Juhannuksena Valkonaama järjesti meille lentonäytöksen hyppäämällä yläkerran ikkunasta noin viiden metrin korkeudelta. Taiteili ensin peltisellä ikkunalaudalla, josta väistämättä liukui alaspäin, levitti raajansa ja häntänsä purjeeksi ja tömähti tassuilleen terassille aamukahvipöytämme viereen. Käveli siitä muina miehinä aurinkovarjon alle pesemään turkkiaan. Samana iltana se tuli kanssamme laiturille ongelle. Nökötti rantakivellä veden rajassa ongen kohoa tuijottaen. Kun onkija nosti vedestä koukussa rimpuilevan pikku ahvenen, hyppäsi Valkonaama sitä tavoittelemaan ja molskahti veteen. Ei ilmeisestikään ollut ensimmäinen uintikerta. Tottuneesti se lipui pää pystyssä rannalle itseään kuivattelemaan ja tuoretta ahventa rouskuttamaan.
Hellejaksojen aikana ulko-ovet ovat auki saadaksemme läpivedon viilentämään kotiamme. Valkonaaman mielestä avoin ovi on tervetuloa-toivotus sisätiloihin. Heinäkuun helteisenä aamuna se toi näytille pienen terhakan ystävättärensä, jonka mielestä Valkonaaman turkki ei ollut kyllin edustuskelpoinen. Kuuliaisesti piti Valkonaaman alistua perusteelliseen pesukäsittelyyn, josta se ei erikoisemmin pitänyt, mutta ei oikein uskaltanut kieltäytyäkään. Pestyään Valkonaaman, nuoli ystävätär puhtaaksi vielä oman turkkinsa ja sipsutteli häntä pystyssä ovesta ulos. Valkonaama oli kahden vaiheilla, jäädäkö vai lähteä. Päätti sitten nöyrästi seurata ystävätärtään.
**********************************************************
.jpg)
Suloista ystävyyttä. Amanda vaan ei siedä muita kissoja pihassamme. Saattaa johtua siitä, että se luulee olevansa ihminen:))
VastaaPoistaIhania kissoja teillä siellä kaverina. Komea valkonaama. naapurissa on nyt pari kesälomakissaa joista toinen on kova komentamaan koiria. Viimekesänä ajoi seeferinkin pihasta pois. Himmu pelkää sitä niin ettei tahallaan kyllä lähelle mene.
VastaaPoistaMukavaa jatkoa kisujen kanssa.
Mukavat ja persoonalliset omien polkujensa kulkijat nuo kissat. Näyttävät niin hyväkuntoisilta, etteivät ole kulkukissoja, vaan ilmeisesti etsimässä "virikkeitä" arkeensa.
VastaaPoistaAlan suorastaan toivoa, että minunkin pihaani ja ajottain avoiminen ovien taloon tupsahtaisi kissa!
Olen käynyt kurkkimassa täällä blogiasi.
VastaaPoistaHeh mikä söpö kissatarina! Aikamoinen kalastajakisu tuo Valkonaama.
Famu ~
VastaaPoistaValkonaama on myös aika tarkka reviiristään. Nokinenällä, eikä muillakaan kissaherroilla ole pääsyä sen reviirille. Ystävätär sen sijaan on täysin alistanut sen pikku tassunsa alle.
Mummeli ~
Se on totta, että kissa ja koira harvoin tulevat toimeen keskenään. Joskus koira pakenee itkien, joskus taas kissa löytää itsensä lähimmän puun latvasta.
Meillä oli aikoinaan Samojedinkoira-uros, joka hyvin äidillisesti ja hellästi hoiti kissaamme ja sen vastasyntyneitä poikasia.
Aimarii ~
Molemmilla kissoilla on hyvät, hemmottelevat kodit. Siksi kai ne suhtautuvat niin luottavaisesti ihmisiin. Kotiväki on päivisin töissä ja ikkuna jää raolleen kissan kulkea.
Saattavat olla kissanaapurimme viimeisiä vapaasti liikkuvia yksilöitä. Paljon kirjoitellaan ja vaaditaan kissoille määräyksiä olla kytkettynä koirien tapaan.
Kulkukatti ~
Tervetuloa toistekin! Kiva kun kävit.
Valkonaama viihdyttää mukavasti kesäämme. Jo aamulla se käy tervehtimässä postinhakijaa kiehnäämällä kehräten jaloissa odotellen rapsutuksia.
Onkimisen seuraaminen on sen intohimo, vaikka turkki joskus kastuukin. Tuore särki ja ahven ovat sen herkkuja. En tiedä, montako se niitä söisi. Olemme sen hyvinvointia ajatellen rajoittaneet saaliin neljään kalaan, jotka se popsii sitä mukaa kun ne järvestä nousevat.
Kissat ovat aina likilähellä sydäntäni. Lapsuudenkodissa meillä oli aina kissa - ja saaressa kesäisin.
VastaaPoistaValloittava on tarinasi taas. On kyllä aikamoinen tömähdys, kun taivaalta sataa kissa kuin liito-orava. Taas tulee näytetyksi toteen, että kissalla on yhdeksän henkeä.
Entä kissa kalakaverina :). Ei välitä vaikka välillä kastuu (vaikka kissat yleensä inhoavat vettä) kunhan luvassa on naminammaiskis-ahven.
Kuva tarinan kera on oikea hymyn huulille nostatustarina :). Oi että.
Hyvää kesää! -Olen niin harvoin blogistaniassa, koska saaressa ei ole nettiä. Nyt tuli asiaa kaupunkiin ja pääsinpäs pitkästä aikaa tännekin nauttimaan.
Ihana kesänaapuri teillä. Viehättävä kertomus.
VastaaPoistaLastu ~
VastaaPoistaKyllä nuo kuvan kissat antavat mukavan pirteän lisän kesäämme.
Harvoin ehdin minäkään blogistaniaan. On niin paljon kaikenlaisia menoja ja sitten on tuo mokkula. Toimii milloin toimii, joskus ei ollenkaan. Jospa sitten syksyllä…
Unelma ~
Eipä voisi parempia kesänaapureita toivoa.