Lähtötunnelmia ja kadonnut kännykkä

Millaun silta häämöttää taustalla

Tuulinen lähtöpäivä Ranskan kodista. Vielä viimeiset pyykit koneeseen ja ulos kuivumaan. Jääkaapin tyhjennys ja peseminen. Laukkujen, viinien, kirsikoiden ja Suomeen lähtevien kukkien pakkaaminen autoon. Loput kukat veimme naapuriin kesähoitoon. Naapureiden hyvästelykierros. Iltapäivä oli jo pitkällä kun vihdoin selvisimme lähtemään. Pari kilometriä ajettu.
”Hei, veitkö ovensuusta jätepussin roskikseen?”
”Minkä pussin?”
”No sen, jonka pyysin viemään. Siinä oli ruuantähteitä jääkaapista”
Käännös takaisin. Siellä ovensuussa pussi odotti viejäänsä. Mitähän tuhoa jätteet olisivat saaneet aikaan muhittuaan kuuman kesän muovipussissa. En viitsi edes kuvitella.
Matka alkoi uudestaan. Kotikylästä on noin tunnin matka rekkoja täynnä olevalle moottoritielle, joka vie Espanjasta Luxenburgiin. Koska aikataulumme ei ollut kovin tiukka niin ennen Montpellieriä poistuimme moottoritieltä ja siirryimme paljon rauhallisemmalle tielle A 75 kohti Millauta. Ihailin kauniita vuoristomaisemia ja ilmoittelin tekstiviesteillä tuttaville ja sukulaisille matkan alkaneen.
”Missähän se minun kännykkä on?”
”Eikö se ole sinulla itselläsi jossain taskussa?”
”Eipä tunnu olevan. Olisiko hanskalokerossa tai ovitaskussa.”
Ei löytynyt.
”Jospa minä soitan siihen.”
”Ei kannata. Se on äänettömällä”
”Sitä ei kyllä enää käännytä hakemaan, viettäköön kesän Ranskassa”.
Aurinko alkoi painua jo vuorten taakse. Päätimme, että emme ajakaan Millaun sillalle vaan käännymme Millaun kaupunkiin ja etsimme yösijan sieltä. Tie laaksoon ja kaupunkiin, jossa joki kimmelsi ilta-auringossa, laskeutui pitkin vihreitä, metsäisiä vuorenrinteitä.
Yritimme kaupungin ulkopuolella olevaan Campanile-ketjun hotelliin, mutta sinne ei sopinutkaan enää. Täyteen lastattua autoa kun ei voi jättää yöksi ihan joka kadulle. Campanile- tai Ibisketjun hotelleilla on yleensä omat pysäköintialueet, joissa auto on suhteellisen hyvässä turvassa. Lähistöltä löytyi kaupungin keilailuseuran omistama uuden näköinen hotelli. Isolla parkkipaikalla oli vain muutamia autoja. Huonekin löytyi. Rauhallinen, siisti huone ja tosi puhdas iso kylppäri. Edullinenkin, vain puolet Campanilen hinnasta.
Päivä oli ollut työntäyteinen ja olimme niin väsyneitä, että emme jaksaneet lähteä ruokapaikkaa etsimään. Jääkaappia tyhjentäessäni olin hieman ennakoinut tilannetta ja keräillyt laukkuun juustoja, oliiveja, kinkkua ja leipääkin. Viiniä ja kirsikoitahan oli yllinkyllin. Piknik hotellin sängyn päällä korvasi iltaruokailun täysin. Varsinkin kun se kadonnut kännykkä, johon oli päivän aikana tullut kolme puhelua, löytyi samaisesta ruokakassista.

Jatkuu….. jos tuo suomalainen etanamokkula suostuu toimimaan.