Puuhailua

Näihin tuuliin päättyi hellejakso

- Mitäpä olet helteellä puuhaillut? tuttavat kyselevät.

- En paljon mitään, vastaan.

Jään miettimään, enkö mitään.

Olenhan innoissani soutanut rakot kämmeniin kuhia uistellessani.

Olen valmistanut saaliistani aterioita. Ensin sopivasti maustanut, sitten käärinyt märkään voipaperiin, alumiinifolioon ja kosteisiin Savon Sanomiin. Nuuhkinut kypsyvän kalan tuoksua ulkogrillin vierellä. Avannut nokisen paketin, lähes polttanut sormet ja kielen malttamatta odottaa kuhan jäähtymistä.

Uinutkin olen männyn siitepölyn peittämillä auringon lämmittämillä laineilla.

Olen istunut laiturilla hievahtamatta seuraten isokoskelon lapsiperhettä. Ohi on lipunut emo, osa yhdeksästä poikasesta selässään, loput emon vanavedessä. Välillä koko poikue on noussut rannalle lepäämään emon siipien suojassa.

Vettä olen järvestä kukkasilleni kantanut, pyrstö pystyssä rikkaruohoja kitkenyt.

Parhaita hetkiä ovat olleet riemastuttavat tuokiot pikkuväen kanssa.

Olen toki kyläpaikkoja kierrellyt ja puolestani vieraita kestinnyt. Aurinkovarjon tai puiden siimeksessä olemme vertailleet menneen talven tapahtumia Suomessa ja Ranskassa.

Jonakin sunnuntai-aamuna olen rauhoittunut pienessä kirkossa virran rannalla koivujen katveessa.

Hyvin on kesäni alkanut.

              ******************************************************