saksan puolella. Aluksi reittimme myötäili Rein-jokea, kunnes ennen Frankfurtia vaihdoimme kohti itää kulkevalle moottoritielle. Autobaana oli nielaissut melkoisen määrän kilometrejä kun illalla kiipesimme jalat tönkköinä tyypillisen saksalaiskylän gasthausin yläkertaan keisarilliseen kamariimme. Kylä sijaitsi kumpuilevassa maastossa. Kirkonkellojen ääni kaikui mäeltä mäelle. Kellojen soittoon sekoittui mäen takana kumiseva ukkosen jyrinä. 

näkymä keisarin kamarista

3. päivä

Vuoroin aurinko ja tuulessa kiitävät pilvet siivittivät matkaamme seuraavana päivänä. Ohitimme keltaisina kimmeltäviä rypsipeltoja ja vihreitä laajoja viljavainioita. Illansuussa poistuimme autobaanalta kapeille keväänvihreille metsäisille teille. Kiltisti navigaattori ohjasi kulkumme läpi pienten kylien kunnes saavuimme erään hiljaisen kylän gasthausiin, Punakalojen kylpylään. Nimesimme paikan huoneemme ikkunan alla olevan pulskien punaisten kalojen asuttaman lammikon mukaan.

pilviä ja mäkiä matkan varrelta

rypsipelto

4. päivä

Päivänpaisteessa jatkui matkamme seuraavanakin päivänä. Koska päivämatka oli normaalia lyhyempi, päätimme pysytellä hiljaisilla kyläteillä. Oli mielenkiintoista ajella entisen Itä-Saksan alueella pienten kylien läpi. Vieretysten näkyivät menneisyys ja nykyisyys. Rapistuneet hylätyt rakennukset kertoivat omaa ankeaa tarinaansa ja uudet kauniit puutarhojen ympäröimät talot kuvasivat tämän päivän hyvinvointia. Viimeisen yön Saksassa nukuimme suurten kuusien ympäröimässä hiljaisessa hotellissa hylätyn kerrostalon naapurissa Sassnitzin sataman läheisyydessä.

tyhjät talot

hylätty kerrostalo hotellin naapurissa

5. päivä

Koska laiva Ruotsin Trelleborgiin läksi vasta iltapäivällä, ehdimme pistäytyä muutaman kilometrin päässä olevassa Sassnitzin viehättävässä lomakaupungissa. Nyt kaupunki oli varsin hiljainen, mutta varmaan lomasesongin alettua kaupunki herää elämään.

Laivamatka Ruotsiin kesti vain neljä tuntia. Ilmeisesti reitti on suosittu, koska toukokuun alkupuolella keskellä viikkoa laiva oli aivan täysi. Suuri osa matkustajista istui ravintolatiloissa korttia pelaamassa. Käytävien penkeillä matkustivat koirien omistajat lemmikkeineen. Osa matkustajista värjötteli tuulisella kannella. Sateinen ja viileä oli Trelleborgin ilta kun ajoimme ulos laivasta. Tunnin matkan päässä Landskronan tienoilla pääsimme kömpimään Herraskartanon pehtorin aittaan.

 pehtorin pihapuu

6. päivä

Runsaan aamupalan saimme nauttia kartanon puolella seuranamme puhelias kartanon herra. Tie kohti Tukholmaa kutsui kulkijoita. Vilpoinen vesisade muuttui puolipilviseksi poutapäiväksi kun lähestyimme Tukholman satamaa. Luonto oli ujosti heräämässä kevääseen.

Valoisien kesäöiden toivossa olimme varanneet laivamatkalle ikkunallisen hytin. Toiveena oli katsella hytin ikkunasta illalla Tukholman saaristoa ja seuraavana aamuna saapumista Turkuun läpi kauniiden saaristomaisemien.

Istuimme illalla ravintolan ikkunapöydässä iltapalalla ja lasillisilla viiniä hyvin onnistuneen matkan kunniaksi. Totesimme, että matkalla liikenne oli ollut varsin maltillista, auton kanssa ei ollut ongelmia, kaikki yöpymispaikat olivat meille mieluisia. Meri oli peilityyni kun laiva lipui ohi hienosti valaistujen rantamaisemien. Aterian jälkeen puoliso totesi olevansa rättiväsynyt ja niinpä kiipesimme hyttiimme. Eipä siinä mennyt montakaan minuuttia kun mies oli jo unten mailla. Sammutin hytistä valot ja katselin ikkunasta hetken aikaa yöllistä merimaisemaa. Meri oli edelleen peilityyni, tuntui kuin laiva olisi pysytellyt paikallaan. Ilmastointilaitteen hiljaiseen huminaan nukahdin minäkin.

Näin unta valaista, jotka lauloivat matalalla äänellä. Ääni hävisi välillä ja kuului sitten uudelleen. Havahduin puolittain hereille, katsoin ulos. Tuntui kuin laiva pysyisi edelleen paikallaan. Ikkunasta näkyi vain pimeyttä. Valaitten ääni kantautui taas pitkin ulappaa. Tajusin, että sen täytyi olla laivan sumusireeni ja että meri oli sankan sumun vallassa. Nyt unta oli enää turha toivoa. Onneksi miehellä on paremmat unen lahjat, että sai nukuttua edes pätkittäin. Koko yön meri pysyi tyynenä. Aamu valkeni, mutta sumu ei hälvennyt, sireenin ääni kantautui säännöllisin väliajoin kunnes laiva tuli Turun satamaan. Saaristo jäi näkemättä, mutta olipahan erilainen, ehkä hieman aavemainenkin yö merellä.

Kallavesi  kotiintulopäivänä toukokuussa

Nyt yli 3300 km:n mittaisesta kesäkotiin tulosta on vierähtänyt jo lähes kuukausi. Tänään järven pinta ikkunan takana on peilityyni, kuikkapariskunta sukeltelee laiturin lähellä. Vastarannalla näkyy veneitä uistelemassa, kaulushaikaran hiljainen huokailu kantautuu veden yli.

Ennätin nähdä kevään tulon, hiirenkorvien puhkeamisen koivuihin, tuomien ja mustikoiden kukkivan. Kielot ja pihlajat ovat nyt kukassaan. Hidas kevään ja kesän tulo tuntuu aika hyvältä.  

                                       ***********************************************