Kesäinen sunnuntai. Kirkon ikkunoista virtaava valo siunaa alttarille polvistuneet albapukuiset nuoret, jotka osallistuvat elämänsä ensimmäiseen ehtoolliseen. He tuntevat ehkä onnellisuutta, aikuisuus on askelta lähempänä. Myös haikeutta, yhteinen ihana leiri on päättynyt. Surua ja järkytystä Norjan tapahtumien johdosta, menehtyihän siellä niin monta saman ikäistä nuorta. Näitä uhreja tilaisuuden rukouksissa on muistettu. Alttarille polvistuneita ympäröi kirkossa olevien läheisten rakkaus.
Tilaisuus on päättynyt. Nuoret astelevat pareittain ulos. Eräs pari ei voi peittää ihastumistaan, ei voi olla hymyilemättä kohdatessaan parinsa katseen. Kädenselät hipaisevat kuin vahingossa toisiaan. Pihalla he joutuvat erilleen, kumpikin omaistensa halattavaksi ja kukitettavaksi. Katse etsii nopeasti tutun kohteen väkijoukosta, hymy syttyy. Jo viiden minuutin kuluttua kirkon luota lähdettyä saapuu ensimmäinen tekstiviesti. Se saa tytön huokaisemaan onnesta ja halaamaan vieressään istuvaa mummia. Leirillä syttynyt ensirakkaus on vallannut täysin nuoren sydämen. Kotona juhlan sankaritar, ennen niin ujo ja syrjään vetäytyvä, seurustelee iloisesti ja vapautuneesti sukulaisten kanssa, tosin vaivihkaa puhelintaan vilkuillen. Tekstiviestin piippaus nostaa punan poskille ja hymyn huulille. Oi nuoruus!
*****************************************************
.jpg)
Voi ihanuus, tuo nuori rakkaus, tai ihastus, miten vain, mutta tunne on aito, onnellinen olo.
VastaaPoistaJuuri kävi tyttärentytär kaveriaan mummulle näyttämässä. Armeijan oloissa ovat tavanneet ja ystävyys hiljalleen kehittynyt rakkaudeksi, niin tyttö kertoi.
Mummeli ~
VastaaPoistaSaattaahan tuo teini-ikäisten salamarakkaus olla enemmänkin ihastumista rakkauden tunteeseen, joka roihuaa aikansa ja hiipuu pois hiljalleen. Tyttärentyttäresi ystävyydestä kehittynyt rakkaus on vakaalla ja kestävällä pohjalla.
Ensirakkaus on niitä hienoimpia tunteita, mitää ihminen elämässään voi kokea.
VastaaPoistaKen sen on kokenut, ei unohda.
aimarii ~
VastaaPoistaNiin monta asiaa on elämän varrella unohtunut, mutta ei koskaan se suloinen ensirakkauden tunne.
Ihana ensirakkaus on kestänyt jo kolmekymmentä yhdeksän vuotta. Minä olin silloin seitsemäntoista ja mies yhdeksäntoista. Nyt olemme molemmat harmaapäitä, mutta rakkaus on vieläkin vihreää :)
VastaaPoistaUlkona sataa juuri nyt harmaasti ja rankasti. Mutta kun tämän luin, sateen keskelle nousi kukka kuin auringonsäde.
VastaaPoistaAnonyymi ~
VastaaPoistaSinä onnellinen. Saat elää edelleen ensirakkauttasi. Jatkukoon se vielä kauan samanlaisena.
Lastu ~
Jo ajatuskin ensirakkaudesta kirkastaa pilvisen päivän.
Oma ensirakkauteni, joka ei ollut tarkoitettu kestämään, on suloinen ajan kultaama nuoruusmuisto.