torstai 25. kesäkuuta 2009

Matka on alkanut

Koivunlehtiä


Tie A 75 Ranskan keskiylängöllä
Lintujen sirkutus herätti meidät Millaussa viileän raikkaaseen, puolipilviseen aamuun. Huoneen hintaan sisältyi aamupala hotellin kahviossa. Itsepalveluna sai automaatista ottaa kuuman juoman, meille se oli café au lait. Tarjolla oli myös tuoremehua, voisarvi, pala patonkia ja hilloa. Näillä eväillä alkoi toinen matkapäivämme. Tie kulki noin kilometrin korkeudessa, oli pitkiä loivia nousuja ja laskuja, siltoja yli syvien rotkojen. Maisemat kumpuilivat vihreän eri sävyissä. Oli metsäisiä vuoria, joista osa sammuneita tulivuoria, peltotilkkuja, laaksoissa pieniä kyliä kivisine taloineen ja kirkkoineen. Jossakin pysähdyspaikalla kasvoi koivuja. Pitihän sieltä muutama oksa katkaista autoon tuoksua antamaan. Puolen päivän aikaan tulimme Clermont-Ferrandin tienoille ja siellä erkanimme A 75 tieltä kohti itää. Vuorimaisemia riitti tällekin tielle.
Pysähdyimme tienvarsiravintolaan syömään lounasajan viime minuuteilla. Henkilökunnasta oli paikalla enää kokki-tarjoilija, joka keräili viimeisiä astioita pöydistä. Hän lupasi katsoa keittiöstä mitä syötävää olisi jäljellä. Wau, mitkä annokset hän oli kasannut lautasillemme. Pari valtavaa uuniperunaa alumiinifoliossa, niiden kanssa crème fraîche-pohjaista yrttikastiketta. Lisäksi tosi maukasta ratatouille-kasvismuhennosta, rapeaksi paistettua merianturaa, sitruunaviipaleita. Korillinen leipää ja juomana kannullinen lähdevettä. Kyllä nälkä lähti. Olimme viimeiset asiakkaat ja kokki poistui yhtä aikaa kanssamme. Hän lukitsi oven ja pihalla vielä kiittelimme ja kättelimme. Sitten hän hyppäsi Harley-Davidsonin selkään ja karautti tiehensä. Me hoipuimme viimeisillä voimilla autoon jatkamaan matkaa.
Lyonin pohjoispuolella liityimme rekkavirtaan maksulliselle A 31 moottoritielle. Liikennettä hidastivat monet tietyöt. Pysähdyimme vain kerran kahville huoltoasemalle. Illan suussa etsimme yösijaa Nancyn eteläpuolelta. Kaikki hotellit tuntuivat olevan täysiä, joten päätimme ajaa Nancyn pohjoispuolelle ja etsiä sieltä. Ilta pimeni kun poistuimme moottoritieltä ja tulimme johonkin kauppakeskukseen. Heti ensimmäisestä hotellista löytyi edullinen huone ja autolle paikka hotellin pihasta. Päivän ajomatka n. 900 km ja iltapäivällä syöty jättilounas tainnuttivat tehokkaasi matkaajat pienen yömyssyn jälkeen unten maille.



Jatkuu..... jos tuo oikutteleva mokkula sen sallii.















2 kommenttia:

  1. Tätä vauhtia ehdinkin suomeen ennen näitä matkalaisia :D Ihanissa maisemissa on mukava ajella, 900 km on kyllä aikamoinen päiväurakka, mutta varmaan tunnette reitin jo kuin omat taskunne eikä tarvitse joka mutkassa pysähtyä ihastelemaan.

    VastaaPoista
  2. Sirokko – Tosi on, että lentämällä pääsee nopeammin, jopa Annabasta Suomeen. Turvallista matkaa sinulle!
    Nyt seikkailut Annaban ja Algerin lentoasemilla, Algerian eri satamissa ja Tunisian rajalla ovat jo muistojen kultaamia. Kohdalle sattui tulli- ym. virkamiesten koko kirjo. Oli kiukkuisia simputtajia, myös todella ystävällisiä ja avuliaita tyyppejä. Oi niitä aikoja!
    Ihme ja kumma, eilisen kesämyrskyn ja sähkökatkoksen jälkeen mokkula suostui tänään toimimaan. Yleensä se on päinvastoin.

    VastaaPoista