 |
| Pykeija on pieni kalastajakylä Pohjois-Norjassa, Varanginvuonon
rannalla. Kylän asukkaista suurin osa osaa suomen kielen murretta kveeniä.
Pääosa asukkaista on 1800-luvun puolivälissä Suomen Lapista köyhyyttä ja nälkää
pakoon lähteneen siirtolaisjoukon jälkeläisiä.
Kylä säästyi sodan tuhoilta ja suomalaiset saivat kalastaa kylässään
rauhassa 1960-luvulle asti, jolloin sinne valmistui ensimmäinen tie. Kylässä on
runsaat pari sataa asukasta. (Poimintoja Wikipediasta).
laskuveden aikaan,
kukkivat pihoissa
kissankellot ja kullerot.
Hiljaisissa erämaajärvissä
uivat vieraat linnut
syysruska ilakoi puissa ja varvuissa,
tie kulki läpi tarujen.
Pyhäkön pöydällä
tuikkivat tuohusten liekit.
Soi sieluihin enkelin ääni
”Herra armahda”.
Hautojen jäkälävuoteilla
punaiset puolukat.
Kulkija kohtasi
tuntureiden rinteillä
pilvien varjot
ja värien leikit.
|
********************************************
.jpg)
Onpa todella kauniit ruskakuvat ja runokin hyvin puhutteleva. Kiitos!
VastaaPoistaKiitos Piipe, olen onnellinen sanoistasi.
PoistaViehättävän näköinen pikku kylä ja upeita syysvärimaisemia. Huomioni kiinnittyi hautausmaalla jäkälän peittämiin hautakumpuihin. Luonnonkauneutta sielläkin.
VastaaPoistaKylä ja sen somat talot kukkapihoineen olivat kuin suoraan satukirjasta.
PoistaSevettijärven ortodoksisen hautausmaan portilla oli varoituskyltti. Portti on pidettävä kiinni, etteivät porot mene syömään jäkäläpeittoja haudoilta.
Pygeijassa minäkin toissa kesänä ja tänä kesänä olen käynyt. Viehättävä paikka. Rannoilta kerättiin simpukan kuoria ja aktsottiin yötöntä yötä.
VastaaPoistaRuska kuvasi ovat kertakaikkisen ihastuttavia. Onko hautausmaa Sevettijärvellä? On niin sen näköinen ja tuolta valkoisen aidan takaa lähtee Inarinpolku, vaatimattomasti 100km, tullakseen Norjan puolelle.
Samoilla seuduilla ilmeisesti olemme liikkuneet, tosin eri aikaan. Hautausmaa on Sevettijärvellä. Inarinpolku 100 km! Siinäpä haastetta kerrakseen niissä kivisissä maisemissa kulkemiseen. Eipä onnistuisi enää minulta.
PoistaNo jo on upeat maisemat ja tosiaan paikallinen erikoisuus nuo jäkälämatot hautakummuilla (ja poroporttikielto!). Hieno postaus.
VastaaPoistaItä-Lappi näytti taas kerran parhaat puolensa. Pohjois-Norjan pieni kalastajakylä, missä syyskuussa kukkivat keväiset kullerot, teki unohtumattoman vaikutuksen.
PoistaKaunista! Jäkälamattoidea on hieno. Hyvä olisi tuolla kulkijan kulkea, olisi tilaa hengittää.
VastaaPoistaKyllä Savon tyttö taas nautti tuntureiden kauneudesta ja näkymien avaruudesta.
PoistaViimeinen leposija valkoisen jäkäläpeiton alla tuntuu jotenkin lohdulliselta.
Mahtavia maisemia!
VastaaPoistaLapin maisemat ovat mahtavia ja lumoavia.
Poista