Ilta alkoi aperitiiveilla ja jatkui amerikkalaistyyppisellä ruokailulla pitkissä pöydissä. Papu-tonnikala alkusalaatin jälkeen ruokailijoille tuotiin lautasen kokoiset grillipihvit, joiden päällä kasa kananjalkoja ja vuori perunoita. Eihän ranskalainen voi olla ilman juustoja, joten vuorossa oli juustotarjotin, lopuksi vielä kuorrutettua suklaakakkua. Ateriaan kuului patonki, juomina olutta, puna- ja roséviiniä. Ruoka oli hyvää ja klubin johtokunta hoiti tarjoilun sujuvasti. Frederic kierteli pöydissä kyselemässä olivatko vieraat tyytyväisiä ja sai paljon kiitosta järjestelyistä.
Aterian jälkeen alkoi tanssin jytke. Klubilaiset esittivät ja opettivat yleisölle erilaisia amerikkalaisia tansseja, eniten rivitansseja. Meillä oli vain niin ähky, ettei jaksettu pöydästä nousta tanssimaan, eikä varmaan olisi opittu askelkuvioitakaan. Mutta kiva oli esityksiä katsella. Varsinkin pienten lasten antaumuksellista improvisoitua tanssimista.
Aluksi tuntui, että tällainen countrymeno ei sovi ranskalaisille ollenkaan, mutta illan mittaan näytti ihan hyvältä. Ennen kaikkea tuntuivat itse viihtyvän ja innokkaasti opettelevan rivitanssin askelkuvioita. Klubi sai monta uutta jäsentä, mutta me kömmimme pikkuväen villiä menoa väistellen kotiin jo klo 23. Mielestäni parasta rivitanssia ovat TV:ssä nähdyt huikeat riverdance-esitykset irlantilaisen kansanmusiikin säestyksellä.
Monissa pihoissa kukkivat parhaillaan purppuranpunaiset juudaksenpuut. Vanha legenda kertoo, että Juudas hirttäytyi tähän puuhun kavallettuaan Jeesuksen. Alun perin puun kukat olivat valkoiset, mutta ne muuttuivat häpeästä purppuranpunaisiksi.
*******************************
.jpg)
Olen itse kokeillut joskus 10 v sitten rivitanssia. Kyllä se kivaa oli ja musiikki mukaansatempaavaa, mutta askelkuvioiden muistaminen tuotti minulle ainakin vaikeuksia.
VastaaPoistaKuvailit hyvin elävästi juhlianne. Olisin mielelläni ollut mukana.
VastaaPoistaRivitanssia olen katsellut TV:stä. Se vaikuttaa helpolta, mutta taatusti ei sitä ole. Minulta ei sujuisi, tarvittavaa rytmitajua en ole syntymälahjaksi saanut.
Rivitanssi on kivaa!Ja juhlanne tuntui mahdottoman mukavalta tempaukselta. Kun oli loistava tilaisuus olisit vaan mennyt mukaan. Tosin se on vähän niin kuin bloggailu, vie mukanaan, kun antaa pikkusormen. Minulle kävi niin. Tanssin monia vuosia, uskalsin porukan kanssa jopa esiintymäänkin. Askeleet kyllä oppii, enkä olisi lopettanut, mutta vetäjät lopettivat!
VastaaPoistaKerroit mielenkiintoista juudaksen puusta.
Olen ymmärtänyt Juudaksen hirttäytyneen haapapuuhun ja siksi haapa sai kirouksen havista aina.
Jotenkin en osaa mieltää ranskalaisia counry-meininkiin, mutta miksi ei, onhan se levinnyt joka puolelle maailmaa. Olen katsellut amerikkalaista populäärijytkettä vain eloukuvissa ja tykkäisin semmoisesta menosta, niissä tuntuu aina olevan hauskaa kaiken ikäisillä. Irlantilainen rivitanssi on jo enemmän taiteenlaji,upeaa katseltavaa.
VastaaPoistaVietitte varmaan mukavan illan! Tuollaiset tapahtumat voivat illa oikein kivoja.
VastaaPoistaLezzie ~
VastaaPoistaAskeleet eivät näyttäneet vaikeilta, mutta järjestys milloin mennään eteenpäin, milloin sivulle tai taakse, tuotti tanssin harjoittelijoille monenlaisia yhteentörmäyksiä. Tuskin ilman mustelmia selvisivät.
Unelma ~
Sen verran varovainen olen, että en ihan kylmiltään lähde 200 tanssijan joukkoon harjoittelemaan. Varsinkin kun pikkuväki vilisti koko ajan tanssijoiden jaloissa.
aimarii ~
Pitäisiköhän komealta Fredericiltä pyytää yksityisopetusta ennen kuin isompaan joukkoon uskaltautuu.
Haapa ja sen havinan syy, enpä ole sitä legendaa ennen tiennytkään. Miksikäs ei.
sirokko ~
Vauvasta vaariin väki viihtyi ja villiintyi, opetteli innolla uusia tansseja, hihkui ja taputti käsiään.
Tunnelma kuin latotansseissa, paitsi ei yhtäkään humalaista.
hpy ~
Ilta oli todella mukava, tunnelma rento, ilma täynnä iloista naurua.
Olen ahmatti herkkusuu. Miten minulle olisi käynyt jos tarjolla olisi sama minkä sinä lautasellesi sait. Kuolaan. Nautin sanoistasi.
VastaaPoistaMutta miten ihmeessä ranskalaiset eivät juovu, jos tarjolla on bacchusta noinkin paljon ja joka makuun. Osaavat olla - ihmisiksi :).
Rivitanssiin en tohdi mennä, sillä nyt jo seniorijumpassa olen käynyt monta kertaa askeltamisen äärirajoillani ja tajunnut: ei onnaa, ei - mutta yritän yhä, sillä sitkeyttä löytyy kun sille päälle tulen.
Kiitos legendasta. Rakastan legendoja. Samasta aiheesta voi olla monta eri legendaversiota; tämä oli minulle uusi.
Lastu ~
VastaaPoistaYlensyömiseen taas sorruimme. Kun ei millään opi siihen, että kaikkea lautaselle annosteltua ei ole pakko syödä.
Häiritseviin humalaisiin täällä törmää todella harvoin. Se ei kai kuulu tähän kulttuuriin.