tiistai 28. syyskuuta 2010

Bonjourin maassa taas

Kotona Ranskassa. Sekä tyyny että me kaksi. Huolimatta pienistä vastoinkäymisistä.
Helsingin satamassa lähtöselvityskopilla ojensimme virkailijaneidolle sähköpostiimme tulleen varausvahvistuksen. Hän etsi varausnumeron tietokoneeltaan ja totesi, että varaus oli samana päivänä sekä tehty, että peruutettu. Me ihmeissämme kyselemään, että miten niin peruutettu. Mehän olimme jopa maksaneet varauksen heti vahvistuksen saatuamme. Virkailija tutki lähtijälistaa uudelleen. Sieltä löytyikin samat nimet ja syntymäajat kuin meillä, jopa auton rekisterinumerokin oli sama kuin meidän autolla. Tarkan harkinnan jälkeen saimme näillä tiedoilla olevat liput. Se ei selvinnyt, miksi varausnumero ei täsmännyt. Miksi varauksemme oli peruuntunut ja astunut taas voimaan ilmeisesti eri numerolla. Hölmistyneinä ja moista ihmetellen ajoimme jonoon odottamaan laivaan pääsyä. Vajaan tunnin odottelun jälkeen olisimme saaneet ajaa laivaan. Auto olikin päättänyt jäädä Suomeen. Se oli kuin vikuroiva hevonen, hyppeli vain paikallaan kun olisi pitänyt mennä eteenpäin. Kuski sammutti moottorin ja viittoili takana odottajille, että menevät ohitsemme. Mitäs nyt tehdään. Kuski tuumasi, että odotellaan jonkin aikaa. Jospa auton tietokoneeseen tuli startatessa joku häiriö, joka korjautuu odotellessa. Minä juttelin autolle lepytellen.
- Ymmärrän, että olet viihtynyt Suomen kesässä kuten mekin, etkä haluaisi lähteä pois. Kuulithan itsekin radiosta, että tulossa on kylmin talvi 1000 vuoteen. Et sinä etelän auto täällä talvea tarkenisi. Lähde vain isiesi maille talvehtimaan, keväällä muuttolintujen myötä palaamme tänne yhdessä.
En tiedä tehosiko puheeni vai korjautuiko mahdollinen tietokonehäiriö odotellessa, mutta tovin kuluttua läksi auto nöyrästi eteenpäin ja ajoimme laivaan – viimeisinä.
Sateinen merimatka ja yhtä sateinen automatka läpi Saksan sujui yllättävän hyvin. Ranskan puolella paistoikin jo aurinko. Mikäpä oli ajellessa leppoisana sunnuntaipäivänä läpi vihreiden maisemien. Loppumatkan ajoimme läpi vehreiden viinitarhojen, joista monessa näytti viininkorjuu olevan käynnissä. Auringon viime säteiden saattelemina pysähdyimme kotipihalle. Taputtelimme auton kylkeä kiitellen hyvin suoritetusta ajomatkasta. Tyyny kainalossa köpöttelin jäykistyneillä jaloilla sisään viileään, suljettujen ikkunaluukkujen pimentämään taloon.

*************************************

8 kommenttia:

  1. Elektroniikka on pahaksi. Ainakin autoissa. Sen olen huomannut. Ehka autovalmistajat joskus osaavat senkin. Tervetuloa takaisin.

    VastaaPoista
  2. Selvästikin se kuunteli sinua! Minä ainakin, jos olisin auto, olisin leppynyt tuon puheen jälkeen ;) Ihanasti kirjoitettu :)

    VastaaPoista
  3. Huh pitkä matka pelotti autoakin.. mutta kylmin talvi tuhanteen vuoteen..ei ihme että tuollaisen uhkauksen edessä taipuu.
    Oikein mukavaa ja lämmintä talvehtimista!

    VastaaPoista
  4. voi miksi, miksi en päässyt Suomeen tänä kesänä, kun siellä on kaikkien kuulopuheitten mukaan ollut aivan ihanaa ja joudun matkaamaan sinne talvella, kylmimpänä talvena tuhanteen vuoteen?!!
    minä kirjoittaudun myös elektroniikka-autojen vastustajiin. enkä tiedä, mistä löydän seuraavan autoni, koska ilman elektroniikka ei varmaan enää autoja tehdäkään.
    hyvä, että kommelluksista huolimatta pääsitte mukavasti perille. saako udella, kauanko teillä meni autoilla Saksasta tänne Ranskan perukoille asti (en ole koskaan uskaltautunut moiseen matkaan)?
    ja bienvenue syksyiseen Ranskaan!

    VastaaPoista
  5. Autoille ja muille olennoille kannatta puhua järkeä ja kehua niitä itseään. Kyllä ne ymmärtävät:) ei kai kylmin talvi... Huh!

    VastaaPoista
  6. hpy ~
    Oli todella mukava palata tänne kesäiseen ja aurinkoiseen etelään.

    pinea ~
    Kiitos mieltä lämmittävästä kommentista. On meillä sentään aika kiltti auto.

    Sirokko ~
    Haluan uskoa, että tuo vuosituhannen kylmyys on liioittelua. Varmuuden vuoksi ostin Travemundesta uuden toppatakin jos vaikka kylmyys yltää tännekin.

    Airelle ~
    Läksimme Travemundesta lauantaina aamupäivällä ajamaan, ohi Hampurin, Bremenin ja Kölnin kohti Luxemburgia, jonne saavuimme ennen pimeän tuloa. Koska sää oli sateinen, emme matkalla paljonkaan pysähdelleet jaloittelemaan. Yövyimme pienessä hotellissa Mosel-joen lähettyvillä. Sunnuntai-aamuna tulimme Ranskan puolelle ja pyyhälsimme moottoritietä pitkin läpi Reimsin, Dijonin, Lyonin ja ohi Montpellierin. Beziersin jälkeen käännyimme pois moottoritieltä kohti kotikulmia. Matkustamme yleensä viikonloppuna, koska rekat ovat poissa moottoriteiltä ja liikenne hiljaisempaa. Tiemaksuja Ranskassa meni yhden hotelliyöpymisen verran.

    Famu ~
    Uskon, että autolle pitää puhua. Kerran jouduimme odottelemaan varttitunnin verran autoa huollosta. Työnjohtaja, vanhempi mieshenkilö tuli juttelemaan ja kertoi miten autoa tulee kohdella. Matkalle lähtiessä sitä pitää tervehtiä ystävällisesti ja kiittää matkan päätyttyä. Sille pitää kertoa lähtiessä miten pitkä matka on edessä. Sitä ei saa loukata moittimalla jotakin sen kohtaa tai ominaisuutta. Ehkä ilmeemme oli epäuskoinen koska mies vakuutti itse toimivansa kuten puhui. Ja hän on sentään ajanut miljoonia kilometrejä.

    VastaaPoista
  7. Ihana matkakertomus ja onnellinen loppu (tai alku, miten päin matkaa katsoo). Kun kesä Suomessa oli mitä oli, ennätyslämmin, autonne varmaan oletti että menettää jotain kallisarvoista ja lämpöistä eikä olisi halunnut palata Ranskaan. Mutta kun lämpöisiä sille puhelee, vikurointi lakkaa ja yhteispeli surraa kuin Maija Mehiläinen iloisimmillaan.

    Onnellista paluuta! Kiva kuulla (lukea) blogissasi myös Ranskan tunnelmia ja sattumuksia. Ja Suomen, silloin kun Suomen aika on.

    VastaaPoista
  8. Lastu ~
    Kiitos kommentistasi. Se lämmitti kuin juuri uunista otettu kalakukko

    VastaaPoista