 |
| Pikkutalvio ei malttanut odottaa maaliskuulle asti, vaan avasi kukkansa kohti aurinkoa |
Ei pitäisi ihmisen sairasvuoteellaan lukea liian voimakasta tekstiä. Mielenrauha siinä järkkyy. Niin kävi minulle kun luin Le Clézion Autiomaan. Olen lukenut aikaisemmin pari muuta Le Clézion kirjaa, mutta ne eivät tehneet näin voimakasta vaikutusta. Kirja on kuin mystinen runo tai maalaus, hidasta kulkemista hiekkadyyniltä toiselle yli autiomaan. Tuulen, polttavan auringon ja kylmien öiden ympäröimä kauniin Lallan ja mykän paimenen taianomainen rakkaustarina. Sinisten miesten johtamien karavaanien päämäärätön luvatun maan etsiminen, pako ja tuhoava sota. Armoton autiomaa, joka lumoaa ja näännyttää kulkijansa. Kirja ei päästä vähällä lukijaansa, sitä ei voi lukea nopeasti. Surullisen kaunis kirja, joka sisältää pääjuonen lisäksi kerroksittain tarinoita.Säkeistö tuulen Lallalle kuiskailemasta laulusta.
”Jonain päivänä, voi, jonain päivänä, tuuli ei enää puhalla autiomaassa, hiekansirut muuttuvat pehmeiksi kuin sokeri, jokaisen valkoisen kiven alla minua odottaa lähde, jonain päivänä, voi, jonain päivänä mehiläiset laulavat minulle laulun, sillä sinä päivänä menetän rakkaani”.
*************************************************************
.jpg)
No jopas! Minä juuri täällä aamun hetkinä luen Elina Hirvosen romaania Kauimpana kuolemasta ja pohdin tuota samaa minkä sinä osasit sanoiksi pukea: "Kirja ei päästä lukijaansa vähällä".
VastaaPoistaMinun kirjassani liikutaan Afrikassa, ja vähän Suomessa, mikä herättää minussa erikoisia tunteita. Piti vähäksi aikaa irtautua kirjasta ja tulla koneelle blogeja katsomaan.
Kaunis kuva pikkutalviosta.
VastaaPoistaLukemasi kirja on minulle vieras, mielekiintoni heräsi.
Cleesiota en ole lukenut - ei ole viela tehnyt mieli. Talvio kukkii muuten myos meilla, on kukkinut jo jonkun aikaa, eli siita lahtien kun sen paalle ei enaa ollut lunta. Se on aina varhainen sininen.
VastaaPoistaTalvio ei kanna nimeään turhaan.
VastaaPoistaAutiomaa on täysin tuntematon kirja minulle,vaatii ihan erityisen aikansa noin rankka kulkeminen.
'Surullisen kaunis' on ilmaus joka lukuhaluni herättää, sillä rakkaus koskettaa ihmisen ydintä onpa näyttämönä autiomaa tai mikä tahansa maailman kolkka.
VastaaPoistaSitaatti kuin luonnonvoima.
Kipeästi kaunista, rakkaus.
Koskee.
Tuska, menetys, rakkaani.
Rita ~
VastaaPoistaSen Elina Hirvosen kirjan olen merkinnyt ”kesälläluettavien” listalleni. Viime aikoina lukemani kirjat tapahtuvat tai vähintään sivuavat Afrikkaa, ilman että olisin tarkoituksella niitä etsinyt. Tämä autiomaa imaisi minut. Sentään pääsin ryömimään pois hiekasta, vaikka saatan unissani sinne vielä palata.
Unelma ~
Jään odottamaan mielenkiinnolla jaksatko lukea kirjan ja mitä siitä pidät. Täytyy vielä mainita, että Marjatta Ecaré on tehnyt mielestäni kirjasta erinomaisen suomennoksen.
hpy ~
Talvio on yksi niitä kevään ensimmäisiä viestintuojia. Katselin tänään pihan mantelipuita, silmuista pilkisti jo häivähdys vaaleanpunaista.
Sirokko ~
Ehkäpä joskus törmäät tähän kirjaan. Se kuvaa tuaregien, asuinsijoiltaan pois ajettujen soturien ja paimentilaisten vaelluksia 1900 - luvun alkupuolella eteläisen Algerian ja Marokon hiekka-aavikoilla. Päähenkilö Lallan mukana käydään myös Marseillen siirtolaiskortteleissa.
Lastu ~
Jos päätät lukea kirjan, toivon, että viihdyt autiomaan hitaassa hiljaisuudessa, karavaanien unenomaisessa kulkueessa. Kirja herättää kysymyksiä, mutta ei anna vastauksia. Autiomaa on monitasoinen. Se on myös mielentila.