Käynti kalakukkojen kaupungissa



Kuva: Savon Sanomat/ Tomi Glad

Lisääntyneen vihreyden lisäksi kesän tulo näkyy vesiliikenteessä. Viikonloppuina toinen toistaan edustavammat muskeliveneet kalastushärveleineen kiitävät ohitse saaden vaatimattoman soutuveneemme keikkumaan nostattamillaan aalloilla. Viime viikolla seurasimme ranskalaisen parinkymmenen vesijetin kuohuissa kurvailua pitkin järven selkää. Vain varhain aamulla tai kesäyön valossa uskaltautuvat silkkiuikut tai koskeloperheet kotivesilleen.
Kalastuksen ja veneilijöiden paratiisista läksimme käymään kalakukkojen kaupungissa. Alkumatkasta tienvarsien lupiinit lumosivat värikirjollaan, puiden lomassa siintelivät siniset järvet, vihreillä pelloilla laidunsi karja. Savolainen kesä-idylli oli kauneimmillaan. Rauhallinen tunnelma päättyi lentokentän läheisyydessä. Lentolaivueen kuusi konetta laskeutuivat peräkkäin kentälle lähes puiden latvoja hipoen.
Matka jatkui ja katseen vangitsi Kallansiltojen valtava rakennustyömaa hiekkavalleineen ja siltarakennelmineen. Raskas kalusto jyrisi töissään. Siellä täällä vilahteli keltaisiin turvaliiveihin pukeutuneita kypäräpäisiä rakentajia.
Kuopiossa auto jätettiin hieman kauemmaksi keskustasta. Mies meni hoitamaan omia asioitaan. Minä kävelin keskustaan, joka teki tietämättömään tulijaan tyrmäävän vaikutuksen. Loppumatka piti kulkea pitkin laudoista rakennettuja salakäytävän oloisia siltoja. Joka puolella näytti olevan rakennustyömaita, kauppahallin ja torin luona ammotti valtava monttu. Katuja oli liikenteeltä suljettu, osa liikkeistä lopettanut tai siirtynyt muualle. Talojen ikkunoita ja seiniä peitti pölykerros, työkoneiden meteli ja kirskunta särki korvia. Pysähdyin katselemaan torialueen syvää kaivantoa ja sen reunustalla seisoskelevia kypäräpäisiä rakentajia. Mikä niille nyt tuli! Alkoivat liikehtiä omituisesti itseään väännellen, joku heitti kuperkeikan. Puistelin ymmällä päätäni ja päätin kävellä torille rauhoittumaan. Paljon kansaa kuljeskeli kojujen lomassa. Myyntipaikat oli siirretty remontin jaloista toiselle puolelle toria. Aprikoin mielessäni miten hiekkaisiksi mahtavat myyntituotteet rakennuspölystä tulla. Väentungoksessa en osannut oikein lähteä mihinkään päin, olin kuin eksyksissä. Selän takaa kuului.
- Tietääkö rouva missee ne on mualiman makkeimmet mansikat? Tuosta niitä voes maestoo, olokeepa hyvä.
Käännyin katsomaan. Olin pysähtynyt mansikkakojun viereen. Kauppias ojensi tiskin yli mansikkarasiaa maistiaisia varten. Hyviä olivat, pitihän niitä rasiallinen ostaa.
- Suap pallauttoo jos ei ou makkeita, lisäsi myyjä lähtiessäni.

Auton luokse päästyäni muistin, että torilta oli ollut tarkoitus ostaa kalakukko. Jääköön toiseen kertaan. Quel bordel! sanoisi ranskalainen moisesta kaaoksesta. Olen samaa mieltä, mutta silti kamera olisi pitänyt olla mukana.
Seuraavan päivän lehdestä luin, että menossa on ”Kuopio tanssii ja soi”-tapahtuma. Siksi kai ihmisiä on tavallista enemmän liikkeellä. Myös tapahtuma hiekkamontussa oli eräs tanssiviikkoon liittyvä performanssi.



Kuva: YLE / Anja Hiltunen

***************************************************************