Viikko sitten lauantaina kaksi toisella kymmenellä olevaa pojanviikaria matkusti ihan kahdestaan isovanhempien luokse lomailemaan. Rendez-vous oli Barcelonan lentokentällä ja siellä heitä odottelimme. Maailmanmatkaajien rentoudella punaposkiset reppuselkämatkaajat ryntäsivät vastaanottajien halattaviksi. Aurinkoisessa säässä, miljoonakaupunki Barcelonan läpi kulkevaa moottoritietä pitkin alkoi matka kohti Ranskaa. Barcelonan kaupunki, värikkäät tornitalot ja maisemien vihreys, kukkivat puut ja pensaat ihastuttivat Suomen talvesta tulleita poikia. Matkalla poikkesimme moottoritieltä Fiqueres-nimiseen kaupunkiin. Sieltä olisi löytynyt maailmankuulu Salvador Dali-museo, mutta poikia kiinnosti enemmän mäkkäri. Aurinkoisella terassilla nautitut superhampurilaiset ja Coca-Colat saivat vieraamme onnesta huokailemaan.
Illalla ihmettelin vähän reppujen sisältöä. Pojat kehuivat, että olivat itse ne pakanneet. Sieltä löytyi noin 30 kappaletta vanhoja Aku-ankkoja matkalukemistoksi, palautettuja koepapereita, paripuoli hiihtorukkanen, digikamera ilman akkua, soittimia kuulokkeineen. Löytyi sentään muutamia vaatteita ja sukkiakin, mutta ei hammasharjoja tai kampoja. Onneksi näihin pikku puutteisiin oli täällä päässä osattu varautua.
Lomaviikko oli täynnä touhua. Ruokaa vieraisiin upposi kiitettäviä määriä. Kaikkea mahdollista kanipaistista mustekalan renkaisiin. Pihasta löytyi villiparsaa ja ranskalainen pääsiäismunakas maistui hyvin suomipojille, samoin kuin suklaahahmotkin. Kauppojen ruokaosastot olivat kiintoisa tutkimuskohde, kuten myös luolat ja onkalot vuorilla. Meriveden lämpökin piti testata ja kylmäksi todeta. Suojaisessa terassin nurkassa aurinko antoi iholle kevyen rusketuksen.
Poikien pääsiäisherkut
Matka takaisin Barcelonaan sujui jo rutiinilla. Lentoasemalle tultaessa mies jätti minut ja pojat rakennuksen eteen ja vei sitten auton pysäköintitaloon. Sillä aikaa me etsimme lähtöselvitystiskin, josta pojat saivat boarding-kortit. Sitten olikin lähtöhalausten aika ja pojilla meno turvatarkastukseen. Vielä viimeiset vilkutukset lasiovien takaa ennen passintarkastusta. Lento oli yli ½ tuntia myöhässä, joten jatkoyhteys Suomessa meni uusiksi. Sekin hoitui muutaman puhelinsoiton avulla ja nyt väsyneet matkaajat ovat onnellisesti kotonaan.
Saattajat onnistuivat kadottamaan autonsa yhteen lentoaseman monista pysäköintitaloista. Saatuaan auton parkkiin kuski oli kiirehtinyt lentoterminaaliin, eikä lähtiessä enää muistanut mihin auton oli jättänyt. Tulipahan päivän kuntoilu hoidettua kun tunnin verran etsimme autoa kolmessa nelikerroksisessa pysäköintitalossa. Kun auto vihdoin löytyi, piti vielä etsiä pysäköintitalon pääkassa, jonne voi maksaa ylimääräisestä ajasta. Vasta sen jälkeen pääsimme kotimatkalle.
Nyt olo on haikea, helpottunut ja väsynytkin. Tiloja siivotessa ja tavaroita keräillessä tuli mieleen oheinen runo.
KUN MINUSTA TULEE VANHA
Kun tulen mummoksi, muutan luokse lasten
ja teen kaiken kuten hekin, aivan varta vasten.
Kaiken sen ilon ja onnen jonka sain heiltä
voin takaisin maksaa, ei lopu riemu meiltä!
Piirrän tussilla seinään aivan salassa
ja hypin sängyn päällä kengät jalassa!
Maitotölkistä juon suoraan, jätän pöydälle sen.
Tukin kaikki vessanpöntöt ja yhtään tottele en.
Kun he puhuvat puhelimeen, eivätkä minuun yllä
Syön kupista sokerit ja jatkan muulla hölmöilyllä.
He puistavat päätä, säätävät ääntään kovemmalle
Minä käsistä karkaan ja piiloudun sänkyni alle!
Kun ruoka sitten valmistuu, en ainaskaan papuja syö
paprikat nypin ruuasta myös, on siinä aika kova työ.
Läikytän maidon ja kalakeitollekin yökkään
Ja kun he suuttuu niin pihalle pöydästä hyökkään!
Istun TV:ssä kiinni, en väisty vaikka koittaa he miten.
Pistän kylässä silmäni ristiin ja koitan jääkö ne siten!
Otan sukkani pois, toisen roskikseen heitän
Ja kurassa leikin, siitä myös ruokani keitän.
Luen kiltisti iltarukouksen ja sen jälkeiseksi säästän
vielä yhden kolttosen: hihitän ja ison paukun päästän.
He katsoo minuun ja ilme vaihtuu hymystä alakuloiseksi:
Kun äiti nukkuu, häntä voi melkein kutsua suloiseksi?
Hannele Harjajärvi
******************************
Oi, miten ihania iiriksiä! Nykylapset ovat kyllä reippaita matkustamaan. Heillä on vähän eri kriteerit, kuin aikuisilla pakkamisen suhteen. Se ei haittaa.
VastaaPoistaKiitos mainiosta runosta. Luen sen ääneen ensi kerralla, kun maanantaikerho kokoontuu.
Famu ~
VastaaPoistaPojat jättivät meille Aku-ankat luettavaksi sillä ehdolla, että otamme ne mukaan Suomeen. Reppuun niiden tilalle tuli uusi näytönohjain, vähintään yhtä tärkeä kuin lehdet.
Lue vain runo ääneen. Veikkaan, että kuulijoilla on hauskaa.
Poikien pakkaaminen on poikien pakkaamista. Nauttivat varmasti lomaviikosta. Hauska runo!
VastaaPoistaValtava määrä iiriksiä, ihania. Meillä iirispenkissä on vielä puolimetriä lunta.
VastaaPoistaKiitos, kun kävit vierailemassa. Tulin heti katsomaan blogiasi, tulen uudelleenkin.
Vihreatniityt ~
VastaaPoistaVähintään yhtä tyylikkäästi olivat poikien serkkulikat pakanneet reppunsa kun tulivat viime kesänä lomailemaan. Repusta löytyi 6 Barbi-nukkea, yksi Barbin irtopää, käsi ja jalka, Barbin vaatteita ja muita tykötarpeita, palapelin palasia, rakkaimmat 8 pehmolelua ja 3 Harri Potter-kirjaa. Onneksi tyttöjen äiti oli pakannut toisen repun, jossa oli kaikki tarpeellinen. Barbireppu sai olla viikon lähes koskemattomana, koska aika kului paperinukkeja ja niiden vaatteita piirtäen, maalaten ja leikaten.
Unelma ~
VastaaPoistaTervetuloa!
Kevään ensimmäiset siniset iirikset sykähdyttävät kauneudellaan. Muutaman viikon kuluessa aukeavat uudet iirikset eri väreissä pihan kukkapenkissä sekä villeinä vuorilla.
Pojilla on ollut hieno reissu! Harvemmin saa lukea esi(?)teineistä, jotka ihailevat kukkivia puita :)
VastaaPoista(ja hui kun tunnistin itseni runosta! ;D )
Ooh, johan teillä on oikein iirispelto siellä!
VastaaPoistaIhania nuo lapsukaiset, oli niillä varmasti jännä loma. Niinkuin varmaan isovanhemmillakin.
Kiitos runosta, tuon otan ylös ja vien kesällä mennessäni kun lähden lasteni luokse lomailemaan, hihi!
Pojat on poikia eikä niiden kanssa mummot pärjää, jos ei ota käyttöön samat kujeet. Runo hilpeytti!
VastaaPoistaKevät on teillä asti jo tulossa, kohta se on täälläkin. Ystävä tekstasi äsken, että peipposet ovat tulleet!
Pinea ~
VastaaPoistaEhkäpä hyppäys lumisesta maisemasta suoraan kesään sai kaverit huomaamaan upeasti kukkivan hedelmäpuutarhan. Tai sitten halusivat olla mieliksi minulle, kukkien ihailijalle.
Sirokko ~
Muistathan sitten piirtää tussilla seinään ja hyppiä sängyllä kengät jalassa. Se on kivaa!
En tiedä sovinko enää piiloon sängyn alle.
Ellinoora ~
Oli aivan ihana höpötellä poikien kanssa poikien juttuja. Kunpa saisivat säilyttää vielä kauan huoletonta hilpeyttään ja elämäniloa.
Kevät on teillä jo ovella ja pääskysetkin sinne päin matkalla. Oikeita huhtikuun iltoja ei ole missään muualla kuin Suomessa.
Siella on jo iirikset pitkalla, en usko etta meilla ovat viela kukassa, en ole huomannut ainakaan.
VastaaPoistaRuno on mahtava, ja kertoo varmaan totuuden myos:-)
hpy ~
VastaaPoistaMuutama lämmin päivä ja aurinko houkuttelivat etelärinteen ensimmäiset iirikset kukkimaan. Vuoripolun varrella huomasin tänään lyhytvartiset pienet keltaiset ja vaaleanpunaiset villi-iirikset.