 |
| asuntojen raunioita |
Sadejakson jälkeen aurinkoinen vappusää houkutteli sisätiloihin linnoittautuneen kulkijan ulos luolastaan. Sateet ja tuulet olivat puhdistaneet ilman raikkaaksi ja kuulaaksi. Aurinkolasit nenälle ja matkaan. Kanaalin rantapolut kutsuivat kulkijaa.
Edellämme körötteli traktori leveän peräkärrinsä kanssa. Lavan nestesäiliöistä päätellen se oli menossa ruiskuttamaan jotain kasvinsuojeluaineita viinitarhoille. Unikkopeltoja ihastellessani huomasin tien varrella nähtävyyttä osoittavan kyltin, jossa luki ”Oppidum d’Enserune”. Ehdotin kuskille, että mennäänkö katsomaan mikä paikka se on.
Noin kymmenen minuutin kuluttua olimmekin mielikuvitusta kiehtovalla paikalla. Kiipesimme Oppidum:iin eli linnavuorelle. Se oli linnoitettu ja asutettu Rooman valtakunnan aikaan, eli joskus rauta- tai pronssikaudella, noin 600 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Oli jännittävää nähdä asumusten raunioita ja alemmalla rinteellä pyöreitä kellareita tai varastosiiloja, kulkea noita samoja polkuja ja kivirappusia, joita muinaiset asukkaat olivat täysin erilaisessa maailmassa aikoinaan kulkeneet. Kuten tänään, ehkä silloinkin tuuli leikitteli keväänvihreiden puiden lehvistöä, kantoi tuntemattomien kukkien tuoksua kulkijan aistittavaksi. Ehkä yksinäinen lintu piti riemullista konserttiaan puun kukkien suojassa.
Valitettavasti alueella oleva museo esineineen ja esiin kaivetut asumukset olivat Vapun kunniaksi kiinni. Tiedon muruset on osittain arvaamalla poimittu opastaulusta. Kuvat kertokoot miltä siellä näytti. Vaikka vuori on aika matala, riittää avaraa maisemaa aina turkoosille merelle asti.
 |
| kellarisiiloja |
Vuorelta oli kiehtova näkymä pyöreälle alueelle, joka on ollut aikoinaan järvi. Erikoisen näköiseksi maiseman tekee ympyrän kehältä säteittäin lähtevät pellot. Tulee mieleen avaruusalusten laskeutumispaikka. Käsittääkseni tämä alue on rakennettu yli tuhat vuotta myöhemmin, ehkä samoihin aikoihin kuin lähistöllä kulkeva kanaali. Järvestä on mahdollisesti aikoinaan laskettu vettä kanaaliinkin.
 |
| Pellot kuin säteitä |
 |
| kiviaskelmat |
Salaperäiseltä, hiljaiselta vuorelta laskeuduimme kanaalin vartta kulkemaan. Polku jatkui kaupunkiin, mutta käännyimme pois, koska kaupungin melu tuntui liian kovalta ja häiritsevältä. Emme vielä halunneet rikkoa vuoren tuomaa tunnelmaa.
************************************************
.jpg)
Kylläpä onkin erikoinen paikka! Nuo sätettäiset pellot kiehtovan näköisiä. Historian havinaa!
VastaaPoistaMoni asia alueelta jäi askarruttamaan ajatuksia. Pakko päästä paikalle uudestaan museon aukioloaikaan. Ehkäpä sieltä löytyy vastauksia auki jääneisiin kysymyksiin.
PoistaAina on mukavaa löytää jotain vanhaa, mitä ei ole ennen nähnyt. Kuviakin on mukava katsella, kun omin jaloin ei kaikkialle pääse. Kiitos näistä kuvista.
VastaaPoistaTällaisiin tuntemattomiin paikkoihin on mukava sattumalta törmätä. Kauniista ilmasta huolimatta alue oli lähes autio, vain muutama ihmettelijä meidän lisäksemme kierteli raunioita ja maisemia katselemassa.
PoistaIhanat kuvat ja historiaaaa!! Olisin tahtonut olla mukana ihastelemassa ja ihmettelemässä.
VastaaPoistaKiitos, kun toit nuo kuvat meillekin.
Päivänjatkoa.
Kiitos Orvokki.
PoistaJoku lumous tuolla paikalla tuntui olevan. Ehkä alueen rauha ja hiljaisuus, ainoat äänet olivat tuulen suhina ja tuntemattoman linnun laulu. Ehkä erikoiset ja mielikuvitusta kiehtovat näkymät vuorta ympäröivälle tasangolle, varsinkin nuo kiilamaiset pellot.
Joskus olen "murissut" kuvaruudun ääressä: täytyy rullata alaspäin ja kuvat ja tarinat ovat katsottavissa ja luettavissa sitä mukaan kun etusormeaan käyttää. Mutta tässähän tämä "tekniikka" palvelee: yllätys yllätykseltä paljastuu eteeni ja nyt tässä ihmettelen ja huokailen, niin (minulle) uutta jälleen näytät.
VastaaPoistaPyöreissä kellarisiiloissa jo huudahdin: oho - ja olisitpa kuullut kuinka monta ihmehuokaisua pääsi syvistä lähteistäni kun sädepellot havaitsin. -Kivirappusille kuvittelen heidät, edesmenneet. Muuttuuko ihminen? Mitä sanoisimme heille ja he meille, jos kohtaisimme tuhansien vuosien aikaerosta huolimatta toinen toisemme?
Täysin uutta ja mystistä on tuo kaikki minullekin, silti varsin kiehtovaa. Pitkä rivi on kysymyksiä mielessäni. Täytyy vain tehdä uusi matka ja etsiä vastauksia alueen museosta. Mielelläni palaan katsomaan loputkin kukkulan kohteet, jotka nyt olivat suljetun portin takana. Kenties kohtaan alueen asukkaan lähes 3000 vuoden takaa. Ehkäpä istahdamme kivirappusille vertailemaan maailman menoa silloin ja nyt.
PoistaHienoja kuvia, pelto on huikea! Tämä historian havina kiehtoo minua täällä Etelä-Ranskassa valtavasti. Tuntuu niin ihmeelliseltä, että tässäkin, missä nyt istun, on joku istunut satoja vuosia sitten. Tällä paikalla on kenties ja todennäköisesti ollut talo yli 2000 vuotta sitten. Kuinka moni onkaan kulkenut ihan samoja polkuja kuin minä nyt, ja katsellut samoja maisemia. Sitä tuntee olevansa aika pieni :)
VastaaPoistaTotta, pieneksi sitä tuntee itsensä. Liian myöhään huomaan miten olemattomat ovat tietoni historiasta, arkeologiasta ja geologiasta. Tässä maailmankolkassa niille olisi käyttöä. Täytyy vain tyytyä pieniin tiedonmurusiin ja arvata loput.
PoistaNoita vanhoja kivia on aina ihana tavata, ihailla entisten aikojen ihmisten taitoa ja sinnikkyytta (ja verrata siihen mihin ihmiset eivat tanaan uskalla tarttua ajatuksissaankaan). Ajatelkame vaikka enitsten kirkkojen rakentajia! Heilla meni satoja vuosia...
VastaaPoistaVoi vain todeta, että historia tulee tässä maassa vastaan lähes joka askeleella. On hienoa nähdä menneiden sukupolvien taidolla rakentamia kohteita, jotka ovat säilyneet satoja, jopa tuhansia vuosia.
PoistaMielenkiintoista aikamatkailua. Kivikauden ihmiset ovat olleet varsinaisia selviytyjiä. Tuosta peltoaukeasta tulevat mieleeni meteoriitit. Ja hiljaisuus alkaa olla ylellisyyttä nykyään. En ihmettele yhtään, että käännyitte takaisin. :)
VastaaPoistaKaupungin kaduilta raikuvan vappuhulinan räikeät äänet, lähes pyhän ja hartaan hiljaisuuden jälkeen, aiheuttivat meissä pienoista pakokauhua. Karkuun piti päästä.
PoistaTavattoman mielenkiintoista, seikkailu historiaan.
VastaaPoistaTuossa ylärapulla istuessani ajattelin, että ehkä juuri tällä samalla rapulla kauan sitten on joku toinen istunut ja odotellut omaa merenkulkijaansa, tähyillyt merelle odotelleen tutun laivan ilmestymistä horisonttiin.
PoistaRaunioihminen minussa herää heti kun näkee vanhoja kiviä ja rappusia, ja mitä hauskoja siilojakin. Wikipediasta kurkistin tuota peltoa, se on jo keskiajalla kuivattu lammi l'étang de Montady, kanaalien avulla johdettiin vesi keskellä olevaan vedenkeruupisteeseen ja sieltä kanavia ja maanalaisia tunneleita pitkin muualle, Enserunen kukkulan allakin menee jotain 'vesitunneleita'. Jännä paikka.
VastaaPoistaKeskiajan insinöörit ovat osanneet tehdä näppäriä ja kestäviä ratkaisuja peltojen kastelusysteemeihin ihan ilman tietokoneita ja muita tämän päivän hienouksia.
Poista