lauantai 11. helmikuuta 2017

Pitäisikö olla huolissaan

Minulla on tosi vaatimaton facebook-tili. Se on lähinnä lasten, lastenlasten, muutaman muun sukulaisen ja tutun kanssa viestittelyä varten. Monikaan heistä kun ei enää käytä sähköpostia. Syksyn aikana alkoi facebookiin tulla kaveripyyntöjä amerikkalaisilta sotaherroilta. Kovin olivat komeita ja arvokkaan näköisiä mitalit rintapielissään. Aluksi ajattelin, että ovat varmaan vahingossa eksyneet sivulleni ja enempää ajattelematta torjuin pyynnöt. Muutaman viikon kuluttua tuli taas eräältä sympaattisen näköiseltä majurilta kaveripyyntö. Näytin miehellenikin sotilashenkilön kuvaa ja epäluuloinen kun olen, arvelin, että onkohan tässä takana joku Salaisen palvelun juoni. Miehen mielestä tuskin mikään vakoilujärjestö on minusta kiinnostunut. Silti torjuin sitten tämänkin unelmien prinssin kaveripyynnön.
Mikä helpotus olikaan sitten vuoden lopulla lehdistä lukea, että asialla olivat tällä kertaa ihan rehelliset rahahuijarit, eikä mikään CIA. Harmillista kuitenkin, että nämä rikolliset onnistuivat valepersoonien kuvien avulla petkuttamaan rahaa hyväuskoisilta suomalaisnaisilta.
Se ongelma kohdaltani on ratkennut. Nyt sen sijaan hämmästelen Bloggerin tilastoja. Sen mukaan blogissani kävijöiden määrä on moninkertaistunut loppuvuodesta. Mikä merkillisintä, valtaosa kävijöistä on Bloggerin kartan mukaan USA:sta, ihan sieltä Alaskasta lähtien maan eteläosiin asti. Ihmettelen vain miten suomenkielinen, erittäin harvoin päivittyvä tylsä blogi voi kiinnostaa niin suurta joukkoa. Olisikohan mielenkiinnon syy mainio Google-kääntäjä. Ainakin ranskankielestä suomeksi kääntäessä se osaa tehdä vallan ihmeellisiä tarinoita.  Ehkä se voi yhtä hyvin onnistua suomesta englanniksi satuillessaan. Luultavasti kyseessä on vain joku Bloggerin tilastoharha haamulukijoista.


                                         *****************************************

maanantai 23. tammikuuta 2017

Teetanssiaiset



Pierre Auguste Renoir - La Danse a Bougival 
Yläkerran herttainen madame B pyysi meitä mukaansa tutustumaan seniorikerhoonsa ja halutessamme liittymään siihen. Entisen asuinkylämme kerhon toiminnassa olimme satunnaisesti mukana, lähinnä heidän järjestämillään bussimatkoilla ja joissakin huvitilaisuuksissa. Ihan mukavat muistot niistä tapahtumista jäivätkin mieleen.
Sovittuna iltapäivänä tapasimme madame B:n kerhotalon edessä. Paikkaan on vain 15 minuutin kävelymatka kotoamme. Kolmikerroksissa vanhassa ja rapistuneessa rakennuksessa on harrastustiloja monella eri yhdistyksellä seniorikerhon lisäksi. Aluksi kiipesimme kolmanteen kerrokseen ja menimme pitkin sokkeloisia käytäviä tervehtimään toimiston ystävällisiä rouvia. Kaikki he olivat yhtä aikaa äänessä. Osa kertoi harrastusmahdollisuuksista ja osa kyseli mikä meitä kiinnostaa. Onneksi saimme heiltä mukaan esitevihkosen, josta voi rauhassa lukea kerhon toiminnasta.
Madame B keskeytti rouvien puhetulvan ja sanoi, että lähdetään. Hänellä on juuri nyt yllätys meille. Hän veisi meidät teetanssiaisiin. Mielessäni näin jo tyylikkäästi ja vanhanaikaisesti sisustetun teesalongin, pikku pöydissä tuoksuisi tee ja leivokset, pianonsoittaja loihtisi ilmoille sulosäveliä, kauniisti pukeutuneet tanssijat liitelisivät lattialla kuin romanttisissa elokuvissa.
Tulimme hissillä pohjakerrokseen, seurasimme madamea ulos ja kävelimme rakennuksen toiseen päähän. Astuimme madamen perästä sisään avoimesta ovesta. Samalla hävisi illuusio teesalongista. Huone oli noin 25 neliön suuruinen, kivilattia, muovituolien reunustamat betoniseinät, verhottomat ikkunat, yhdessä nurkassa pöytä, vastapäisessä nurkassa cd-soitin ja kaiuttimet. Seurasimme madamea istumaan muovituoleille seinän viereen. Tuolirivistöt alkoivat täyttyä naisista. Moni heistä kävi viemässä pienen paketin nurkkapöydälle, niin teki myös madame B. Tultuaan takaisin paikoilleen hän kertoi, että tanssiaiset toimivat nyyttikestitarjoilulla. Hän itse oli leiponut kakun ja tuonut sen. Pian pöytä täyttyikin paketeista avatuilla makeilla herkuilla. Oli useita kakkuja, monenlaisia pikkuleipiä ja leivoksia, marsipaanilla täytettyjä taateleita, erilaisia suklaamakeisia ja hedelmiä.
Äänekäs puheensorina täytti huoneen, paikalla oli arviolta 40–50 seniori-ikäistä naista. Muutamat heistä kävivät tervehtimässä madame B:tä ja samalla toivottivat meidätkin tervetulleiksi mukaan.
Pian sisään asteli kaksi miestä, hopeahiuksinen ”tiskijukka” ja farkkuasuinen, kampauksesta päätellen Elvis-fani avustajansa. Kaverukset kumartuivat päät yhdessä soittolaitteiden ylle ja samassa huoneen täytti korvia särkevä musiikin pauhu, joka törmäili kiviseinästä toiseen ja katosta lattiaan. Se oli kuin lähtölaukaus seinustalla istuneille naisille, suurin osa heistä pomppasi lattialle tanssimaan. Minä puolestani melutasoa säikähtäneenä vein vaistomaisesti kädet korville.
Tanssijat muodostivat lattialle piirin ja sen sisälle pieniä jonoja. Alkoi hieman rivitanssia muistuttava liikehdintä, rivit askelsivat eteen, taakse ja vuoroin molemmille sivuille. Osa tanssijoista joutui palaamaan tuoleilleen, koska huone osoittautui liian ahtaaksi, jonot törmäsivät väistämättä toisiinsa.
Näin, että madame B kumartui meitä kohti ja aukoi suutaan, ääntään en kuullut ollenkaan. Hän viittilöi ja ymmärsin, että hän halusi, että menemme ulos. Lattialla huiskivia tanssijoita väistellen pääsimme ulos.
Hän sanoi, että valitettavasti hänen pitää lähteä hierojalle. Kehotti meitä jäämään, tanssimaan ja maistelemaan tarjolla olevia herkkuja ja ehdottomasti hänen leipomaansa kakkua. Samassa kun madame B läksi, luoksemme tuli kaksi naista, jotka toivottivat meidät tervetulleiksi. Toinen heistä kertoi olevansa kerhon puheenjohtaja, toinen ranskanryhmän vetäjä, joka sanoi, että meille on paikat hänen ryhmässään. Teetanssiaisista nämä madamet eivät olleet kiinnostuneet, vaan kertoivat lähtevänsä pian alkavaan naurujoogaan. Nyt oli saatu selville jo ainakin kolme harrastusmahdollisuutta, tanssi, kieliopinnot ja naurujooga, mielenkiintoista.
Palasimme meluisaan huoneeseen, jossa sama musiikki oli alkanut uudelleen. Osa hengästyneistä tanssijoista oli vaihtanut paikkaa seinustalla istujien kanssa. Kappale tuntui jatkuvan loputtomiin. Suurin osa tanssijoista oli tilanteeseen sopivasti pukeutunut pitkiin housuihin ja neulepuseroihin, jaloissa urheilutossut. Musiikki vaihtui kreikkalaisesi Zorban tanssiksi ja piiri lattialla täyttyi silmänräpäyksessä. Taas pitkä kappale soi kahteen kertaan, kaikki halukkaat saivat tanssia. Aikaa oli kulunut jo yli tunti, osa tanssijoista alkoi jo väsyä. Jokohan oli teehetken aika.
Pian musiikki loppui ja väki kiiruhti herkkupöydän ympärille. Pahvilautasille kerättiin pinot maisteltavia. Mekin kävimme hakemassa palaset madame B:n makoisaa kakkua ja parit makeiset. Kun herkut oli popsittu, pöydälle tuotiin vesi- ja siideripulloja, pino muovilaseja.
Tiskijukka haki lasillisen siideriä, vei sen pöydälleen ja taas alkoi soitto. Tällä kertaa nopea ranskalainen valssi. Nyt oli meidän tilaisuutemme pyörähdellä puolityhjällä lattialla muutaman naisparin joukossa. Valssi jatkui ja jatkui, pyörähtelimme pöydän ääreen, joimme lasilliset vettä ja jatkoimme valssaamista. Lopulta pää pyörällä tanssimme ovelle ja ulos salista. Sama valssi jäi soimaan kun hoipuimme kohti kotia. Mutta missä viipyi tee…

                                ***************************************

torstai 12. tammikuuta 2017

Kun kylmyys saapuu


Muurin vieressä kasvava puu avasi talviset kukkasensa
Eurooppaa kynsissään pitelevä kylmyys on levittänyt liepeitään näillekin seuduille. Lämpimän joulukuun jälkeen tammikuu tuntuu varsin talviselta. Lämpötilat tipahtivat nollan tienoille, jopa sen allekin. Kylmistä ilmansuunnista puhaltelevat tuulenpuuskat ja terävinä nuolina iskevät sadepisarat saavat niskat köyristymään. Myssyjä ja käsineitä näkyy kulkijoilla, toppatakkien vetoketjut on kiinni vedetty. Viranomaiset varoittavat teiden liukkaudesta.

Iltaisin kaduilla partioivat hyväntekeväisyysjärjestöjen vapaaehtoiset työntekijät. He keräävät katujen asukkaita ja kodittomia yöksi lämpimiin suojiin. Vartioituihin yöpymistiloihin on päihteiden tuonti kielletty. Siksi kai osa näistä etsittävistä kätkeytyy omiin piiloihinsa kaupungin laitamille ja siltojen alle.

En tiedä liittyykö eilisestä lehdestä tavailemani ikävä uutinen mitenkään näihin syrjäytyneisiin. Lähellä rautatieasemaa sivuraiteilla seisoneen tavarajunan vaunusta olivat vartijat löytäneet naisen ruumiin. Poliisin mukaan noin 60-vuotias nainen oli riisuttu, raiskattu ja julmasti tapettu. Radan varrelle oli heitelty hänen tavaroitaan ja sieltä oli löytynyt naisen henkilökortti, josta ilmeni, että hän oli seniorikodissa asunut kaupunkilainen. Poliisin mukaan löytöpaikka on lähellä hylättyä aluetta, josta heille tulee ilmoituksia huumeidenkäyttäjistä ja väkivallasta. 

Tuntuu, että tällaista tapahtuu vain rikoselokuvissa tai jännityskirjoissa, mutta nyt vain reilun 300 metrin päässä kodistamme.

                          *************************************************



lauantai 31. joulukuuta 2016

Sinulle Suomineito

Kiitän sinua pohjoisen kirkkaiden kevätpäivien, vaaleiden kesäöiden, syksyn ruskan ja pimenevien päivien, talven valkeiden hankien lapsi. Kiitän, että olen saanut syntyä Suomeen, puhua, lukea ja kirjoittaa sen kieltä, elää sen vapaana ja tasa-arvoisena kansalaisena. Olen voinut vapaasti lähteä sieltä ja voin vapaasti palata sinne takaisin.
Olit parivuotias taapero kun isäni ja äitini syntyivät. Kun minä synnyin eräänä kevään aurinkoisena päivänä, olit nuoruusikään ehtineenä selviämässä sodan menetyksistä. Olit joutunut luovuttamaan osan itsestäsi, hautaamaan nuorukaisiasi, pitämään huolta sotien haavoittamista, asuttamaan luovutetuilta alueilta pakenemaan joutuneita kansalaisiasi. Vanhempieni, kuten monen muunkin nuoruudesta meni vuosia sinua puolustaessaan.
Sodan jälkeen elit ruuhkavuosiasi, maksoit raskaat sotakorvaukset, sinulle syntyi paljon lapsia, väkilukusi nousi, syntyi työpaikkoja, hyvinvointi lisääntyi. Liityit osaksi 500 miljoonan asukkaan Euroopan unionia. Kansasi saa elää rauhan aikaa. Sinulla on hyvä maine maailmalla.
Huomenna 1.1.2017 alkaa juhlavuotesi. Valtioiden joukossa sinä pysyt vielä kauan nuorena, mutta minä vanhenen. Kun päiväni päättyvät, toivon nukahtavani sinun helmaasi sinne koivun ja tähden alle.
Toivotan onnea 100-vuotiaalle Suomelle ja onnellista juhlavuotta 2017 kaikille suomalaisille ympäri maailmaa ja kaikille Suomessa asuville ihmisille.

                        *********************************************

perjantai 23. joulukuuta 2016

Mansikka tuoksuu jouluyössä


Jossakin se on, joulun sininen hiljaisuus, huurteinen metsä ja luminen maa.

Täällä se ei ole.
Yli kaupungin kaikuvat kirkkojen kellot, yön tummassa tuulessa laulaa enkeli joulun sanomaa. 

Joulun kukkana pieni ja sisukas orkidea, korin marjoissa tuoksu kuin metsämansikoissa.


Joulun iloa ja valoa sinulle, joka tätä luet.


*****************************************************

torstai 8. joulukuuta 2016

Menninkäisten päivä


Tänään Carcassonnessa aurinko nousi kello 8.10 ja laskee kello 17.15. Päivän pituus on 9 tuntia 5 minuuttia.
Joulukuun ensimmäinen viikko täällä on ollut vähätuulinen. Auringon silmiä häikäisevät säteet ja lempeä lämpö on herätellyt marraskuussa talviuneen torkahtaneen suomalaisen menninkäisen.

Bellikset kurkottavat kohti joulukuun aurinkoa
Veden äärelle Suomen itsenäisyyspäivää viettämään teki menninkäisen mieli. Edellinen käynti järvellä oli ollut hieman levotonta poukkoilua kävelytiellä väen paljoudessa. Piti olla valppaana, ettei jäänyt lastenvaunujen tai polkupyörien alle, sotkeutunut koirien hihnoihin tai hölkkääjien jalkoihin.


Nyt järvellä vallitsi rauha ja hiljaisuus. Sitä hiljaisuutta eivät menninkäiset halunneet rikkoa, kumpikin tallusteli omissa mietteissään. Huomasin, että levähdyspenkillä vaihdettu muutama sana tapahtui lähes kuiskaten.

Prinsessa Ruususen linna järven takana nauttii talviunistaan
Kaupunkiin saa joulu tulla. Jouluvalot on sytytetty, luistinrata värivaloineen ja musiikkeineen torille jäädytetty, joulukojuista leijailee tummuvaan iltaan kuuman viinin tuoksu. Ostoskadun liikkeissä riittää asiakkaita. Lämmin sää on houkutellut katukahvilat täyteen istujia. Poliisipartiot kiertelevät kaduilla.


Puistoon on rakennettu joulumaa, missä myös soitto soi, muoviset porotokat kuljettavat riemusta kiljuvia lapsia huimaa vauhtia mäeltä mäelle. Vähän pienemmät taaperot matkustavat ympyrää kiertävässä minijunassa vilkutellen ilahtuneina aina kun näkevät radan varrella seisovat aikuisensa. On valtava maailmanpyörä, liukumäkiä, erilaisia karusellejä, makeis- ja leivonnais- ja viinikojuja, valkoiseksi huurrutettuja kuusikujia. Joulumaassa partioivat myös valppaat poliisit. Salakavala terrorismin uhka leijuu pimeissä varjoissa.



Meteli ja välkkyvät valot jäävät taakse. Menemme kotiin katua, jonka varrella olevan vanhan kirkon tornista helisee kauniisti pienten kellojen soittamana harras ”Oi jouluyö”. Menninkäisillä on turvallinen olo.

                               *************************************************


perjantai 25. marraskuuta 2016

Kesän muistoja kuuden kuvan verran


Sain Karsikonperän Aimariilta mukavan haasteen. Aiheena on muistella mennyttä kesää kuuden kuvan kera.
Suomeen verrattuna täällä eteläisessä Ranskassa kesän tuntua riittää lähes ympäri vuoden. Mutta minulle, muuttolinnulle ainoa oikea on Suomen kesä.  




Viime kesä pääsi yllättämään. Kun toukokuussa tulimme Suomeen, oli pihan pihlaja jo täydessä kukassa. Kävin silittelemässä sen sileää runkoa ja kehumassa upeita kukkaterttujaan. Koivutkin olivat jo täydessä lehdessä kun kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna saimme olla mukana isovanhempina nuoren miehen ja tyttöystävänsä lakkiaisjuhlissa.




Oli valkeiden öiden, peilityynien järvenselkien, lintujen kevätkonserttien, kaulushaikaran huhuilujen ja metsäkukkien aika. Juhannuskukat ja saunavastat kiidätettiin kilpajuoksua terassille. Kyseltiin kumpiko kimppu on kauniimpi. Ihan mahdoton sanoa.





Uskolliset kalakaverit päivystivät rannan tuntumassa onkijoita odotellen. Voi sitä kiitosten määrää ennen ja jälkeen saaliin jaon. Kehräys ja lempeä puskeminen sai onkijan helposti sotkeutumaan omiin jalkoihinsa.




Aika usein järvellä uistelu antoi tarpeet kala-aterialle. Oli myös mukava käydä uistelemassa ja viedä juuri pyydystettyjä kaloja viemisiksi kalaruokien ystäville, jotka ottivat tuliaiset ilolla vastaan.




Pienten kesävieraidemme kanssa riitti vauhtia aamusta iltaan. Vierailu eläinpuistossa ja vilpitön kiintymys eläimiin lämmitti isovanhempien sydämiä. Onneksi ei vielä ole se aika, jolloin kaikki huomio keskittyy tuohon nykyajan käden jatkeen tuijottamiseen.

Oli mukava palata kesämuistoihin. Nyt siirrän haasteen eteenpäin.
Olkaapa hyvät





Teidän viime kesän muistojanne kuvina toivoisin näkeväni. 

                                      ******************************************************