lauantai 13. tammikuuta 2018

Kuulumisia

Edellinen merkintäni näyttää olevan viime marraskuulta. Blogin hiipumisen merkkejä lienee havaittavissa. Monta vuottahan tänne onkin tullut kirjoiteltua. Vilkaisin uteliaisuuttani tilastoja. Ilokseni huomasin, että vaikka uusia juttuja ei ole ilmestynyt, niin vanhoja tarinoita on käyty lukemassa. Suosituin näytti olevan ranskalainen legenda neljännestä tietäjästä, päivätty 21.12.2011.

Talvi on tullut Etelä-Ranskaankin. Puut ovat pudottaneet lehtensä, päivä lyhentynyt, sää viilentynyt. Joulun mentyä kaupunki on hiljentynyt, kulkijat harventuneet. Pipot, toppatakit ja kaulahuivit ovat ilmestyneet katukuvaan. Pian talvi ja kevät alkavat mittelönsä. Kevään ensimmäiset mimosa- ja mantelipuut ovat avanneet kukkansa. Nollan tienoilla pysyttelevät yölämpötilat pitävät tuntuman talvisena.

Lehdettömät puut kirkon edessä
Meidän arkirutiinimme on pysynyt suunnilleen entisellään. Sentään pari mukavaa tapahtumaa on tuonut kaivattua vaihtelua päiviimme.

Neljän ihmis- ja kahden koirajäsenen suomalaisyksikkömme kokoontui viettämään Itsenäisyyspäivän aattona Suomi-100 juhlaa sopivaksi valitsemaamme paikkaan. Jälleennäkemisestä riemuitsevat koira-sopraanot aloittivat tilaisuuden suoraan sydämistä tulevilla aarioilla. Arvokkaan juhlatilaisuutemme kohokohtia olivat maljat isänmaalle, laseissa Suomesta tuotua juhlavuoden samppanjaa ja Reissunaisen leipoma lähes hartautta herättävän ihana mansikkakermakakku tuoreista mansikoista.

Roses jouluna 2017
Sama yksikkö kokoontui myös joulunviettoon Espanjaan vain kahden tunnin ajomatkan päähän kotoa. Rosesin pieni viehättävä merenrantakaupunki hemmotteli meitä viikon ajan päivänpaisteella ja monena päivänä lähes tuulettomilla merinäkymillä. Ohjelmaa emme suunnitelleet etukäteen, mutta viikko vierähti liian nopeasti. Sekä ihmiset että koirat nauttivat päivittäisistä ulkoiluista rantapoluilla. Lähes parin tunnin mittainen aamupäivän lenkki palkittiin istuskelemalla puistokahviloissa, siemailemalla espressokupponen, ehkä lasillinen cavaa, sangriaa tai olutta. Useimmiten lounaan söimme asuntomme aurinkoisella terassilla. Ainoana tuulisena päivänä poikkesimme puiston vieressä olevaan pikkuravintolaan herkullista paellaa syömään. Illat kuluivat iloisesti korttipelien ja vastoin odotuksia, vedenjuonnin merkeissä. Poissa pysyivät viini, laulu ja muut houkutukset.

                                  ***********************************

12 kommenttia:

  1. Suomalaisuus varmasti korostuu, kun asuu ulkomailla. Hienoa, että teillä on yhtenäinen porukka koirineen.
    Hyvää ja onnellista alkanutta vuotta Sinulle, Simpukka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piipe. Samoin sinulle onnellista ja hyvää tätä vuotta.
      Suomalaisuus, ylpeys isänmaasta ja mukavat kaverit ovat erityisen merkittäviä ja tärkeitä ainakin näille ulkosuomalaisille.

      Poista
  2. Kylläpä siellä on mukavaa meininkiä. Lähes kaihoten luen, kun täällä on pilvistä ja tylsää koko ajan. Hyvää jatkumoa : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mayo.
      Aurinkoiset säät ja mukavat kaveritapaamiset ovat tosi tervetulleita piristämään arkea.

      Poista
  3. Oh, kevät alkaa siellä todella aikaisemmin, mimosa- ja mantelipuut aukovat jo nuppujaan.
    Mukavaa kevennystä arkeen on Teillä ollut.
    Ihanan aurinkoisia kuvia!

    Hyvää tammikuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liplatus, oikein hyvää keskitalvea myös sinulle.
      Lupauksia keväästä on ilmassa. Mustarastas luritteli männyn latvassa säveliään jo kovin innokkaasti. Myös kanaalin sorsilla näyttää olevan kosiomenot jo mielessä.

      Poista
  4. Kauniin taiteellinen kuva lehdettömistä puista ja kirkosta.

    Koirasopraanojen esitys oli varmasti vailla vertaa 😀 Ne ovat sitten hassuja sympaattisia otuksia ♥️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rita. Aamuaurinko koristeli somasti puiden varjoilla kirkon seinän.
      Koirien kuoro- ja vuorolauluesitys koreografioineen on aitoa ja vilpitöntä jälleennäkemisen riemua kun koko lauma on taas koossa.

      Poista
  5. Oi, voin vain kuvitella mimosa- ja mantelipuiden kukinnan. Puut kirkon ympärillä ovat kauniita lehdettöminäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin kuukauden päästä puiden kukinta on runsaimmillaan. Tällä hetkellä päivän pituus on noin 9½ tuntia ja aurinkoisena päivänä lehdettömien puiden ansiosta valon määrä on häikäisevä. Vähän niinkuin kirkas kevätpäivä siellä hankien keskellä.

      Poista
  6. Suomi on ja käy mielessä siellä etelässä talvea viettäessä. Juhlavaa oli täällä seurata Suomi 100 juhlallisuuksia, ehkä kaihoisampaa teillä siellä.
    Luin, että kevät jo kurkistelee mimosa- ja mantelipuiden kukinnoissa, meillä ei voi puhua vielä moneen kuukauteen keväästä. Mutta kyllä se aikanaan taas tännekin tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomi onkin tänä talvena ollut paljon mielessä. Suomi-kaihon lisäksi on voinut tuntea ylpeyttä suomalaisuudesta, edistää hieman Suomi-tietoutta ja jakaa iloa Suomi-vauvasta.
      Kevät käänsi nyt selkänsä ja antoi hieman tilaa talviselle viileydelle, mutta sellainen kuuluu kevään keikutteluun täälläkin.

      Poista