Parvekkeella

Iltaisin ennen auringonlaskua siirryn usein parvekkeelle istumaan joko kirja tai lehti mukanani. Viime päivien lämpimät säät ovat tehneet tästä iltahetkestä varsin miellyttävän. Liikenne on hiljentynyt, lintujen iltakonserttia on mukava jäädä kuuntelemaan. Eikä parvekekyttäilyäkään voi välttää.

Eräänä iltana huomioni kiintyi katua alaspäin tulevaan kolmikkoon. Arvelin, että mummi ja ukki olivat hakeneet väsymyksestä kiukuttelevan lapsenlapsensa päivähoidosta. Pienokainen ei suostunut istumaan rattaissa, vaan pyristeli kaikin voimin sieltä pois. Isovanhemmat yrittivät yhdessä rauhoitella pientä riehujaa, asettelivat tuttia suuhun, jonka kiukusta kiljuva pikkuinen heitti saman tien keskelle katua. Mummi haki tutin kadulta ja pudotti sen punaiseen hoitokassiin, josta hän etsi pienen vesipullon. Myöskään vesi ei kelvannut tummakiharaiselle pikku raivottarelle. Hetken neuvoteltuaan isovanhemmat nostivat pienokaisen pois rattaista. Aluksi ukki kantoi häntä sylissään, mutta pian pienokainen vaati päästä mummin syliin. Niin matka eteni kumpikin vuorollaan lasta kantaen ja rattaita työntäen.

Seuraavana iltana oli varsin lämmin sää. Tällä kertaa pienokainen istui keltaisessa pitsimekossa rattaissa varsin tyytyväisenä imeskellen mekkonsa helmaa. Nuoret ja kauniit isä ja äiti, kädet toistensa ympärillä ohjasivat rattaita.

Seuraavan kerran huomioni kiintyi rattaisiin kun äiti oli yksin hakemassa lasta hoidosta. Pikkuneiti oli hieman villillä tuulella. Äiti puhui kännykkäänsä, eikä ihan heti huomannut taaperon touhuja. Ensin rattaista lensi tutti, sitten pieni punainen kenkä, pian valkoinen nilkkasukka. Toinen kenkä oli jo kädessä valmiina heittoon kun äiti huomasi tapahtuman. Hän sulki puhelimen, viittoili takaa tulevan auton pysähtymään, että sai keskelle katua lentäneet tavarat kerättyä pois. Varsin kiukkuisin liikkein hän puki lapselle sukan ja kengät jalkaan. Lapsi oli oivaltanut miten hän saa kengän jalasta ja varsin vikkelästi kenkä lensi taas rattaista kadulle. Se oli ilmeisesti äidille liikaa. ”Arrête! (lopeta)”, karjaisi äiti niin, että koko katu raikui. Parvekekyttääjäkin vetäytyi syvemmälle tuoliinsa. Äiti keräsi taas pienet kengät kadulta, riisui sukat lapselta ja pani kaikki ne punaiseen kassiin. Äidin suu tiukkana viivana, kannat kopisten rattaiden kulku eteni. Pienokainen keskittyi tutkimaan paljaita varpaitaan yrittäen saada ne suuhunsa. Parvekekyttääjä syventyi lehtensä sanaristikkoon.

Keväistä perhe-elämää 
************************************************