Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Jokaisella kirjalla, jokaisella niteellä, jonka näet täällä, on sielu. Sen kirjoittajan sielu ja niiden sielu, jotka lukivat sitä ja elivät ja unelmoivat sen kanssa. Joka kerta kun kirja siirtyy kädestä toiseen, joka kerta kun joku antaa katseensa lipua sen sivuilla, sen sielu kasvaa ja vahvistuu.
(Carlos Ruiz Zafón: Tuulen varjo)
LUopuminen ja lopullinen hyvästijättö nostaa tunteet pintaan. Lapsuuskoti jää säilymään enää muistoissa, ei se sieltä häviä. Tosin muistojenkin käsitteleminen tekee joskus kipeää.
VastaaPoistaVoimahali sinulle.
Kiitos lämpimistä sanoistasi.
PoistaMinäkin uskon, että lapsuuskoti ja hyvät lapsuusmuistot säilyvät mielessä elämän loppuun asti. Huonot muistot on aika jo pyyhkinyt pois. Nyt jäljellä on haikeus ja kiitollisuus elämälle.
Lapsuuden koti on osa meitä. Olen viime vuodet käpristellyt raastavan ikävän kanssa. Muistaa jokaisen yksityiskohdan ikuisesti. Melkein itkettää ja yrittää olla ajattelematta.
VastaaPoistaKaunis, koskettava kuva ja runo.
Kiitos Mayo, haikea kaipaus sai runoilemaan.
PoistaTiedän tuon raastavan ikävän tunteen, joka viiltää syvältä. Senkin kanssa on vain elettävä.
Enpä osannut arvata minkä tunnemyrskyn lapsuuskodin tyhjentäminen sai aikaan. Eikä myrskyä vähentänyt yhtään tieto siitä, että palokunta käy polttamassa talon. Silti toivon koko sydämestäni, että kotimme paikalle rakennettavan talon lapset saavat viettää kodissaan yhtä onnellisen lapsuuden kuin minäkin vietin.