 |
| Salakkaparvi pohjakivillä |
”Nuo mustekalat ovat hirveän vaarallisia, minä pelkään niitä”,
kuiskaa kaksivuotias kesämekossaan katsellessaan laiturilla salakoiden kutuloiskintaa.
Neljävuotias polvihousupoika hakee rannalta pari kaislankortta ja suunnittelee
onkivansa niillä noita hirveitä otuksia. Paikalle astelee toinenkin onkimies verkkareissaan
ihan mato-ongen kanssa ja näyttää onkimisen mallia pienemmille. Pari salakkaa
ja särkeä hän onnistuukin pyydystämään. Vanhemman väen apua tarvitaan kalojen
irrottamiseen koukusta, jonka jälkeen saalis viedään riemusaatossa pieneen sankoon
polskimaan. Paikalle saapuu naapurin kissa, pyydystää taitavasti tassullaan salakat
sangosta ja pistelee ne tyytyväisenä poskeensa. Kaksivuotias hihkuu, että kissa
söi mustekalat, eikä suostu kuuntelemaan onkimiehen äänekkäitä vakuutteluja
kalojen laadusta. Käsikähmän välttämiseksi siirrymme kaksivuotiaan kanssa
keinuun puhaltelemaan saippuakuplia, jotka aurinko saa hehkumaan sateenkaaren
väreissä ja tuulessa ne leijailevat rantakoivun oksille.
 |
Kissa nousi pöydälle, kai haluaisi lisää kaloja
****************************************************************** |
.jpg)
KIssat osaavat.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä.
PoistaSinulla on vallan mukavia tapahtumia seurattavanasi. Entä pistikö kalastaja pahakseen, kun kissa söi saaliin?
VastaaPoistaKoko kalasaalis olikin kissalle tarkoitettu ja kissahan tiesi sen kokemuksesta. Se jätti kohteliaasti pari päätöntä särkeä lokeillekin.
PoistaKissa vaikuttaa olevan oikein elämäänsä tyytyväinen. Lisää kalretkiä:)
VastaaPoistaOn se varsinainen taituri tuo naapurin söpöläinen kun sille päälle sattuu, mukava sitä on palvella.
Poista