maanantai 23. tammikuuta 2017

Teetanssiaiset



Pierre Auguste Renoir - La Danse a Bougival 
Yläkerran herttainen madame B pyysi meitä mukaansa tutustumaan seniorikerhoonsa ja halutessamme liittymään siihen. Entisen asuinkylämme kerhon toiminnassa olimme satunnaisesti mukana, lähinnä heidän järjestämillään bussimatkoilla ja joissakin huvitilaisuuksissa. Ihan mukavat muistot niistä tapahtumista jäivätkin mieleen.
Sovittuna iltapäivänä tapasimme madame B:n kerhotalon edessä. Paikkaan on vain 15 minuutin kävelymatka kotoamme. Kolmikerroksissa vanhassa ja rapistuneessa rakennuksessa on harrastustiloja monella eri yhdistyksellä seniorikerhon lisäksi. Aluksi kiipesimme kolmanteen kerrokseen ja menimme pitkin sokkeloisia käytäviä tervehtimään toimiston ystävällisiä rouvia. Kaikki he olivat yhtä aikaa äänessä. Osa kertoi harrastusmahdollisuuksista ja osa kyseli mikä meitä kiinnostaa. Onneksi saimme heiltä mukaan esitevihkosen, josta voi rauhassa lukea kerhon toiminnasta.
Madame B keskeytti rouvien puhetulvan ja sanoi, että lähdetään. Hänellä on juuri nyt yllätys meille. Hän veisi meidät teetanssiaisiin. Mielessäni näin jo tyylikkäästi ja vanhanaikaisesti sisustetun teesalongin, pikku pöydissä tuoksuisi tee ja leivokset, pianonsoittaja loihtisi ilmoille sulosäveliä, kauniisti pukeutuneet tanssijat liitelisivät lattialla kuin romanttisissa elokuvissa.
Tulimme hissillä pohjakerrokseen, seurasimme madamea ulos ja kävelimme rakennuksen toiseen päähän. Astuimme madamen perästä sisään avoimesta ovesta. Samalla hävisi illuusio teesalongista. Huone oli noin 25 neliön suuruinen, kivilattia, muovituolien reunustamat betoniseinät, verhottomat ikkunat, yhdessä nurkassa pöytä, vastapäisessä nurkassa cd-soitin ja kaiuttimet. Seurasimme madamea istumaan muovituoleille seinän viereen. Tuolirivistöt alkoivat täyttyä naisista. Moni heistä kävi viemässä pienen paketin nurkkapöydälle, niin teki myös madame B. Tultuaan takaisin paikoilleen hän kertoi, että tanssiaiset toimivat nyyttikestitarjoilulla. Hän itse oli leiponut kakun ja tuonut sen. Pian pöytä täyttyikin paketeista avatuilla makeilla herkuilla. Oli useita kakkuja, monenlaisia pikkuleipiä ja leivoksia, marsipaanilla täytettyjä taateleita, erilaisia suklaamakeisia ja hedelmiä.
Äänekäs puheensorina täytti huoneen, paikalla oli arviolta 40–50 seniori-ikäistä naista. Muutamat heistä kävivät tervehtimässä madame B:tä ja samalla toivottivat meidätkin tervetulleiksi mukaan.
Pian sisään asteli kaksi miestä, hopeahiuksinen ”tiskijukka” ja farkkuasuinen, kampauksesta päätellen Elvis-fani avustajansa. Kaverukset kumartuivat päät yhdessä soittolaitteiden ylle ja samassa huoneen täytti korvia särkevä musiikin pauhu, joka törmäili kiviseinästä toiseen ja katosta lattiaan. Se oli kuin lähtölaukaus seinustalla istuneille naisille, suurin osa heistä pomppasi lattialle tanssimaan. Minä puolestani melutasoa säikähtäneenä vein vaistomaisesti kädet korville.
Tanssijat muodostivat lattialle piirin ja sen sisälle pieniä jonoja. Alkoi hieman rivitanssia muistuttava liikehdintä, rivit askelsivat eteen, taakse ja vuoroin molemmille sivuille. Osa tanssijoista joutui palaamaan tuoleilleen, koska huone osoittautui liian ahtaaksi, jonot törmäsivät väistämättä toisiinsa.
Näin, että madame B kumartui meitä kohti ja aukoi suutaan, ääntään en kuullut ollenkaan. Hän viittilöi ja ymmärsin, että hän halusi, että menemme ulos. Lattialla huiskivia tanssijoita väistellen pääsimme ulos.
Hän sanoi, että valitettavasti hänen pitää lähteä hierojalle. Kehotti meitä jäämään, tanssimaan ja maistelemaan tarjolla olevia herkkuja ja ehdottomasti hänen leipomaansa kakkua. Samassa kun madame B läksi, luoksemme tuli kaksi naista, jotka toivottivat meidät tervetulleiksi. Toinen heistä kertoi olevansa kerhon puheenjohtaja, toinen ranskanryhmän vetäjä, joka sanoi, että meille on paikat hänen ryhmässään. Teetanssiaisista nämä madamet eivät olleet kiinnostuneet, vaan kertoivat lähtevänsä pian alkavaan naurujoogaan. Nyt oli saatu selville jo ainakin kolme harrastusmahdollisuutta, tanssi, kieliopinnot ja naurujooga, mielenkiintoista.
Palasimme meluisaan huoneeseen, jossa sama musiikki oli alkanut uudelleen. Osa hengästyneistä tanssijoista oli vaihtanut paikkaa seinustalla istujien kanssa. Kappale tuntui jatkuvan loputtomiin. Suurin osa tanssijoista oli tilanteeseen sopivasti pukeutunut pitkiin housuihin ja neulepuseroihin, jaloissa urheilutossut. Musiikki vaihtui kreikkalaisesi Zorban tanssiksi ja piiri lattialla täyttyi silmänräpäyksessä. Taas pitkä kappale soi kahteen kertaan, kaikki halukkaat saivat tanssia. Aikaa oli kulunut jo yli tunti, osa tanssijoista alkoi jo väsyä. Jokohan oli teehetken aika.
Pian musiikki loppui ja väki kiiruhti herkkupöydän ympärille. Pahvilautasille kerättiin pinot maisteltavia. Mekin kävimme hakemassa palaset madame B:n makoisaa kakkua ja parit makeiset. Kun herkut oli popsittu, pöydälle tuotiin vesi- ja siideripulloja, pino muovilaseja.
Tiskijukka haki lasillisen siideriä, vei sen pöydälleen ja taas alkoi soitto. Tällä kertaa nopea ranskalainen valssi. Nyt oli meidän tilaisuutemme pyörähdellä puolityhjällä lattialla muutaman naisparin joukossa. Valssi jatkui ja jatkui, pyörähtelimme pöydän ääreen, joimme lasilliset vettä ja jatkoimme valssaamista. Lopulta pää pyörällä tanssimme ovelle ja ulos salista. Sama valssi jäi soimaan kun hoipuimme kohti kotia. Mutta missä viipyi tee…

                                ***************************************

22 kommenttia:

  1. Ihanaa, että olette löytäneet sieltä noin vauhdikasta toimintaa. Ehkä osallistutte naurujoogaankin, olisi kiva kuulla miten onnistuitte.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esitteen mukaan monenlaista toimintaa näyttäisi olevan lähes joka päivälle, aina kieltenopiskelusta ja karaokesta lähtien sisä- ja ulkoliikuntaan, käsitöihin ja vaikkapa kortinpeluuseen.
      Luulen, että en ihan vielä ole valmis naurujoogaan, täytyy vähän totutella ajatukseen. Tarvinneekohan mukaan hankkia Tena-vaippoja :)

      Poista
  2. Teetä ei riittänyt kuin nimeksi eikä salonkikaan ollut niin kelpoinen, mutta tanssata saitte sentään. Joo seuraavaksi naurujoogaan, odotetaan postausta sieltä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tälle romanttiselle höppänälle nimi teetanssiaiset oli hieman harhaanjohtava.
      Totinen ja vähän pelokaskin suomimummoko liittymässä itsevarmojen madamien naurukuoroon. ( Mitähän ne nuokin minusta ajattelevat.) Epäilen, tuskin naurujooga olisi ykkösvalintani.

      Poista
  3. Aivan ihana postaus. Kiva kun löytyy harrastuspiirejä ja tanssihan on hyvää liikuntaa. Samalla saa vielä nautiskella herkkuja vaikkakin ilman teetä.
    talvisin terveisin Martta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Martta, kiva kun tykkäsit tekstistäni.
      Tanssiminen on mukavaa liikuntaa, jopa ihan kotiaskareiden lomassa kun radiosta kuulee rytmikästä soittoa ja saa itse säätää äänen voimakkuuden. Olenkohan minä yhtään joukkuepelaaja, varmaan joku viimeinen varamies.

      Poista
  4. Hauska raportti ! :) Muistan kun meillekin kerran kävi niin että saimme kutsun Britannian suurlähetystön klubille uutta vuotta juhlimaan. Ostin uuden leninginkin sitä varten, mutta klubi olikin kaksi hämyistä huonetta rakennuksen kellarikerroksessa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rita.
      Hassua, miten sitä asettaa mielessään kaikenlaisia ennakkokäsityksiä, jotka eivät sitten käytännössä pidä alkuunkaan paikkaansa.

      Poista
    2. Mutta kyllä sana "teetanssiaiset" antaa ymmärtää jotain hienoa :)

      Piti vielä sanoa kuvasta että se lienee joku Renoirin maalaus ellen kovasti erehdy.

      Poista
    3. Kerhon ilmoitustaululle helmikuun karkelot ovatkin nimetty vain iltapäivätansseiksi, ei enää turhia odotuksia :)
      Kuva on tosiaankin Renoirin yksi onnellisuus-sarjan maalauksista. Pitääkin lisätä postaukseen kuvateksti.

      Poista
    4. Kiitti tiedosta ! Katsoimme hiljattain yhden jakson amerikkalaista sarjaa Gilmore Girls, jossa järjestettiin kuvaelmia; Festival of the Living Art, ja päähenkilömme Lorelai meikattiin ja puettiin juuri tuon kuvan naisen näköiseksi. Tuo heppukin oli mielestäni mukana :)

      Poista
    5. Olipas hauska sattuma. Sarjan nimi on tuttu, mutta en ole tainnut katsella sitä.

      Poista
  5. Onpa ollut värikäs mukava tapahtuma.
    Yllätyksellistä on mitä seuraava oven avaus tuokaan tullessaan. 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tosi kiitollinen madame B:lle, että hän vei meidät tanssiaisiin, vaikka ne eivät ihan sellaiset olleet millaisiksi ne kuvittelin. Kerhon muihinkin enemmän tai vähemmän hupaisiin menoihin olemme myös osallistuneet.

      Poista
  6. Monenlaista toimintaa siellä, Naurujooga, mitähän pitää sisällään, koko joogan ajan hersyvää naurua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saamassamme esitteessä oli pitkä luettelo toiminnoista, joihin voisi osallistua. Saattaa tulla valinnan vaikeus.
      Naurujoogaan menossa olleet naiset sanoivat sen olevan hyvin rentouttavaa.

      Poista
  7. Mainiota - ja ah, niin ranskalaista? No, aiotteko liittyä johonkin senioriryhmään? Haaveillaan vain kauniista salongista, johon voi tulla rimssumekossa ja puku päällä valssaamaan, vai mitä. Tilaongelmat ovat vapaaehtoistoiminnassa alituinen riesa kotimaassakin. Luulisi tosiaan, että samalla vaivalla kuin haalii ne juotavat, hauduttaisi jo teenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerhon toiminta vaikuttaa todella aktiiviselta ja valinnanvaraa riittää. Ulkoiset puitteet eivät ole lähelläkään Suomen tasoa. Eihän sitä voi odottaakaan kun kaikki mahdollinen tapahtuu vapaaehtoisin voimin. Talonmies-siivooja taitaa olla ainoa eri yhteisöjen yhdessä palkkaama työntekijä. Luulen, että kaupunki on järjestänyt tilat ja avustaa ehkä lämmitys- yms. kuluissa.
      Liityimme kerhoon ja 30 euron jäsenmaksulla saamme osallistua niin moneen ryhmään ja tapahtumaan kuin haluamme.
      Parin päivän päästä kerhon tiloissa olisi nimestä päätellen kiehtova konsertti ”tutustuminen sitran sävelin Kaakkois-Aasian ikivanhaan kulttuuriin”.

      Poista
  8. Kerroit niin elävästi, että tuntui kuin olisin ollut mukana teetanssiaisissa. Poikkeaa aika paljon suomalaisista "ompeluseuroista".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mieltä lämmittäneestä kommentistasi Seita.
      Kyllähän meno ja ihmiset suomalaissilmin nähtynä ovat erilaisia täällä kuin Suomessa. Kerhon mummoikäiset reippaat naiset tuskin tuntevat olevansa näkymättömiä kuten Suomessa voi tuntea. Minut hiljaisena ulkomaalaisena on huomioitu ystävällisesti ja avuliaasti, yritetty hetken ajan jopa puhua normaalia hitaammin. Onneksi ymmärrän vain osan puhutusta. Niinpä mahdolliset pahat puheet ovat jääneet kuulematta.

      Poista
  9. Aivan ihana postaus ja tuohan kuulostaa mukavalta! Minä olisin innostunut kovasti kreikkalaisista sävelistä :)

    Suomalaiset voisivat oppia paljon kulttuureista, joissa ulkomaalaiset haetaan mukaan, sillä Suomessa sitä ei juurikaan tapahdu. Juttelimme tästä juuri eilen ystävättäreni kanssa ja vertailimme kokemuksiamme Kreikasta, Turkista, Norjasta ja Suomesta.

    Kiitos, että otit meidät mukaan tanssimaan - tätä oli kiva lukea <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marianna mukavasta kommentistasi.
      Kauan sitten eräällä kreikan matkalla paikallinen Zorbas opetti meille tanssin askelia tavernassaan lähes auringon nousuun asti ja hyvin tanssi sujuikin koko loman ajan, mutta tuskin sujuisi enää.
      Meillä oli onnea kun sattui naapuriksi huomaavainen ja aktiivinen madame B.

      Poista