syksyinen pieni puutarhani |
Ei kuitenkaan niin viileissä kuin oli lähtö kesäpesän
räntäsateesta. Edellisenä päivänä satanut lumi verhosi tienpenkkoja, kolea
tuuli saatteli lähtijöitä kun suljimme kesäkodin oven. Silti oli haikea lähteä,
jättää jäähyväiset kesälle.
Matkalla Turkuun poikkesimme hyvästelemään työ- ja
koulupäivän jälkeistä arkeaan elävää tyttären perhettä. Vaihdoimme kuulumisia
mutustellen makoisaa sienipiirakka teen kera. Hyvän matkan toivotuksin jatkoimme
kulkuamme. He läksivät harrastusten pariin, tytär joogaan, vävy
vanhempainiltaan, lapsista yksi ratsastamaan, toinen lenkille.
Näkemiin kesäpesä |
Turun satamassa nousimme uuteen, hienoon Viking
Grace-laivaan. Se on moderni ja ympäristöystävällinen iso alus. Polttoaineena
se käyttää nesteytettyä maakaasua. Laivan aallonmuodostus ja äänimelu on vähäistä, onhan se suunniteltu kulkemaan saaristossa. Todellakin hiljaista ja tasaista
oli laivan kulku. Ilta-aterian jälkeen hytin vuode tuntui mukavalta ja nukahdimme
nopeasti. Muutaman tunnin kuluttua heräsin säikähtäen aikamoiseen jyrinään ja
paukkeeseen, koko alus tärisi ja vapisi. Ensimmäinen ajatus oli, että se
törmäsi toiseen laivaan tai ajoi karille. Herätin hädissäni miehen sikeästä
unesta. Hän vain totesi, että taisimme tulla Maarianhaminaan, käänsi kylkeään
ja jatkoi uniaan. Ajattelin, että ehkä hyttimme sijaitsi jossakin laivan
valtavien jarrujen lähellä, niistä kai syntyi pelottava meteli.
Auringon noustessa purppurapilvistä ajoimme laivasta
Tukholman aamuliikenteeseen ja pian kohti etelää. Monilta matkoilta tutut
maisemat vilahtelivat ohi. Totesin, että ruskan värejä ei vielä luonnossa
näkynyt, ihan kesältä näytti. Ohitimme Vättern-järven, jossa vaahtopäiset
siniset aallot ajoivat takaa toisiaan ja tuuli ravisteli rannan lehtipuita.
Olimme laivalla juoneet aamukahvit, mutta muutaman
ajotunnin jälkeen olisi kahvikupponen taas maistunut. Kolmelle huoltoasemalle
yritimme kahville, mutta ilman jäimme. Ensimmäinen, johon yritimme oli muutettu
kokonaan hampurilaispaikaksi, jossa kahvin sai vain hampurilaisen jälkiruokana.
Seuraava paikka oli lopettanut toimintansa, mutta jättänyt opastekyltit tien
varteen. Kolmannessa jonotti kahvia kaksi linja-autollista väkeä, jätimme
senkin taaksemme. Lopetimme kahvipaikan etsimisen. Pari tuntia ajettuamme tulimme
Helsingborgin satamaan, jossa ajoimme Ruotsin ja Tanskan välillä liikennöivälle
autolautalle. Siellä kahviossa ystävällinen neitonen jauhoi myllyssä kahvinpavut
ja valmisti niistä päivän parhaan kahvin. Totesimme sitä siemaillessamme, että
hyvää kannatti odottaa.
Kahvin virkistäminä matka jatkui läpi tihkusateisen
Tanskan ja tulimme Saksaan menevälle lautalle. Merimatkan käytimme ruokailuun.
Erittäin maukas gulassikeitto ja lämmin sämpylä hiljaisessa ravintolassa
maistuivat näille kulkijoille.
Yöpaikaksi olimme varanneet Saksasta joltakin edelliseltä
syysmatkalta tutun lomahuoneiston. Majapaikan emäntä kertoi muistavansa meidät
ja otti lämpimästi vastaan kuin vanhat tuttavat.
Jatkuu….
*************************************************************
Mukava, kun kuvailet matkaa myös. Ajaminen on asia sinänsä. Siinä ehtii hyvästellä sen mistä lähti ja suunnata perille tuloon mielessäänkin. Ja matkallahan voi olla aina seikkailun tuntua, vaikka tutuksi käynyttäkin reittiä. Lentäen siirtymä käy liian nopeasti, eikö totta.
VastaaPoistaTotta on, että lentäen ei ehdi kokonaan mukaan. Kestää aikansa ennen kuin tietää tulleensa perille, vaikka paikka olisi ennestään tuttu. Eiväthän ne automatkat koskaan ole samanlaisia, vaikka tie onkin jo tutuksi tullut. Yllätyksiä sattuu joka matkalla.
PoistaPohjoismaat tuntuvat olevan lähes saaria. Monta lauttamatkaa ennen Manner-Eurooppaa. Lauttamatkat taitavat olla mukavia lepohetkiä autossa istumiseen.
VastaaPoistaLauttamatkat Eurooppaan ajettaessa tarjoavat todellakin tarpeellisia lepohetkiä.
PoistaNäin sesongin ulkopuolella lautoilla on hyvin tilaa, eikä tarvitse missään jonotella.
Elämme hyvää ja aika vaurasta aikaa matkustellen ympäriinsä ja nauttien kauniista luonnosta ja kauneista kaupungeista ja hyvän ruuan ääressä matkalla jonnekin ja tämä kaikki on Hyvän luojan tuomaa hyvyyttä meille tännekin Pohjolaan ja tässä käy ilmi raamatun sana,kun näet kaikien puitten lehdissä ,niin tietäkää,että kesä on lähelle myös viini puu Israelin varuatumen tuo tuon 1000 vuotisen kesän ajan mieleen aivan joittenkien vuosien odotuksine ,kiitos ja siunausta,keijo
VastaaPoistaKaikesta koetusta ja nähdystä kauniista voi olla vain kiitollinen.
PoistaKäväisen juuri Suomessa ja risteilyllä Tukholmaan Viking Amorellalla. Sama juttu meilläkin tuon metelin kanssa. Heräsimme siihen ja luulimme olevamme kivillä tms., sen valtavan metelin vuoksi. No, hyvin meni ja Maarianhaminan jälkeen oli hiljaista :)
VastaaPoistaYön hiljaisuudessa tuo meteli tosiaan säikäytti ihan kunnolla.
PoistaTukholmaan tullessa en huomannut laivassa samanlaista ryskettä ja tärinää. Voi ehkä johtua siitäkin, että olimme siinä vaiheessa aamukahvilla yläkannella tai jo menossa autokannelle.
Matkantekonne vaikuttaa todella miellyttävältä : ) Matkustamisesta saa niitä tuhansia muistoja, joita mietiskellä sitten moneen kertaan ja mukava, että kerrot niistä meillekin : ) Kaunis on pikku puutarhasi,
VastaaPoistaKiitos Mayo, kiva jos tykkäät. Mukava matkoja ja niiden sattumuksia on muistella.
PoistaKoko elämähän on eräänlaista matkantekoa kohti tuntematonta päämäärää.
Matkakertomukset on mukavaa luettavaa. Niitä lukiessa ikäänkuin itsekin siirtyy paikasat toiseen.
VastaaPoistaVieläkö siellä helle kiusaa? Täällä on lumet ja pakkaset, molempia sopivasti.
Nyt tuntuu hellejakso täällä vihdoinkin päättyneen. Raikas tuuli puhaltelee ja mittari näyttää +15 astetta.
PoistaIlmeisesti oikea luminen talvi on tullut sinne sinisille vaaraoille.