Kaukaisia yötunnelmia

On vuoden 1982 viimeinen yö, tumma ja leuto. Niin kuin se Algeriassa voi olla. Koko perhe, isä, äiti ja lapset istumme hotellihuoneemme parvekkeella kuudennessa kerroksessa. On lähes keskiyö, kaupunki on hiljentynyt päivän touhuista. Lahdella näkyy valaistuja laivoja odottamassa satamaan pääsyä. Kun vuorokausi vaihtuu, ne soittavat kuorossa sireeneitään. Uusi vuosi on alkanut. Laivat hiljenevät, kaupunki jatkaa uniaan kunnes moskeijoiden kaiuttimista kuuluvat moniäänisinä aamun ensimmäiset rukouskutsut. Laivojen sireeneiden säestäessä kohotamme limonadilasit menneelle ja tulevalle vuodelle. Olemme olleet tässä arabimaassa vasta kolme kuukautta. Kaikki on vielä uutta ja ihmeellistä. Isä on aloittanut 2½ vuoden työkomennuksensa, lapset päässeet oppilaiksi ranskalaiseen kouluun, äiti nauttimaan virkavapaudestaan. Ennen nukkumaan menoa yritämme vielä etsiä pohjantähteä Allahin taivaalta, mutta emme sitä löydä.
                                         -  -  -  -  -  -
On vuoden 1990 viimeinen yö, tumma ja kuuma. Niin kuin se Sydneyssä voi olla. Olemme tulleet uuden vuoden juhliin Country clubille. Ovella saimme päähämme värikkäät paperihatut ja kaulaamme monta kierrosta serpentiinejä. Iso juhlasali on täynnä melua ja juhlijoita. Pataljoona tarjoilijoita kantaa pöytiin valtavia pihvejä ja makkaroita lisukkeineen. Pitkältä baaritiskiltä saa hakea juomia. Orkesterin soitto häviää muun metelin joukkoon. Keskiyöllä menemme ulos katsomaan miten koko kaupunki kylpee ilotulitusten säihkeessä ja paukkeessa. Meren rannat ovat täynnä juhlijoita. Palaamme sisälle seuraamaan illan huipentumaa. Se on lampaiden keritsemiskilpailu. Ilma pöllyää lampaiden villoista. Aplodit, huudot, pillien vihellykset ja lattian tömistelyt kannustavat keritsijöitä. Minua säälittää metelistä vapisevat lampaat. Lähdemme pois. Kotinsa parvekkeella sisareni mies näyttää meille taivaalta Etelän ristin, jota tulevina iltoina taivaalta etsimme ja jonne hän itse siirtyi muutamaa vuotta myöhemmin. Jään vielä hetkeksi puutarhakeinuun tähtikirkkaan yötaivaan alle. Ensimmäistä kertaa olen yksin kaukana kotoa. Stressaavan ajanjakson päätyttyä läksimme äidin kanssa marraskuun lopulla Australian sisarta tapaamaan. Mieheni tulee lomalle helmikuussa. Me palaamme yhdessä Suomeen, mutta äiti jää nauttimaan lämmöstä vuoden loppuun asti.

Nykyisin sisareni asuu pohjoisemmassa, lähellä viime päivien uutisissa mainittua tulva-aluetta. Jännityksellä seuraamme uutisia. Toistaiseksi kaikki on hänellä hyvin.
               
                             **********************************************