tiistai 19. elokuuta 2014

Heinistä poimittu ikoni


Tämän metallisen ikonin löytymisestä on kulunut yli 70 vuotta.
Oli käynnissä jatkosota. Suomi yritti vallata takaisin Neuvostoliitolle menetettyjä alueita Karjalasta.
Eräänä syysiltana isäni, nuori luutnantti joukkoineen oli tiedusteluretkellä pienen, osittain poltetun ja hylätyn kylän läheisyydessä. Oli jo lähes pimeää, vettä oli satanut koko päivän. Läpimärät miehet huomasivat kylän laidalla kyhjöttävän harmaan puurakennuksen. He hiipivät tutkimaan sitä tarkemmin, totesivat sen olevan tyhjän hevostallin ja päättivät yöpyä siellä. Jaettiin vartiovuorot ja väsyneet miehet oikaisivat itsensä heinien ja olkien peittämälle maalattialle. Samoin teki myös isäni. Hän asetteli repun pään alustaksi, haroi ympäriltään kuivia olkia ja heiniä kostealle maalattialle pehmikkeeksi. Laskeutuessaan pitkälleen hän huomasi kätensä alla maassa kovan esineen. Se oli tuo metalli-ikoni. Tulitikun liekin valossa hän katseli löytöään. Pyyhki nenäliinallaan pois savea ja multaa sen pinnasta. Mietti Jeesuksen kuvaa katsellessaan, että tallissa sinä synnyit ja tallista sinut nyt löysin. Kääri sitten ikonin nenäliinaan ja laittoi reppuunsa.
Ikoni on ollut lapsuuskotini seinällä niin kauan kuin muistan. Kun lapsuuden koti jäi tyhjäksi asukkaista, sain minä seinälleni tuon tallista heinien joukosta poimitun pyhän esineen.
Tuon tyyppisistä metalli-ikoneista tiedän, että niitä on valmistettu Venäjällä 1600-luvulta alkaen, seinälläni oleva on luultavasti 1800-luvulta. Niiden valmistus päättyi vuonna 1917 Venäjän vallankumoukseen. Ikoni on valettua pronssia, koristeluun on käytetty valkoista ja sinistä emalointia. Kääntöpuoli on koristeltu kukka- ja rypäleköynnöksin.  Varsinkin vanhauskoiset ortodoksit pitivät metalli-ikoneja kodin ikoninurkassa puisten ikonien joukossa, niitä käytettiin matkaikoneina, kiinnitettiin hautaristeihin tai laitettiin vainajan mukaan hautaan.



**************************************************

16 kommenttia:

  1. Mikä historia tällä kauniilla ikonilla! Varmaan monesti miettii miten se sinne heinien sekaan joutui.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä on useinkin pohdiskeltu. Oliko se kenties joltakin pudonnut matkaikoni tai oliko rakennus ollut aikaisemmin tsasouna, jonka ikoneita oli hävitetty kun se oli muutettu hevostalliksi. Siihen aikaan rajan takana monet pyhäköt olivat joutuneet varsin maallisiin käyttötarkoituksiin.

      Poista
  2. Mieleenpainuva tarina. Ikoni on varmaan ollut aikoinaan jollekin arvokas, hyvä että Sinä pidät siitä nyt huolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että sen edessä on aikoinaan paljon rukoiltu. Ehkä jollakin tasolla se myös pitää meistä huolta.

      Poista
  3. Kauniilla esineellä mieliin painuva tarina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivoisin, että tietäisin enemmän sen tarinasta.

      Poista
  4. kaunis tarina ikonille. Varmasti muistojen esine, josta onneksi pidät huolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistoja jäi liian vähän. Isäni ei sota-ajoista paljoakaan puhunut, eivätkä ne lapsena kiinnostaneet. Sitten kun kiinnostus heräsi, oli liian myöhäistä. Isäni menehtyi sairauskohtaukseen vain 39 vuotiaana.

      Poista
  5. Kaunis ikoni, ja mikä parasta, sillä on ihana tarina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä se kertoo tarinaansa enemmänkin, mutta emme osaa kuunnella sitä. Olen kuitenkin tyytyväinen, että perheemme on saanut olla osa sen tarinaa.

      Poista
  6. Tuollaiset aarteet kutkuttavat mielikuvitusta. Kaunis on. Matkustaako se myös teidän kanssanne maasta maahan niin kuin sen perimmäinen tarkoitus kai on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikoni on ollut jo niin kauan kotimme seinällä. että en voi jättää sen paikkaa tyhjäksi. Haikein mielin hyvästelen sen syksyisin ja ilolla tervehdin keväisin, tyytyväisenä siitä, että se on pitänyt huolta kodista koko talven. Auton kojelaudalla on mukana maasta toiseen matkannut pari vuosikymmentä Lintulan luostarista hankittu pieni metalli-ikoni.

      Poista
  7. Ikonihulluna liikutuin ihan! Uskon, että se oli tarkoitettu isäsi löydettäväksi ja miten hienoa onkaan, että olet pitänyt siitä niin hyvää huolta. Minulla on matkaikoni ja lompakossa aina Panormitiksen luostarista saatu arkkienkeli Mikaelin ikoni laminoituna korttina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siihen tarkoitukseen uskon minäkin ja toivon, että ikonin tarina jatkuu jälkeeni tulevien sukupolvien seinillä.

      Poista
  8. Mielenkiintoinen kertomus! Kuinka paljon jäi minullakin isältä kysymättä, kun nuorempana en älynnyt ja nyt on myöhäistä. Tuo ei ole mikä tahansa ikoni vaan sinulle todella tärkeä siihen liittyvän historiatiedon vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikonilla on paljon tunnearvoa. Se on tärkeä muisto isästä ja lapsuuden kodista. Uskon, että se kantaa mukanaan rukouksia, joita se edessä on lausuttu.

      Poista