Lisää matkatuokioita

Saksalaisen maaseudun hiljaisuudessa matkalaisten uni oli syvää ja rauhallista. Keittiönurkkauksessa itse valmistetun aamupalan voimin otettiin vastaan alkava matkapäivä. 
Lauantai-aamun liikenne autobaanalla oli vielä rauhallista, mutta Hampuria lähestyttäessä alkoi muodostua jo ruuhkia. Niitä aiheuttivat vuodesta toiseen jatkuvat mittavat tietyöt. Ruuhkassa seisoessa arvelimme, että tietyöt ovat varmaankin merkittävä työllistäjä Saksassa. 

Autoradiosta yritin etsiä sopivaa matkamusiikkia viihdykkeeksi, mutta ei sieltä löytynyt yhtään kuunneltavaa asemaa.  Aikani vääntelin nappuloita, kunnes kuski pyysi sulkemaan radion. Arvelin, että meillä on ihan kelvoton radio autossa. Huoltoasemalta ostimme piknik-eväitä ja pysähdyimme iltapäivällä moottoritien levähdyspaikalle niitä syömään. 

Olimme jo tulleet Ruhrin alueen mäkisille teille kun kuski ylämäessä huomasi, että auton vauhti alkoi hiipua. Kojetauluun ilmestyi vikatilan symboli. Onneksi auto sentään kulki ja pääsimme seuraavalle levähdyspaikalle, jossa kuski tutki auton käsikirjaa ja kurkki konepellin alle. Arveli, että turbo oikuttelee. Niinhän se sitten oikutteli koko loppumatkan. Levähdyspaikalta lähtiessä se toimi normaalisti, mutta ylämäessä ei sitten enää toiminutkaan.

Auton viasta huolimatta pitkän päivän päätteeksi pääsimme Pohjois-Ranskaan ja sieltä varattuun hotelliin. Ihan ensimmäiseksi nettiin päästyämme peruimme seuraavan illan vuoristohotellin varauksen. Lähtiessä oli suunniteltu, että ajetaan matkan loppu vuoristoteitä pitkin ja varattu majapaikka sen mukaisesti. Nyt muutettiin suunnitelma sellaiseksi, että yritetään päästä suorinta tietä Ranskan kotiin.

Vaikka hotelli oli vanha, kulunut ja epäsiisti, vuoteet notkolle painuneet, nukuimme ihmeen hyvin kellon herätykseen asti. Astelimme aamiaishuoneeseen, jossa pohjois-afrikkalainen todella iäkäs madame huivissaan ja pitkässä kaavussaan lopetteli lattioiden pesua ja valmisti sitten aamupalaa. Sama madame näppäili taitavasti tietokonetta ja tulosti hotellilaskumme. Olimme ensimmäiset asiakkaat aamukahvilla, hyvin maistuivat tuore café au lait, lämpimät sämpylät ja voisarvet.

Auringon noustessa alkoi viimeinen matkapäivämme. Aluksi matka sujui hyvin, mutta sitten alkoi taas turbon oikuttelu. Aika monesti matkan aikana pyörsimme levähdyspaikoille tai hätäpuhelinlevikkeille. Siellä auto piti sammuttaa, odottaa hetki ja käynnistää se uudelleen, jolloin matka jatkui hyvin ensimmäiseen ylämäkeen asti. Onneksi sää oli vuoroin aurinkoinen, vuoroin pilvipoutainen, sunnuntaipäivän liikenne rauhallista, Nostalgia- radioasema soitteli vanhoja chansoneja, eikä autoon tullut uusia vikoja. Myös tänään tyydyimme pikaiseen piknik-ateriaan levähdyspaikalla ja kahvikupilliseen huolto-asemalla. Tuntui vain siltä, että perille on päästävä vielä samana päivänä. Niin sitten pääsimmekin ja vältyimme ”vedenpaisumukselta”.

Carcassonne, Aude-joki ja vanha silta

**********************************************************