Kuka on nukkunut sängyssäni

Inhoan ja pelkään käärmeitä, rottia ja skorpioneja. En voi sille mitään. Se on joku alkukantainen pelko, joka asuu sisälläni. Hiiret ja hämähäkit siedän. Algeriassa asuessamme jouduimme alkuaikoina jakamaan hotellihuoneemme torakoiden kanssa. Muutossa toiseen asuntoon yksikään niistä ei tullut mukaan. Kukapa sitä vapaaehtoisesti lähtisi pois viiden tähden hotellista. Luulen, että torakkasuvut asuvat ja hyvin voivat siellä edelleenkin.
Tämän kulmakunnan kissat pitävät hiiret kurissa. Kertaakaan en ole hiiriä täällä nähnyt. Katon rajassa asustelee pitkäraajaisia hämähäkkejä. Eivät ole pahemmin suuttuneet vaikka joskus siivoilen niiden verkkoja pois. Muutamia isompia hämähäkkejä olen varovasti pyydystänyt pahvipalalle ja kantanut ulos aidan taakse. Kerran yksi sellainen karkasi pahvin päältä ja putosi pihan kiveykselle, jossa sen sisältä juoksi kymmeniä pieniä hämähäkkejä pitkin pihaa. Emokin jäi henkiin, enkä saanut päälleni kirousta, joka tulee hämähäkin tappamisesta. Rottien ja käärmeiden kanssa ei tule useinkaan törmäiltyä. Pyrin välttämään kohtaamisia. Pelkkä ajatuskin niistä saa hiukset nousemaan pystyyn.
Ongelmaksi jäävätkin nuo mustat 3 – 4 cm:n kokoiset skorpionit, jotka ilmojen viilennettyä tunkeutuvat sisätiloihin. Niiden varalta olemme tottuneet tarkistamaan kengät ennen kuin laitamme ne jalkoihin ja ravistelemaan takit naulasta otettaessa. En ole ihan varma otusten myrkyllisyydestä. Tuskin ovat sen vaarallisempia kuin terassilla pörräävät jättiampiaisetkaan.
Eräänä viileänä iltana unta odotellessani lueskelin sängyssä. Olin nostamassa kirjaa yöpöydälle ja sammuttamassa valoa kun huomasin liikettä tyynyni vieressä. Yli sängyn laidan kömpi vuoteeseeni yksi niistä mustista hirviöistä saaden minut kauhusta jähmettymään. Skorpionikin pysähtyi. Tuijotimme toisiamme kunnes kykenin kirjallani huitaisemaan sen lakanalta lattialle. Saman tien hyppäsin lattialle itsekin, sujautin kengät jalkaani ja tavoitin pakenevan skorpionin. Hypin sen päällä niin että se litistyi mustaksi läjäksi lattialle. Siinä vaiheessa havahtui mieskin sanaristikoistaan, kyseli - Mitä täällä tapahtuu?  Sain käheästi kuiskattua, että tapoin sängyssä olleen skorpionin.  -Ihanko totta? Vapisten pyyhin jäljet lattiasta. Mies ojensi minulle hakemansa lasillisen konjakkia. Sen turvin saatoin kelata tapahtunutta. Uni ei oikein tullut, valoa en sammuttanut koko yönä. Vähän väliä kohottauduin kurkkimaan lattialle ja sängyn reunalle. Inhoan ja pelkään edelleenkin skorpioneja.
Lisäys 27.10.2010:
Kun luin saapuneita kommentteja, nousi mieleeni Vihreidenniittyjen kommentista kaukainen muistuma lapsuudestani.

Luulen, että oma käärmekammoni juontaa juurensa ihan vauva-ajoilta, vaikka itse en muista siitä mitään. Minulle on kerrottu tapahtumasta. Olin n. 4 kk:n ikäinen kun äitini otti minut mukaansa viedessään kahvia heinäväelle. Minut oli laitettu nukkumaan viltille maahan siksi aikaa kun väki joi kahvia. Kun pois lähtiessään äiti aikoi nostaa minut syliinsä, huomasi hän vieressäni viltillä kiepille kääriytyneen kyykäärmeen. Saman huomasivat myös ukkini ja enoni. Silmänräpäyksessä oli ukki siepannut minut syliinsä ja eno samanaikaisesti loikannut viikatteen kanssa käärmeen päälle. Nuori äitini oli pyörtynyt jännityksen lauettua. Ehkä pelko virtasi minuun äidin sylissä hänen hätääntyneen sydämensä lyönneistä.


                            *********************************************