maanantai 14. elokuuta 2017

Jotakin kesästä


Valkoapiloiden aikaan 
Mitähän tästä kesästä voisi sanoa. Viileyttä ja sateita voisi päivitellä, tuulisia säitä ja ilmastonmuutosta manailla, huonoa kalaonnea surkutella. Mutta olkoon, ilmoille ei mitään mahda. Parempi tämä raikas viileys kuin Etelä-Euroopan tappava helle.
Yli kaksi kuukautta tätä Suomen kesää on jo takana. Meni kesäkuu ja valoisat yöt, menivät kesävieraat. Tuli juhannus ja lavatanssit kuin silloin ennen. Ikääntynyt oli orkesteri kuten suurin osa meistä tanssijoistakin, mutta tanssimusiikki oli samoja kappaleita kuin silloin ennen. Kolmen tunnin ajan jaksoi Tuhkimo olla taas nuori ja tanssia prinssinsä kanssa. Keskiyöllä lumous haihtui, jalat uupuivat ”lasikengissään” ja prinssi vei mummotuhkimon kotilinnaan.

Heinäkuussa harrastettiin pienten yökyläläisten kanssa käsitöitä, opeteltiin napin ompelua ja ketjusilmukan virkkaamista. Pääasia oli kuitenkin uiminen. Siihen harrastukseen ei tullut kyllästymisen hetkiä. Taito karttui uimareilla kiitettävästi. Iltasaduiksi vanha tuttu Grimmin jännittävän pelottava satukirja oli suosituin. Vaikka lukutaitoinen tokaluokkalainen keräsi sänkynsä viereen kasan Aku-ankan taskukirjoja, kiipesi hänkin lukijan kainaloon kuuntelemaan ääneenlukua.

Yökyläläisten mentyä matkustimme Kotkaan veljeni keltaiseen taloon kosken partaalle jokakesäiseen sisarusten tapaamiseen. Sadekuurot ja ukkosen satunnaiset jyrähdykset säestivät iloista ja leppoisaa jälleennäkemistä. Kaksi oli joukosta poissa. Sisar liian kaukana, hankalan matkan päässä Australiassa, veli asuen sydämissämme, hautapaikka kauniiden kukkien alla kuusten viileässä varjossa.

Heinäkuussa oli aikaa myös lukea. Uusi mukava ja helppolukuinen tuttavuus oli 20–30 luvulle sijoittuva Terttu Autereen kirjasarja, josta luin ” Kirjepostia, Sininen hatturasia, Huhtikuun morsian ja kuka murhasikaan rouva Holmin”. Kiehtovaa ajankuvausta, jännitystä ja romantiikkaakin. Mieluista ja sujuvaa luettavaa oli myös Eppu Nuotion uusin dekkari ”Myrkkykeiso”. Pidin myös Heidi Mäkisen ”Ei saa mennä ulos saunaiholla”, varsinkin kun yksi tarinan kertojista oli suorapuheinen kissa. Nautin myös Sirpa Kähkösen kauniista kielestä ja tarinasta” Tankkien kesä”-kirjan parissa. Monta vuotta ennätti kulua, että Laila Hirvisaaren kirjoja ei tullut enää luettua, mutta nyt pienen puhumattoman tytön tarina ”Hiljaisuus” kosketti tätä lukijaa. Koskettava oli myös Paola Piganin mustalaistarina ”Älä astu sieluuni kengät jalassa”. Nyt odottaa yöpöydällä vuoroaan uusi tuttavuus Pasi Ilmari Jääskeläisen ”Väärän kissan päivä”.

Elokuu on jo puolessa välissä. Syksy lähestyy vääjäämättä. Pian on aika suunnitella paluumatka talvikotiin. Sinne missä tällä hetkellä helle on uuvuttava, yötkin kuumia. Ajatuksiin hiipii mielikuva lämpimästä hiekasta ja merestä, jonka vesi on niin lämmintä, että sinne uskaltaudun minäkin. Kotijärven vesi on ollut minulle liian kylmä. 

Ennen lähtöä on aika tavata vielä ystäviä, poimia mustikoita, sieniä ja puolukoita, kokeilla toistaiseksi surkeaa kalaonnea. Yksi hauki ja ahven koko kesän saaliina on aika vaatimaton.

Yksi tuulisista päivistä

******************************************************



12 kommenttia:

  1. Paljon ihania asioita olette saaneet kesän aikana kokea. Toivotaan nyt vaan hyviä marja- ja sienisaaliita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Unelma. Monta ilon aihetta on kesä meille suonut.
      Mahdolliset marja- ja sienisaaliit ovat pelkkää bonusta:)

      Poista
  2. Olipa kivaa kertomaa kesästä 🙂 Aikamoisen kasan olet lukenut kirjoja 📙📕📗

    Tosiaankaan ei tarvinnut tänä kesänä helteistä kärsiä. Meillä oli muutama niin kuuma päivä / yö että pistettiin ilmastointi päälle ja viilennyttiin. Eka vuosi koskaan kun meillä on ilmastointi 😎 = Ilmalämpöpumppu, joka syksyllä ja talvella auttaa lämmityksessä. Hurraa teknologia.

    Hyvää paluumatkaa toiseeen elämäänne 🙂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rita. Syyskuun loppupuolelle asti aiomme nauttia Suomen suvesta. Ehkä saamme nähdä jopa ensi lumenkin. Myös revontulet taivaalla olisi toivomuslistalla.
      Tänään kuitenkin on aivan ihana kesäpäivä ja mustikkasaalis poimittu.

      Poista
  3. Paljon ihania asioita olet saanut kokea. Viileydestä huolimatta ihan hyvä kesä Suomessa, eikö vain?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kanssasi samaa mieltä, oikein hyvä on Suomen kesä ollut. Tosin liian nopeasti ovat päivät vilahtaneet.

      Poista
  4. Paljon on mahtunut kesääsi. Säästä on riittänyt puhetta. Vehreyttä on riittänyt. Itse en enää pysty marjastamaan, mutta mustikka- ja lakkasato on ollut hyvä. Mansikoista on saanut satoa harvinaisen pitkään. Terveisiä sinne tutuille rannoille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos terveisistä Liisa. Olin muutaman päivän matkalla eteläisessä Suomessa. Kotiin palatessa oli vastassa peilityyni järvi, taivaalla kaarteli kurkiaura eteläistä ilmansuuntaa etsien. Ruoho pihassa ja rantakoivut ovat edelleen kesäisen vihreitä. Miten käynee näille vesille ja rauhallisille rannoille, jos Finnpulpin jättiläissellutehdas aloittaa toimintansa. Huokaus...

      Poista
  5. Mukavasti on kesäsi mennyt.
    Haikeus tulee varmaan koti Suomesta lähtiessä.
    Toukokuulla toin varastosta tuulettimen huusholliin, että jos kovin hiki tulee niin voi puhaltaa viileämpää ilmaa. Kertaakaan ei sitä ole tarvinnut tänä kesänä. :) Hyvin on jaksanut liikkua, ei lämpö ole hyydyttänyt.

    Hyviä loppukesän päiviä Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liplatus, lempeitä loppukesän aikoja myös sinulle.
      Kyllähän se haikeus hiipii mieleen syksyn tullessa. On taas jätettävä hyvästit kesälle ja sen iloisille tapahtumille ja kaikille tärkeille ihmisille. Mutta minkäpä muuttolintu itselleen mahtaa, talvipesäänkin on mukava palata.

      Poista
  6. Paljon mukavaa on mahtunut sinun kesääsi. Ei vaikuta tylsältä.
    Säät ovat olleet, mitä ovat, kesää tämä on ollut. Kalaonnea ei ole minullakaan ollut, mutta marjaonnea sitäkin enemmän.
    Se ajatus auttaa haikeuden hetkellä, ettei ilman lähtemistä ole paluutakaan. Nyt sinulla on taas nivaska ihania muistoja pitkäksi talven ajaksi ja sitten koittaakin jo uusi kevät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aimarii. Hyvä kesä tämä on ollut.
      Isoja herkullisia mustikoita keräilin ja joka päivä niitä on syöty. Nyt alkaisi puolukkasato kypsyä, mutta sanovat, että lähimetsät ovat täynnä hirvikärpäsiä. Jokohan haen puolukat torilta ja jätän metsät hirvikärpäsille.

      Poista