lauantai 16. lokakuuta 2010

Kirkko metsän keskellä


Kirkko puiden keskellä
Lähivuorten rinteillä risteilee paljon polkuja, sillä maasto on suosittua randonnée-, eli vaellusaluetta. Alkuaikoina seurasimme vain selkeästi merkittyjä reittejä. Maisemien tullessa tutuimmiksi, uskalsimme lähteä muillekin poluille. Erästä uutta polkua laskeutuessa puiden takaa avautui yllättävä näkymä, kirkko metsän keskellä. Kapea polku mutkitteli kiemuraisena pitkin jyrkkää rinnettä. Välillä piti ottaa kiinni polun varren pensaista, ettei vauhti kiihdy hallitsemattomaksi. Alarinne muuttuikin loivemmaksi.

Yksi rukouspolun kappeleista

Sieltä alkaa rukouspolku tai ranskalaisittain un rosaire (rukousnauha), jonka varteen oli rakennettu 15 pientä kappelia, joista jokaisessa on kuva Jeesuksen elämän eri vaiheesta. Polku päättyy kirkon pihalle, josta lähtee autotie kylälle ja vastakkaiselta puolelta leveä polku kirkon puistoon. 

Puisto kirkon vieressä
Aina paikalla käydessämme kirkon ovi on ollut auki kulkijoita varten. Mielestäni monet katoliset kirkot ovat isoja ja jotenkin kolkkoja, mutta tämä pieni pyhäkkö tuntuu kodikkaalta. Sinne on helppo mennä, istahtaa hetkeksi, antaa ajatusten vaeltaa omia teitään. Sytyttää kynttilä ja lähettää rukoushuokaus läheisten puolesta. Suomalaisellehan metsä on usein kirkko ja kirkko mäntyjen keskellä korostaa paikan pyhyyttä.


Sisätilat

Kirkon alkuperästä on olemassa useita legendoja. Erään sellaisen mukaan paikalla on ollut ennen ajanlaskumme alkua palvontapaikka Isis-jumalattarelle.

Joitakin vuosisatoja myöhemmin kun alueella tunnettiin jo kristinusko, lähivuoren jyrkänteellä nuori nainen paimensi lampaita. Hän oli hyvin huolissaan lapsestaan, joka oli kotona kovassa kuumeessa. Yllättäen hän näki, että maahan oli muodostunut lähde, josta pulppusi raikasta vettä. Hän joi vettä ja otti sitä mukaansa sairaalle lapselle. Lapsi parantui heti vettä juotuaan. Uutinen veden parantavasta voimasta kulki kylästä kylään. Lähteestä tuli pyhiinvaelluspaikka. Kiitokseksi parantumisista ihmiset päättivät rakentaa Neitsyt Marialle pyhitetyn kirkon lähteen luokse.

Toinen legenda kertoo, että saman vuoren onkalosta löytyi madonnan patsas. Se vietiin lähikylään, johon oli tarkoitus rakentaa kirkko ja sijoittaa patsas sinne, mutta joka yö patsas katosi ja löytyi aina samasta kolosta. Kaikki mikä päivällä rakennettiin, hajosi yön aikana. Lopulta joku sai idean, että heitetään marmorinlouhintavasara ilmaan ja paikalla mihin se putosi, rakennettiin nykyinen kirkko.

Kirkon läheisyydessä sijaitsee marmorikaivos, josta louhittua punaista marmoria on käytetty kirkon sisustukseen. Samaa marmoria löytyy myös Versailles’n linnasta. Marmoria pidetään ainutlaatuisena sen punaisen värin ja viininpunaisten juomujen takia.

Marmoriin liittyy tietenkin myös legenda. Sen on kertonut aikoinaan Rooman legioonalainen. Hän oli mukana Kaanaan häissä, jossa Jeesus muutti veden viiniksi. Tätä viiniä tuotiin aikoinaan Minervoisin alueelle kiitokseksi uskollisuudesta Rooman valtakunnalle. Eräänä päivänä viiniastia putosi vahingossa lattialle ja rikkoutui. Viini virtasi maahan, värjäsi kallion ruusunpunaiseksi ja muodosti siihen viininpunaisia suonia.

               *****************************************************


9 kommenttia:

  1. Onhan mielenkiintoinen paikka, tuota polkua olisi kiva vaeltaa. Tykkään kun paikkoihin liittyy legendoja, saavat ne elämään ihan toisella tavalla.

    VastaaPoista
  2. Ihana polku! Onkohan vastaavia muuallakin Ranskassa? Kiitos tarinasta!

    VastaaPoista
  3. Vaellukseenne sisältyi monta kaunista tarinaa. Mielenkiintoinen retki.

    VastaaPoista
  4. Asuinseutuun tarinoineen tutustuminen on rikastuttavaa. Jokainen potku on kiinnostava ja tällä polullasi tykkäsin vaeltaa.

    VastaaPoista
  5. Sirokko ~
    Tämä rukousnauhapolku on ollut suosittu vieraidemme keskuudessa, ikään, sukupuoleen tai uskontoon katsomatta.

    Lilas ~
    Tervetuloa vieraille poluille, kiva kun pidit tarinasta. Voisin kuvitella, että rukousnauhapolkuja on muuallakin Ranskassa syrjäisten kirkkojen läheisyydessä. Tosin vain tämän polun olen nähnyt.

    Famu ~
    Pidän legendoista. Parhaani mukaan yritän niitä sanakirjan kanssa kääntää suomeksi. Ehkä tulkitsen jonkin sanan täysin väärin ja legenda muuttuu ihan muuksi. Näin syntyy uusi legenda.

    aimarii ~
    Mieltä kiehtovia polkuja ja tarinoita täällä riittää. Kielitaidon vajavaisuus vain asettaa omat rajoituksensa.

    VastaaPoista
  6. Jyrkat vuo kallionseinamat. Ja kiva kun kerroit legendoista jotka liittyvat kirkkoon.

    VastaaPoista
  7. hpy ~
    Tuon puiston takana oleva jyrkkä vuorenseinämä on hyvin suosittu kalliokiipeilyn kohde. Lajin harrastajille lisäjännitystä tuovat metsästäjät, jotka ammuskelevat näissä samoissa maisemissa.

    VastaaPoista
  8. Kun vaellustarinaasi eläydyn, alan hyräillä hiljakseen Maa on niin kaunis.

    Itse olen myös viehtynyt syntylegendoista - siitä lähtien kun lukemaan opin. Marmorin punaisen värin synnystä kertova tarina vie muistini polut legendaan joka kertoo, mistä punatulkun punainen väri johtuu. Voi kun muistaisin...

    Muuten: harrastetaanko siellä sauvakävelyä? Paimensauvan tilalla olisi tänään sauvakävelijän sauva. Olen huomannut miten suuri tuki siitä on haasteellisessa maastossa.

    Kiitos kun sain vaeltaa kauniin retkesi myötä ja läpi. Suurensin kuvat klikkaamalla. Yhä enemmän näen.

    VastaaPoista
  9. Lastu ~
    Kiitos mieltä lämmittävästä kommentista.
    Sauvakävely täällä on aika vierasta. Naureskelua uhmaten otan kävelysauvat mukaan kun menemme vuorille kävelemään, sillä niistä on paljon apua. Yhden, yleensä merkein koristellun sauvan kanssa kulkijoita kyllä tulee vastaan. Onhan se yksikin parempi kuin ei mitään.

    VastaaPoista