Lauantai-aamun liikenne autobaanalla oli vielä rauhallista, mutta Hampuria lähestyttäessä alkoi muodostua jo ruuhkia. Niitä aiheuttivat vuodesta toiseen jatkuvat mittavat tietyöt. Ruuhkassa seisoessa arvelimme, että tietyöt ovat varmaankin merkittävä työllistäjä Saksassa.
Autoradiosta yritin etsiä sopivaa matkamusiikkia
viihdykkeeksi, mutta ei sieltä löytynyt yhtään kuunneltavaa asemaa. Aikani vääntelin nappuloita, kunnes kuski
pyysi sulkemaan radion. Arvelin, että meillä on ihan kelvoton radio autossa.
Huoltoasemalta ostimme piknik-eväitä ja pysähdyimme iltapäivällä moottoritien
levähdyspaikalle niitä syömään.
Olimme jo tulleet Ruhrin alueen mäkisille teille
kun kuski ylämäessä huomasi, että auton vauhti alkoi hiipua. Kojetauluun
ilmestyi vikatilan symboli. Onneksi auto sentään kulki ja pääsimme seuraavalle
levähdyspaikalle, jossa kuski tutki auton käsikirjaa ja kurkki konepellin alle.
Arveli, että turbo oikuttelee. Niinhän se sitten oikutteli koko loppumatkan.
Levähdyspaikalta lähtiessä se toimi normaalisti, mutta ylämäessä ei sitten enää
toiminutkaan.
Auton viasta huolimatta pitkän päivän päätteeksi pääsimme
Pohjois-Ranskaan ja sieltä varattuun hotelliin. Ihan ensimmäiseksi nettiin
päästyämme peruimme seuraavan illan vuoristohotellin varauksen. Lähtiessä oli
suunniteltu, että ajetaan matkan loppu vuoristoteitä pitkin ja varattu
majapaikka sen mukaisesti. Nyt muutettiin suunnitelma sellaiseksi, että
yritetään päästä suorinta tietä Ranskan kotiin.
Vaikka hotelli oli vanha, kulunut ja epäsiisti, vuoteet
notkolle painuneet, nukuimme ihmeen hyvin kellon herätykseen asti. Astelimme aamiaishuoneeseen,
jossa pohjois-afrikkalainen todella iäkäs madame huivissaan ja pitkässä
kaavussaan lopetteli lattioiden pesua ja valmisti sitten aamupalaa. Sama madame
näppäili taitavasti tietokonetta ja tulosti hotellilaskumme. Olimme ensimmäiset
asiakkaat aamukahvilla, hyvin maistuivat tuore café au lait, lämpimät sämpylät
ja voisarvet.
Auringon noustessa alkoi viimeinen matkapäivämme. Aluksi
matka sujui hyvin, mutta sitten alkoi taas turbon oikuttelu. Aika monesti
matkan aikana pyörsimme levähdyspaikoille tai hätäpuhelinlevikkeille. Siellä
auto piti sammuttaa, odottaa hetki ja käynnistää se uudelleen, jolloin matka
jatkui hyvin ensimmäiseen ylämäkeen asti. Onneksi sää oli vuoroin aurinkoinen,
vuoroin pilvipoutainen, sunnuntaipäivän liikenne rauhallista, Nostalgia-
radioasema soitteli vanhoja chansoneja, eikä autoon tullut uusia vikoja. Myös
tänään tyydyimme pikaiseen piknik-ateriaan levähdyspaikalla ja kahvikupilliseen
huolto-asemalla. Tuntui vain siltä, että perille on päästävä vielä samana
päivänä. Niin sitten pääsimmekin ja vältyimme ”vedenpaisumukselta”.
![]() |
Carcassonne, Aude-joki ja vanha silta ********************************************************** |
Toivon teille mukavaa talvea sinne etelään.
VastaaPoistaKiitos Unelma. Varsin leppoisasti on tämä etelän talvi alkanut. Oikein hyvää talvea sinullekin.
PoistaKaunis vanha silta. Mielenkiinnolla luen matkanteostanne : )
VastaaPoistaKiva, että matkamme kiinnosti.
PoistaMitähän kaikkea tuo 1300-luvulla rakennettu silta, joka johtaa kaupungista blogin bannerikuvassa olevaan linnoitukseen, voisikaan tarinoida. Kerrotaan, että jos keskiyöllä menee sillalle, kulkijan seuraan voi ilmestyä hahmoja tuolta ajalta.
Jännittäväksi meni matkustaminen.
VastaaPoistaVanhaan liitetään usein kummitustarinoita. Se tekee kohteen vielä kiehtovammaksi.
Komea jyhkeä silta.
Onneksi päästiin matkan päätteeksi talvipesäämme.
PoistaHistorian siipien havinaa voi aistia joka puolella tässä kivisessä kaupungissa.
Auton oikkuilu matkalla on tavattoman kiusallista. Huolettaa, miten päästä kotiin, mistä löytää tarvittaessa korjaamo. Onneksi auto pelitti sen verran, että pääsitte kotiin.Joko vika löytyi?
VastaaPoistaMeidän kesäreissulla oli myös auton kanssa ongelmia. Ohikulkijoilta ei liiemmin apuja herunut.
Auton vika löytyi ja sitä on korjattu, mutta alkaa sininen kulkijamme olla jo elonsa ehtoopuolella.
PoistaAinakin näillä matkoilla läpi vieraiden maiden sitä toivoo auton toimivan. Sama asia myös Lapin pitkillä asumattomilla taipaleilla, joissa ei aina löydy kännykälle kenttää.
Niin tykkään näistä sinun reissukertomuksistasi. Hyvä, että pääsitte kotiin, sillä kyllä tuo auton kenkkuilu on aina niin kiusallista ja stressaavaa. Ihana vanha silta - kivessä on aikojen tarinat :) Hyvää marraskuuta.
VastaaPoistaKiitos kauniista sanoistasi Marianna, mukavaa marraskuuta myös sinne vuonon kimallukseen.
PoistaVanha auto ja iäkkäät matkaajat, seikkailulta se tuntui:)
Kuulosti ihan meikäläisten automatkailulta, ylämäissä jaloitellaan. Onneksi sentään selvisitte perille asti, ei se noin pitkillä matkoilla ole kiva jos auto hajoaa alta. Komea silta, älkäähän jääkö ratsastavien haamuritareiden jalkoihin :)
VastaaPoistaPerille päästiin ja onneksi ei tarvinnut autoa ylämäissä työntää.
PoistaNyt on auto hyvässä turvassa, oikeastaan ihan vankina. Tänään oli autohallin oven mekanismi hajonnut ja ovi jäänyt tiukasti lukkoon. Hallin sisällä sinisen kulkijan lisäksi taitaa olla lusimassa parikymmentä lajitoveria. Huomenna saattaisi haamuritareiden ratsuille olla käyttöä työmatkaliikenteessä.