 |
Säveliä poutapilvien
alla,
pianon kielet itkevät
syksyä.
Eivät ne näe
miten plataanien lehvät
kuolevat
tuulessa leikkien,
miten purppura
hyväilee viinitarhat uneen,
miten aurinko
kisailee
oliivipuun
hopeisilla lehdillä.
Taivaalla liukuvat mustat
linnut,
niilläkin siipien
alla koti-ikävä.
 |
Pianomusiikki: A Farewell to the Homeland
**************************************************************************
.jpg)
Aah, marraskuu. Meillä aamuinen sumuverho korvaa yön pimennon ja auringosta ei enää voi kuin miettiä, että oliko sellaista edes olemassa. Purkista vitamiinejä, tuli takkaan ja ajatukset muille maille. Kai siellä on lakannut satamasta?
VastaaPoistaSateita yhä odotellaan. Täällä ovat olleet uskomattoman lämpimiä ja kauniita sekä loka-, että marraskuu.
PoistaToivottavasti aurinko pilkistäisi sumuverhon takaa sinne Normandiaankin. Tosin pianhan sinä olet uusissa maisemissa ja kiehtovissa seikkailuissa.
Kaunista, niin runo, musiikki ja maisemat!
VastaaPoistaHyvää syksyä!
Kiitos Minttuli, hyvää ja kaunista alkutalvea sinulle.
PoistaKauniisti sointuu yksiin kuvat ja runo.
VastaaPoistaKiehtovasti runoiltu kaipuuta.
Upeat kuvat!
Kiitos Liplatus. Kai se synnyinmaan kaipuu on aika syvällä ja pulpahtelee teksteihin musiikin siivittämänä.
PoistaKaikki on kaunista, kuvat, teksti ja musiikki.
VastaaPoistaNyt luin sinun edeltävätkin kirjoitukset. Hienoja ovat. Ja mielenkiintoisia.
Kiitos Orvokki mieltä lämmittävistä sanoistasi. Tuntuu mukavalta, että tykkäsit.
PoistaKauniisti kaipuusta. Täällä on aina kiva käydä. Hyvää marraskuun jatkoa, vielä vähän ja sitten ollaankin jo joulukuussa.
VastaaPoistaKiitos käynneistäsi Marianna, kiva kun poikkeat. Mielelläni minäkin ihastelen vuonosi kimallusta.
PoistaUlkosuomalaisen mieli on usein alttiina koti-ikävälle.
Tässäpä ihanan lämmin marraskuun runo kotimaan viluisiin päiviin. Kiitos!
VastaaPoistaKiitos Ellinoora. Kovin erilainen Suomeen verrattuna on marraskuu täällä etelässä. Ihania ovat olleet nämä syyspäivät, valon sävyt ovat nyt pehmeitä, lämpö lempeää.
PoistaMaisemat ovat kauniit, eivät vielä kovin marraskuisilta näytä minun mielestäni. Kuuntelen musiikkia ja ajattelen seisovani tuolla polulla, tunnen, että sinulla on kaipaus Suomeen. Tänne, jossa ei ole vielä kunnon lumipeitettä ja aurinko pysyttelee sinnikkäästi harmaan pilvipeiton takana. Siellä oliivipuun hopeiset lehdet, täällä toivon mukaan pian kaunis lumipeite, huurre puissa ja hangella.
VastaaPoistaRunoilet haikean kauniisti.
Kiitos aimarii. Koti-ikävä on outo juttu, se vain tulee yllättäen jostain puun takaa ja katoaa jonnekin odottamaan seuraavaa kertaa.
PoistaAlitajunnassa kai kummittelevat huurteiset koivut, pihojen jouluvalot, kynttilät ikkunoissa, maahan leijuvat isot lumihiutaleet. Ei siis mitenkään oikea harmaa marraskuu.
Toisaalta on aika kiva kävellä lempeän valoisia polkuja, istahtaa matkan päätteeksi katukahvilaan, siemailla kaikessa rauhassa kupposensa, katsella ohikulkijoita ja antaa miellyttävän lämmön hemmotella uupunutta kulkijaa.
Upeasti ilmaistu haikeus. Pidin erityisesti viimeisestä säkeestä.
VastaaPoistaKiitos Mayo. Kaunis luonto ja syksy luovat häivähdyksen haikeutta.
PoistaMiten kaunis runo kaipuusta! Osaan hyvin samaistua tunteeseen.
VastaaPoistaKiitos Sirokko. Yllättäen ja odottamatta tulee niitä hetkiä, jolloin kaipuu hiipii siipien alle.
Poista